Kotiloiden kanssa on tosiaan ihan samat murheet "vapaan harjoittelun" mahdollisuuksien suhteen.
Nykyisin kun kyöhäät jossain muiden turvallisuuden huolella huomioiden..... eli jossain
missä ainoa todellinen riski muodostuu suoraan keulan eteen vähimmilläänkin satojen metrien
päästä teleporttautuvista ihmisistä ja koti/tuotantoeläimistä.....
voi laittaa suoraan munakellon naksuttamaan. Ei kauaa naksu kun alkaa siniset valot kajastamaan
.
Mopoilla homma on käytännössä hieman helpompaa, mutta mutta......
Hankalammaksi asia menee muilla tavoin "liian korkeiden kynnysten" ja olemattomien marginaalien kautta.
Kotilolla hölmöillessä sattuu kuitenkin useimmiten ja enemmänkin "vain" lompakkoon.
Yli 200kg massoilla ja useiden kiloeurojen kippauskuluilla/vakkarin lunastuksilla on aika huonoa
lähteä hakemaan niitä.... rajakokemuksia
. Asvaltilla vielä vähemmän. Siinä on aina leuka kovilla vaikka
hyvät munasuojatsuojat olisikin
.
Ei ne "oikeat ajolinjat" ole koskaan ketään haitannut, mutta jos... ja varsinkin kaksipyöräisellä.... ei ole
hajuakaan "tuntumasta" laitteeseen ja ajoalustaan..... ja kokemus näissä asioissa jää tasolle
"kun lipsuu hiemankin", turahtaa tavara housuun, pakka sekaisin ja
.
Jatkuva kaluston vaihtuminen ei asiaa liioin helpota.
Tässä tullaan toki laajempaan kokonaisuuteen, mutta ilman tunteja... tunteja... tunteja.... eri ympäristössä
ja alustoilla.... yritystä-erehdystä-asioiden oivaltamista ja homman "tarttumista liepeisiin" ollaan aika
diletantteja.... eikä hyvätkään neuvot pitkälti rata-ajoon liittyen niissä puitteissa kanna kovinkaan pitkälle.
Vielä kerran.... ei ne turhaa ole, ei todellakaan. Se ei vaan riitä ja riskinä on joka tapauksessa se, että
ajatuksen tasolla luottaa suuriin sarviin joita ei ole/ eivät riitä.... koska kokemuspohja on kuitenkin kapea ja
tunnit silläkin todella vähänlaiset.
Vuosia touhunneet aktiiviratailijat ja kisakuskit ovat ihan eri heimo. Noilla eväillä ja tuntimäärillä
ei todellakaan voi "leimata" käytännössä satunnaisia kurssilla ja kokeilemassa käyviä "samoille viivoille"
vaikka noina harvoilla suorituskerroilla ihan hyvää oppia ja opastusta mallisuoritusten kopiointiyrityksillä tuleekin.
Homma on vähän kuin lapsella asioiden oppiminen ja leikin avulla harjaantuminen
.
Peuhaamaan on päästävä ja ilman että virhe kostautuu tavalla tai toisella katastrofaalisesti.
"Poika... laita se taskuun et käsi tottuu"
.
Tuokin hyvä ohje tulee tosiasiassa "hyvänä neuvona".... ja HEP! Tilanteessa jossa osaava & kokenut
on jo varmistanut että homman voi tehdä "turvallisesti" ilman rankkoja seuraamuksia homman takeltaessa.
Se "turvallisesti" puuttuu mopoilun tapailemisessa aika totaalisesti kun aloitetaan suoraan
asvaltilla... kovalla mutta yllättäenkin vaihtelevalla pidolla.... raskailla ja arvokkailla laitteilla.
Ei siinä erinomaiset neuvot mitään haittaa, mutta se ei vaan riitä.
"Ryönäämään", leikkimään ja lipsahtelemaan on päästävä hinnalla, joka koostuu pääasiassa
vaan vehkeiden ja itsensä keräämisestä, oikean menosuunnan varmistamisesta ja eikun eteenpäin
.
Muutoin tuolla ollaan kuin vetämässä venäläistä rulettia "koulun käyneenä ja opastettuna"......
Että yhdessä reiässä kuudesta on pati... älä vedä sillä kohtaa.... vedä niillä muilla kohdilla
.
Ei noissakaan neuvoissa mitään vikaa ole
.
.