-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
MP-onnettomuuden jälkeen...
- Keskustelun aloittaja Kumppari
- Aloituspäivä
On hienoa, että kerrot onnettomuudestasi. Se on hyvää terapiaa sinulle. Onni oli mukana oikein isolla kädellä 
Älä kuitenkaan ihmettele sitä, että joku täällä taas nostaa esille sen, että oikealla jarruttamisella olisit pelastunut. Vain ja ainoastaan oikealla jarruttamisella...
Ja voihan se olla, että mutkassa oli jotain schaissea, joka lipsautti ajolinjan. Todellinen syy lienee kuitenkin siellä kumin ja asfaltin välillä, kuin nupissa. Miten olisi mahdollista, että juuri niissä olosuhteissa olisi tullut kohtaus. Enemmän todennäköisempää on jotain ihan muuta, kuin terveydellinen syy.
Toivotan jaksamista, kirjoittele välillä mitä kuuluu
Älä kuitenkaan ihmettele sitä, että joku täällä taas nostaa esille sen, että oikealla jarruttamisella olisit pelastunut. Vain ja ainoastaan oikealla jarruttamisella...
Ja voihan se olla, että mutkassa oli jotain schaissea, joka lipsautti ajolinjan. Todellinen syy lienee kuitenkin siellä kumin ja asfaltin välillä, kuin nupissa. Miten olisi mahdollista, että juuri niissä olosuhteissa olisi tullut kohtaus. Enemmän todennäköisempää on jotain ihan muuta, kuin terveydellinen syy.
Toivotan jaksamista, kirjoittele välillä mitä kuuluu
Ilman muuta pyörä tarkkaan syyniin, huom jollekin joka jotain pyöristä ymmärtää (vakuutus tarkastajat ei ymmärrä sitäkään vähää mitä autoista) ei sillä että Italialaisia epäilisin... vikoja löytyy huipputuotteistakin.shyhander sanoi:
Kaikille olisi tietysti helpointa julistaa että kuskin päässähän se vika on ja piste, kortti pois.
Hienoa kuitenkin että kuski ei pahemmin teloontunut.
Masa sanoi:
Alussahan jo lukee jotta että kuitenkaan asvaltissa ei ole lipsuttelun jälkiä.. Että loivasti kaartaen ulos. Edelleen vaan mietityttää noi kolmiot, asiasta jotain tietävältä olis kiva kuulla että antaako noi tuonnäköisesti periksi ihan tollasessa nopeudessa?
No huh huh, onneks on mies vielä meidän joukossa jakamassa tämän tarinan vaikka ikävä tarina onkin..
Pikaista parananemista ja toivottavasti asiat selviytyvät, ettei jää ns. pimentoon että mitä on tapahtunut.
Ihmellistä black out(tia) se ei vaadi kun tapahtuu, itse tulin tikkailta 2m. korkeudelta päälleen terassille kun olin valokatetta laittamassa.
Mitään muistikuvaa koko asiasta mulla ei ole, muistikuvat mitä muistan tapahtuneesta on on kun seison tikkailla ja seuraava onkin kun multa kysellään että saatkos liikuteltua raajoja..
Pikaista parananemista ja toivottavasti asiat selviytyvät, ettei jää ns. pimentoon että mitä on tapahtunut.
Ihmellistä black out(tia) se ei vaadi kun tapahtuu, itse tulin tikkailta 2m. korkeudelta päälleen terassille kun olin valokatetta laittamassa.
Mitään muistikuvaa koko asiasta mulla ei ole, muistikuvat mitä muistan tapahtuneesta on on kun seison tikkailla ja seuraava onkin kun multa kysellään että saatkos liikuteltua raajoja..
Itse konttasin muutama vuosi sitten ja sain solisluun poikki sekä mojovan aivotäräyksen.
Sen verran muistan että yritin nostaa pyörää pystyyn mutta tunsin kun jotakin erkani toisistaan olkapäässä.
Tuosta koko tällistä seurasi ilmeisesti luonnollinen kipushokki ja pimeä hetki mitä on tapahtunut.
Muistan että kyselin mitä tapahtu ja kaikki vaan toisteli että kaaduin pyörällä.
