Viime vkl ajettiin kolmas osakilpailu Kemoran moottoriradalla. TIlanne kauden puolessa välissä sarjapisteiden osalta oli melko tiukka, kun kakkospaikalla minulla oli 54 pistettä, Collinilla samat 54 ja Pouhakalla 53.
Savolainen sää oli seurannut kisakalenteria myös Pohjanmaalle ja kisaviikonloppu valkeni kosteana ja kylmänä. Tämä aiheutti pikkaisen harmaita hiuksia rengasvalinnan suhteen ja perjantain treenien päätavoitteena oli päästä ajamaan pari settiä kuivalla ja testata toimiiko MS1 takarengas näin kylmällä, koska lauantaille oli luvattu aikalailla samaa säätä. Varikolla sai vetää pipon päähän ja kaikki mukana olleet vaatteet heti aamusta päälle. Iltapäivästä paikalle saapunut mukaanikko herätti shortseissaan ja t-paidassaan hieman hilpeyttä. Etelämmässä oli kuulema ollut +23 lämmintä, kun oli lähtenyt liikenteeseen.
Aamupäivän odottelun jälkeen pääsinkin vetäisemään pari treenisettiä kuivalla. Rata oli todella liukkaassa kunnossa sateiden ja kylmän kelin ansiosta. Kierrosajat oli reipasta sekuntia perässä sitä mitä pitäisi olla, mutta laitoin tästä ison osan radan piikkiin. Yhtään 1:10 alkusta kierrosta ei saanut aikaiseksi. MS1+ takanen periaatteessa toimi, mutta kului ihan tolkutonta vauhtia. Kaksi settiä, 29 kierrosta ja rengas oli oikealta laidalta valmis roskispinoon. Tämä jätti ainoaksi vaihtoehdoksi laittaa lauantaille kovempaa rengasta alle, muuten ei rengas riittäisi sunnuntaille asti. Toki myös sateen mahdollisuus oli edelleen olemassa, joten toisilla vanteilla oli pakko pitää sadekelin kumit.
Lauantain aika-ajoon siis liukastelemaan kovemmalla takasella ja rata ei ollut yhtään parempi kuin perjantaina. Urakkaa ei helpottanut yhtään se, että Kemoran lyhyttä rataa kiersi 22 pyörää. Mikä on kyllä erittäin hienoa, että viivalla on reippaasti porukkaa. Vapaan kierroksen löytäminen oli hieman haastavaa, mutta sain kuitenkin tyrkättyä nelosruutuun kierrosajalla, joka syntyy normaalisti ihan ruuhkaisen ratapäivähumpan ohessa.Oltiin kuitenkin 1:10 puolella. Aika-ajon, siellä luistelun ja parit rodeot voi katsella täältä:
Aika-ajon perusteella katselin, että Lehtirannan ja Koivuniemen kyytiin ei ole mitään jakoa, ja nuori Collin näyttäisi menevän liukkaassa olosuhteessa myös yllättävän kovaa. Taktiikaksi kisaan siis poimia Collin heti ekalla kierroksella ja laittaa sen jälkeen kyynerpäät leveälle. Startissa viivalta irtoaminen onnistui jopa hieman yli odotusten ja siitä innostuneena hätäilin hieman kytkimen kanssa, jolloin keula nousi aavistuksen liikaa. Ihan ei siis startti riittänyt Collinin poimimiseen heti lähtökiihdtyksessä. Tony joutui kuitenkin menemään ykköseen sisään melko sisälaidasta, joten sain katsomosuoralle huomattavasti paremman avauksen, rinnalle ennen kakkosta ja tyylipuhtaasti ohi. Sitten taktiikkaa noudattaen kyynerpäät leveälle ja 16 kierrosta puolustamista. Koko kisan Collin jakso katella nahkapuvun selkämyksen tikkauksia, mutta ohi ei päässyt yrittämään. Vauhdillisesti mentiin n. sekuntia hitaammin kuin ns. normaalissa olosuhteessa, eli 1:10 korkea kierroksia. Maalissa siis kolmas ja otettavissa olevista maksimipisteet taskuun. Tätä myötä myös sarjan kakkospaikka vahvistui kolmella pisteellä. Kisan voi vaania täältä (jos olisi takakamera, olisi ollut ehkä enemmän katsottavaa):
Sunnuntaille sääennuste lupaili hieman lämpimämpää, joten rengasvalinnan kanssa raavittiin jälleen päätä ihan urakalla. Päätettiin mekaanikon kanssa, että tehdään lopullinen päätös vasta aamulla, joten suunta majoitukseen Hotelli Kampeliin, joka on muuten viime vuosien aikana rempattu ja huoneet olivat todella siistissä kunnossa, sauna oli vähintään riittävän lämmin ja aamupala oikein hyvä. Illalla saunan lauteilla pähkäillessä päädyttiin siihen, että MS1 pitää vähintään saman kuin MS2 vaikka se ei olisi ihan toiminta-alueella. Haittapuolena MS1 takasessa olisi tolkuton kuluminen, mutta toisaalta jos oltaisiin toiminta-alueella pitoa olisi selkeästi enemmän. Pienellä rengaskuluriskillä päätettiin siis lyödä sunnuntain kisaan pehmeämpää rengasta alle.
