Älä kuule tule tänne kehumaan...
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
?? Nyt ei ymmarra??Älä kuule tule tänne kehumaan...
no kun kehuit et juu olit naimassaÄlä kuule tule tänne kehumaan...
ihme tää keskustelun kulku, vaikka ois kuin surullinen aihe niin ME kyl osataan se kääntää siihen itteensä, eli p*no hommiin, positiivista
no kun kehuit et juu olit naimassaÄlä kuule tule tänne kehumaan...mokoma keskuja ...
G
Guest
Guest
Paska säkä, mutta en menisi yleistämään näitä mitenkään motoristeihin, kyllä ne halut on hiirilläkin.
Joskus se vaan tuntuu että se ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella, ja tilaisuus tekee varkaan, jos etsii asiasta jotain positiivista niin, jotain sekin kertoo että sen nöyrästi tunnustaa, turha se on heti heittää pyyhettä kehään, etenkin jos se oli ensimmäinen kerta kun näin pääsi käymään.
Vituttaahan se pitkän aikaa, mutta kyllä se vituttaa kaveriakin
Joskus se vaan tuntuu että se ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella, ja tilaisuus tekee varkaan, jos etsii asiasta jotain positiivista niin, jotain sekin kertoo että sen nöyrästi tunnustaa, turha se on heti heittää pyyhettä kehään, etenkin jos se oli ensimmäinen kerta kun näin pääsi käymään.
Vituttaahan se pitkän aikaa, mutta kyllä se vituttaa kaveriakin
Omasta mielestäni tollaset kokkarit ovat aikas huonoja paikkoja päästä naissukupuolen kanssa intiiminpään kanssakäymiseen. Jos noin 75% porukasta on miehiä niin jäljellä olevasta 25% naisista, vähintään 85% on niiden äijien vaimoja, elämänkumppaneita, hoitoja, tjms.
Jos joku todellakin haluaa maistaa kiellettyä herkkua, niin eikös silloin kannattaisi mennä jonnekin hornan tuuttiin paikalliseen lihatiski-yökerhoon.
Omasta mielestäni tuollaisen salasuhteen pitäminen kertoo a) Seikkailunhalusta ja vaaran viehätyksestä, b) Mädäntyneestä selkärankasta.
Jos joku todellakin haluaa maistaa kiellettyä herkkua, niin eikös silloin kannattaisi mennä jonnekin hornan tuuttiin paikalliseen lihatiski-yökerhoon.
Omasta mielestäni tuollaisen salasuhteen pitäminen kertoo a) Seikkailunhalusta ja vaaran viehätyksestä, b) Mädäntyneestä selkärankasta.
Juu-u. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu tommonen 15-vuoden jälkeen. Itse kokeneena samantyylisen jutun vuoden suhteen jälkeen. Pariviikkoa sitten sain seurata livenä vierestä omilla silmilläni. Sillä kyseisellä hetkellä tuntui että maailma romahti niskaan. Vieläkin on aika "voittajafiilikset".
Sori nyt vaan kun tännekin piti vuodattaa mutta toivottavasti se edes auttaa.
Priscillalle oikein paljon jaksamista.
Sori nyt vaan kun tännekin piti vuodattaa mutta toivottavasti se edes auttaa.
Priscillalle oikein paljon jaksamista.
Luulisin että jos on valmis pettämään kumppaniaan niin kyllä sen kumppanin hakee vaikka mistä.
Motoristikokoontumisissa uuden tyttöystävän löytäminen lienee keskimääräistä vaikeampaa, mutta kyllä sellaista tapahtuu, niin prätkä- kuin vaikka palveluskoirapiireissäkin.
Eipä varmaan helpota paskan vertaa, mutta ikävimmistäkin asioista pääsee kuitenkin yleensä yli, vaikka aikaa se vaatiikin. Tsemppiä ja kaikkea parasta, mitä ikinä päätät. Siis itsellesi ja lapsillesi.
Motoristikokoontumisissa uuden tyttöystävän löytäminen lienee keskimääräistä vaikeampaa, mutta kyllä sellaista tapahtuu, niin prätkä- kuin vaikka palveluskoirapiireissäkin.
Eipä varmaan helpota paskan vertaa, mutta ikävimmistäkin asioista pääsee kuitenkin yleensä yli, vaikka aikaa se vaatiikin. Tsemppiä ja kaikkea parasta, mitä ikinä päätät. Siis itsellesi ja lapsillesi.