Helvetti kai nyt sen tiesin mutta miksi!!!
Seuraavaan päivänä palasin paikalle ja tutkin pyörän. Jo takarengasta katsomalla paljastui kaikki.
Muuten puhtaalla kylmällä asfaltilla se yksi vaahteran lehti joka lipsautti hetkessä perän alta, aivan kumin reuna kuitenkin puraisi pidon josta hillitön highsider toiselle puolelle ja ukko lähti tangentin suuntaan.
Kokemuksesta sanon että ei tuohon tarvita kuin vajoaa hetkeksi ajatuksiin, hartialukko, väsymys, tissit, tai lähes mitä vaan.
Älä ole huolissasi päästäsi ja ala vaatia ajo-oikeutta takaisin että pääset pian satulaan.
Sen verran muistan että yritin nostaa pyörää pystyyn mutta tunsin kun jotakin erkani toisistaan olkapäässä.
Tuosta koko tällistä seurasi ilmeisesti luonnollinen kipushokki ja pimeä hetki mitä on tapahtunut.
Muistan että kyselin mitä tapahtu ja kaikki vaan toisteli että kaaduin pyörällä.
Helvetti kai nyt sen tiesin mutta miksi!!!
Seuraavaan päivänä palasin paikalle ja tutkin pyörän. Jo takarengasta katsomalla paljastui kaikki.
Muuten puhtaalla kylmällä asfaltilla se yksi vaahteran lehti joka lipsautti hetkessä perän alta, aivan kumin reuna kuitenkin puraisi pidon josta hillitön highsider toiselle puolelle ja ukko lähti tangentin suuntaan.
Kokemuksesta sanon että ei tuohon tarvita kuin vajoaa hetkeksi ajatuksiin, hartialukko, väsymys, tissit, tai lähes mitä vaan.
Älä ole huolissasi päästäsi ja ala vaatia ajo-oikeutta takaisin että pääset pian satulaan.
Viimeksi muokattu:
Kumppari
El Rey Del Mundo
Kiitoksia vaan kaikille vastanneille, eiköhän tästä posariinkin vaan kömmitä, kunhan vain tästä nämä pahimmat kivut laantuvat. Viinaa en kyllä voi ottaa ja suurempi saunominenkin on vähän niin kuin sopimatonta, mutta kyllä se siiitä...
Saattaa olla hyvinkin mahdollista että tiellä on ollut jotain roskaa, josta olen ajanut yli tai olen yrittänyt väistää, tätä kun ei kuulemma oltu niinkään tutkittu, vaan niitä jarrutusjälkiä oli enemmänkin etsitty, niitä siis ei kuulemma ollut löytynyt.
Tällainen epileptisen ns. tyhjään tuijottamisen tilan olen kokenut kaksi kertaa ennemminkin, mutta niistäkin on aikaa jo useita vuosia ja kahdella ensimmäiselläkin kerralla on väliä ainakin kolme vuotta. Olen siis itse vapaaehtoisesti halunnut lähteä näihin testeihin, mutta koska nyttenkään ei magneettikuvissa kuulemma havaitti mitään kummempia poikkeamia, niin suht epätodennäköisesti tämä on onnettomuuden syy. Todenäköisempää on ollut liian hidas reagointi, pelästyminen, juurikin tuo ajatuksissaan olo, jne.
Testeihin on muutenkin pakko mennä, koska olen pääni lyönyt ja kärsinyt muistinmenetyksestä.
Itse olin myös paikan päällä selittänyt ummet ja lammet, soittanut sanasta sanaan samanlaisia puheluja yhdelle kaverille n. 15 kertaa, yrittänyt nostaa pyörää takaisin pystyyn, jne. Onneksi ensivaste on tullut paikanpäälle n. 7-8 minuutissa kun ulkopuolinen sen oli soittanut.
Tuohon etuhaarukan pettämiseen on huonoa ottaa kantaa, mutta kuulemma tuo osumapaikka kivessä on suht korkea ja tasainen, sitä kun ei tuosta kuvasta oikein hahmota. Luultavammin massa vain on kasvanut yläkolmiolle sietämättömäksi osumassa.