Sunnuntai aamu olikin selvästi launtaita lämpimämpi ja tavoistani poiketen kävin warm upissa kokeilemassa edellisen päivän renkaalla, että miltä rata tuntuu. Pito oli hieman parempi ja ihan rennosti roiskien kyyti oli samaa kuin lauantain kisassa. Tämä vahvisti päätöstä pehmeämpään takaseen, joten ei muuta kuin rengasjumppaan. Sen verran muuten oli keli vielä vilponen, että piti käärästä Dunlop hetkeksi lämppärin sisään, ettei tule niin hiki rengasjumpassa.
Toiseen kisaan lähtöruutu kärkinelikon osalta pysyi samana ja sitä myötä myös taktiikka, koska oletin, että Lehtiranta/Koivuniemi kyytiin ei olisi asiaa sunnuntainakaan. Taktiikkana siis poimia Collin startissa ja puolustaa kolmospaikkaa lauantain tapaan. Ruohosen kovat startit toki aiheutti oman muuttujansa, mutta tiesin pystyväni ohittamaan hänet ekalla kierroksella vaikka startissa eteen pääsisi.
Heti järjestäytymiskierroksella pito tuntui selvästi lauantaita paremmalta ja varmuus rengasvalinnan oikeellisuudesta vahvistui. Jälleen viivasta hyvä irtoaminen ja lauantainen kytkimen kanssa hätäily jäi tekemättä, joten ehdin jo Koivuniemen rinnalle lähtökiihdytyksessä. Tosin niin ehti Ruohonenkin ja meni samalla kertaa ohi. (Oli muuten ihan järjetön startti kaverilta seiskaruudusta, pikkasen enempi ja olisi ollut Lehtirannankin ohi). Itseltä Himppasen liian aikainen jarru ykköseen ja Koivuniemi livahti takaisin edelle, mutta tärkein kilpakumppani Collin oli takana. Ekasta mutkasta hyvä avaus ja hieman omaksikin yllätykseksi jamppi jaksoi laulaa katsomosuoralla sekä Koivuniemen että Ruohosen ohi. Tokasta mutkasta ulos siis kakkosena Lehtirannan peesissä.
Tässä kohtaa arvelin, että tulee melkosen tiukka päivätyö pitää itseä nopeampi kaveri takana, mutta toisaalta pito tuntui semmoiselta, että pystyi avauksissa ihan eri tavalla nojaamaan takaseen. Omaksi yllätykseksi Lehtiranta edellä ei häipynytkään ihan horisonttiin niin kuin lauantaina vaan lähinnä hiipi rakoa isommaksi. Tästä arvelin, että mennään ihan kohtuullista kyytiä. Lopun kisan keskityin vain ajamaan mahdollisimman virheettömästi ja pari pikku lipsahdusta lukuunottamatta tämä onnistuikin. Suht virheetön ajo tarkoitti myös sitä, että Koivuniemelle ei auennut paikkaa ohitukseen vaikka joka kierroksella radan loppuosalla Suzukin raikas murina korvissa kuuluikin. Maalissa siis odotuksiin nähden pykälää paremmalla sijoituksella kakkosena pari sekuntia Lehtirannan perässä. Oma kierrosenkka ei tainnut kisassa parantua, mutta yhtä kierrosta lukuunottamatta kaikki kierrokset meni ysin puolelle, joten kyllä se vauhti siellä on, kun vaan saa renkaan pitämään. Sunnuntain kisa tästä:
Lehtiranta varmisti Kemoralla mestaruuden, mutta kakkossija on vielä auki. Collin ja Pouhakka olivat joutuneet ajamaan sunnuntaina vielä himpan enempi kilpaa Ruohosen kanssa, joten pisteissä kakkospaikka vahvistui ja ennen Motoparkin kisaa kaulaa on 10 pistettä Colliniin ja vähän enempi Pouhakkaan.
Jos keli on kuiva, kakkospaikka sarjassa pitäisi olla ihan perustekemisellä mahdollinen, mutta märällä ja/tai sekakelillä kaikki on vielä täysin auki. Tässä välissä käydään vielä ensi sunnuntaina Emen opissa ja tavoitteena olisi löytää eväät tyrkätä 1:25 puolelle Motoparkissa. Saas nähä miten taikurin käy, kun reilun viikon päästä tyrkätään kauden päätöskisa.