Saattaa olla hyvinkin mahdollista että tiellä on ollut jotain roskaa, josta olen ajanut yli tai olen yrittänyt väistää, tätä kun ei kuulemma oltu niinkään tutkittu, vaan niitä jarrutusjälkiä oli enemmänkin etsitty, niitä siis ei kuulemma ollut löytynyt.
Tällainen epileptisen ns. tyhjään tuijottamisen tilan olen kokenut kaksi kertaa ennemminkin, mutta niistäkin on aikaa jo useita vuosia ja kahdella ensimmäiselläkin kerralla on väliä ainakin kolme vuotta. Olen siis itse vapaaehtoisesti halunnut lähteä näihin testeihin, mutta koska nyttenkään ei magneettikuvissa kuulemma havaitti mitään kummempia poikkeamia, niin suht epätodennäköisesti tämä on onnettomuuden syy. Todenäköisempää on ollut liian hidas reagointi, pelästyminen, juurikin tuo ajatuksissaan olo, jne.
Testeihin on muutenkin pakko mennä, koska olen pääni lyönyt ja kärsinyt muistinmenetyksestä.
Itse olin myös paikan päällä selittänyt ummet ja lammet, soittanut sanasta sanaan samanlaisia puheluja yhdelle kaverille n. 15 kertaa, yrittänyt nostaa pyörää takaisin pystyyn, jne. Onneksi ensivaste on tullut paikanpäälle n. 7-8 minuutissa kun ulkopuolinen sen oli soittanut.
Tuohon etuhaarukan pettämiseen on huonoa ottaa kantaa, mutta kuulemma tuo osumapaikka kivessä on suht korkea ja tasainen, sitä kun ei tuosta kuvasta oikein hahmota. Luultavammin massa vain on kasvanut yläkolmiolle sietämättömäksi osumassa.
Kotarikuski
Betatestaaja
Näin keväällä eka kertoja ajaessa ei kurvin pitkäksi menoon mitään ihmeitä tarvita. Hiukankin kun ajatus viipyilee mutkan lähestyessä ála kuin kotilolla ajaessa, niin kiirettä pitää.
Mullakin oli kurviin tulo taas tänä keväänä perusteellisesti hakusassa, ei auta vaikka on 40 kautta takana. Enkä yhtään olis hämmästynyt jos olisin hieman jossain hieman eksynyt asvaltilta ja siitähän ei enää paluuta ole.
Ainakin itellä pari tuntia radan tahkoamista auttaa kummasti (eikä tartte kovaa ajaa). Taas tulee kurvista "ajovisio" mieleen jo ennen sisään ajoa.
Hienoa että kirjoitit palstalle. Se muistuttaa että sama voi tapahtua kelle vaan.
Mullakin oli kurviin tulo taas tänä keväänä perusteellisesti hakusassa, ei auta vaikka on 40 kautta takana. Enkä yhtään olis hämmästynyt jos olisin hieman jossain hieman eksynyt asvaltilta ja siitähän ei enää paluuta ole.
Ainakin itellä pari tuntia radan tahkoamista auttaa kummasti (eikä tartte kovaa ajaa). Taas tulee kurvista "ajovisio" mieleen jo ennen sisään ajoa.
Hienoa että kirjoitit palstalle. Se muistuttaa että sama voi tapahtua kelle vaan.
Viimeksi muokattu:
Kumppari
El Rey Del Mundo
Nyt on tullut vierailtua tapahtumapaikalla jälkikäteen ja voin vain todeta syyttävän sormen osoittavan enemmän itseni suuntaan. Tie on puhdas, jopa niinkin puhdas, etten edes irtokiviä tuosta mutkasta oikein löytänyt, mutta selvää on, että vauhtini on ollut hiljainen ja kallistukseni mutkaan on jäänyt jotenkin ns. vajaaksi.
Mitä sitten on tapahtunut, niin epäilen vahvasti keskittymisen herpaantuneen täysin.
Mietin tuossa myös auringon mahdollista häikäisyä, mutta tuolloin oli hyvin pilvinen päivä ja olin lasitkin jättänyt kotiin.
Mitä sitten on tapahtunut, niin epäilen vahvasti keskittymisen herpaantuneen täysin.
Mietin tuossa myös auringon mahdollista häikäisyä, mutta tuolloin oli hyvin pilvinen päivä ja olin lasitkin jättänyt kotiin.
Jos et muista tapahtunutta, on varmaan yritettävä päästä tapahtumasta yli.
Ihmiset ovat kyllä erillaisia näissä asioissa.
Mahdollisuuksia tapahtumaan on paljon. Iselleni tulee pääliimäisenä mieleen.
Kaarnan pala ( jonka päälle ajaessa se ei jää siihen tielle, vaan kimpoaa ojaan )
Väärää puolta vastaan tuleva auto ( joka ei kyllä pysähdy )
Itse olen ajanut tiukassa mutkassa kyykäärmeen päältä, ja silloin luulin että "peli on pelattu"
(muuten se käärme oli päässyt luikertemaan tieltä pois) kun palasin samaa reittiä.
Tsemppiä ja kuntouta itsesi, kyllä se siitä lähtee..
Et ole ainoa tässä tilanteessa..
Ihmiset ovat kyllä erillaisia näissä asioissa.
Mahdollisuuksia tapahtumaan on paljon. Iselleni tulee pääliimäisenä mieleen.
Kaarnan pala ( jonka päälle ajaessa se ei jää siihen tielle, vaan kimpoaa ojaan )
Väärää puolta vastaan tuleva auto ( joka ei kyllä pysähdy )
Itse olen ajanut tiukassa mutkassa kyykäärmeen päältä, ja silloin luulin että "peli on pelattu"
(muuten se käärme oli päässyt luikertemaan tieltä pois) kun palasin samaa reittiä.
Tsemppiä ja kuntouta itsesi, kyllä se siitä lähtee..
Et ole ainoa tässä tilanteessa..
Kumppari sanoi:
Itsekki joskus joutunut miettimään parikertaa, kun on meinannut ajaa pitkäksi.. (yleensä) ajokauden alussa. Syynä yleensä ollut ihan vaan ajatuksissa ajelu. Sen jälkeen ku on meinannut kyntää, niin loppukausi meneekin sitten herpaantumatta.. Sä selvisit tälläkertaa "varoituksella" onneksi.. Jatketaan jokainen ajelua, ja koitetaan pysyä hengissä..
Itse ajoin viime kesänä ympäri. Pää tutkittiin hyvin tarkkaan. Koska mulla oli muistinkatkoksia ja tajuttomuutta sekä kuvauksessa löytyi jälkiä, jotka olisivat voineet aiheutua kolarista, niin aivovamma luokiteltiin keskivaikeaksi. Omasta mielestäni pää on paremmassa kunnossa kuin ennen kolaria, sillä neuropsykologi kirjoitti: "ei mielialaproblematiikkaa" - kyllä sitä ennen oli.
Tutkimuksia jouduin odotteleen kolmisen kuukautta. Ensin kävin neurosairaanhoitajalla, sitten neuropsykologilla ja lopuksi neurolääkärillä. Sairaslomaa sain puolisen vuotta. Lopullinen tutkimus on ens kuussa, jossa määritellään myös haitta-aste.
Pelottavinta oli kun lääkäri kielsi linja-autolla ajon kohonneen epilepsiariskin takia. Pientä jännitystä ovat aiheuttaneet nimien unohdukset, kirjoitusvihreet jne. Ainahan noita on tullu, mutta nyt tulee mietittyä onko niiden määrä lisääntynyt.
Kun tänä kesänä palasin radalle, ei minulla ollut mitään pelkotiloja ennen ajoa, mutta eka kierrokselta oli tultava varikolle. Ajo tuntui liian jännältä. Pikku pohdinnan jälkeen siirryin hitaaseen ryhmään ja ajelin muiden perässä. Muutaman kierroksen jälkeen homma alkoi jälleen maistua ja siirryin takaisin nopeampaan ryhmään ja homma oli vielä riemuisampaa kuin aikaisemmin (mulla oli tietysti uudempi pyörä alla).
Tsemppiä sinne. Paranettuasi ajele aluksi rauhallisesti rauhallisessa ympäristössä. Äkkiä ajo muuttuu taas iloksi, jota ilman ei voi olla.
Tutkimuksia jouduin odotteleen kolmisen kuukautta. Ensin kävin neurosairaanhoitajalla, sitten neuropsykologilla ja lopuksi neurolääkärillä. Sairaslomaa sain puolisen vuotta. Lopullinen tutkimus on ens kuussa, jossa määritellään myös haitta-aste.
Pelottavinta oli kun lääkäri kielsi linja-autolla ajon kohonneen epilepsiariskin takia. Pientä jännitystä ovat aiheuttaneet nimien unohdukset, kirjoitusvihreet jne. Ainahan noita on tullu, mutta nyt tulee mietittyä onko niiden määrä lisääntynyt.
Kun tänä kesänä palasin radalle, ei minulla ollut mitään pelkotiloja ennen ajoa, mutta eka kierrokselta oli tultava varikolle. Ajo tuntui liian jännältä. Pikku pohdinnan jälkeen siirryin hitaaseen ryhmään ja ajelin muiden perässä. Muutaman kierroksen jälkeen homma alkoi jälleen maistua ja siirryin takaisin nopeampaan ryhmään ja homma oli vielä riemuisampaa kuin aikaisemmin (mulla oli tietysti uudempi pyörä alla).
Tsemppiä sinne. Paranettuasi ajele aluksi rauhallisesti rauhallisessa ympäristössä. Äkkiä ajo muuttuu taas iloksi, jota ilman ei voi olla.
Kumppari
El Rey Del Mundo
Reiska_SB sanoi:
Juu en muista, enkä haluakaan muistaa, mutta onhan minun hieman oltava selvillä, mistä onnettomuus johtui. Eipä minun sitä sen ihmemmin tarvitse kaivella, mutta eipähän tarvitse myöskään joka hetki miettiä jälkikäteen tapahtunutta kera kysymysmerkkien.
Enkä ainakaan tällähetkellä usko kärsiväni mistään traumoista, nukkuminenkin kun on tuntunut yllättävän hyvältä. Kyllä tämä tästä
Itsellä oli reilu pari vuotta sitten kunnon mälli ja taju lähti. Ei ainakaan vielä ole tullut mitään muistikuvaa tapahtumista, joten tuskin koskaan tuleekaan. Kurvin jälkeen oli asfaltin päällä reilu kerros edellisestä pitkästä alamäestä sateen huuhtelemaa rapautunutta asfalttisilppua ja siitä olen lentänyt päälleen sisäkurvissa olleeseen monttuun, jossa kaivonkansi. Kypärässä oli 20cm pitkä halkeama, sekä solisluu ja 7 kylkiluuta silppuna. Tuskin on vauhtia ollut 50 km/h enempää, kun oli aika jyrkkä mutka. Kerran heräsin hetkeksi onnettomuuspaikalla ja pienen pätkän muistan helikopterikyydistä. Ei kyllä ollut mitään kipuja, joten lienee ollut shokki päällä. Muisti reistaili vuoden, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa parantua - tai sitä on vaan tottunut. Ei ole kyllä jäänyt mitään kammoa päälle, mutta ehkä oikeata olkapäätä vaistomaisesti varoo, jos vaan mahdollista. Raudat on vieläkin solisluussa ja varmaan jääkin. Tuntuu vähän paksulta luudanvarrelta tuo solisluu. Vähän on vielä tunnottomuutta olkapään etupuolella ja rinnassa. Ilmeisesti leikkauksessa tai iskussa on joku hermo katkennut. Ehkä on hyväkin, kun ei tiedä, että onko olkapää kipeä vai ei. Mutta näillä mennään...
Onneksi olet kunnossa.
Itsellä kävi tilanne erittäin lähellä eilen, kun tiukassa mutkassa yllärinä erittäin iso routapahkura juuri suurimman kallistuksen aikana. Tajusin tilanteen ja tuntui kuin veri olisi paennut sormista ja päästä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pyörä ei lähtenytkään täysin käsistä.
Itsellä kävi tilanne erittäin lähellä eilen, kun tiukassa mutkassa yllärinä erittäin iso routapahkura juuri suurimman kallistuksen aikana. Tajusin tilanteen ja tuntui kuin veri olisi paennut sormista ja päästä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pyörä ei lähtenytkään täysin käsistä.