Miehenä voin sanoa, että eipä kannata todellakaan uskoa. Yleisellä taholla todeten minua on huvittanut, että naiset uskovat - tai haluavat tosisasioista piittaamatta uskoa - ne kaikenlaiset valeet, joita me miehet keksimme. Teet oikein kun pistät homman poikki kerrasta; luottamusta joko on tai ei. Tsemppiä, Priscilla!
Todennäköisesti pomperi on oikeassa, mutta ei se ihan noinkaan ole. On olemassa sellainenkin mahdollisuus, että tilanne on tosiaan ensimmäinen. Ja on mahdollista, että mies on tosissaan. Mutta petetty osapuoli tekee oman ratkaisunsa ja se on sitten siinäMiehenä voin sanoa, että eipä kannata todellakaan uskoa. Yleisellä taholla todeten minua on huvittanut, että naiset uskovat - tai haluavat tosisasioista piittaamatta uskoa - ne kaikenlaiset valeet, joita me miehet keksimme. Teet oikein kun pistät homman poikki kerrasta; luottamusta joko on tai ei. Tsemppiä, Priscilla!
Tiedän nimittäin satavarmasti tapauksen missä mies oli vakuutteluineen tosissaan. Ei auttanut ei, tässäkin tapauksessa kaakattava ystävätärlauma hoiti homman kotiin
Maailma on tarinoita täynnä. Itse olisin kyllä taipuvainen lähtökohtaisesti ihmiselle antamaan ihmisyytensä anteeksi. Uskon, että asioita oikeastikin joskus "tapahtuu" ja hommat saattavat ajautua ilman alunperäistä pahaa tahtoa tyhmiin erehdyksiin. Itse parhaiten miehesi tunnet (tai kuvittelit tuntevasi), joten vain sinulla on mahdollisuus päättää uskoako tuon lupauksia vaiko ei. ÄLÄ MEITÄ USKO - MEILLÄ EI VOI OLLA riittävästi tietoa ottaaksemme asiaan kantaa. Itse en kategorisesti jaksa uskoa "kerran pettää, aina pettää" logiikkaan.
Tietysti viisas jättää sen virheen tekemättä mistä älykäs ottaa ehkä opikseen eikä sitä toista, mutta harvapa meistä oikeasti viisas on.
Tietysti viisas jättää sen virheen tekemättä mistä älykäs ottaa ehkä opikseen eikä sitä toista, mutta harvapa meistä oikeasti viisas on.
*enmillääntavallaväitäolevanioikeassa*
Palataanpas takaisin sinne luottamukseen.
Ei ehkä aina, mutta kiusallisen usein käy niin, että kun
nimenomaan luottamusta horjutetaan, niin sepä onkin sellainen
asia joka sitten jää kalvamaan. Mikään (?) ei sitten tunnu enää
olevan niin kuin ennen. Ajatukset pomppivat sinne tänne ja
sitähän ei voi mitenkään estää. Intiimissä suhteessa, kun päähän
pongahtaa se toinen, niin ehkä se ihan paras halu hieman
horjahtelee - ellei sitten innostu lisää kimppakivasta, mutta tuskin
(vaikka eihän sitä voi tietää...). Tämä sama ongelma on
luottamuksen kanssa muissakin asioissa kuin parihuhteessa.
Parisuhde on kuitenkin aika herkkä ja henkilökohtainen.
No - joskus sellaisessa on hyvätkin puolensa. Ehkä väljähdyksen
vuoksi on tultu siihen pisteeseen, että 'luonto' ikäänkuin tekee
ratkaisun, kun itse ei pysty tai ei näe tilannetta oikein tai ei
uskalla toimia, kun turvarakenteet (omat/lasten/meidän) voivat
sortua. Hankalaksi se menee siinä kohdassa, kun toisella on
tunteita ja toisella ei ehkä enää siinä määrin kuin ennen.
Lisämaustetta syntyy kaikesta siitä yhteisestä mitä on tai oli -
lapset, koti, tulevaisuus, omaisuus, ystävät, sukulaiset,
työkaverit ja lukematon jouko erilaisia yhteisä muistoja etc. -
koko elämän kirjo taakse- ja eteenpäin.
Usein saattaa käydä niin, että kun ukkeli tai akkeli on 'vaihtanut'
nuorempaan (salaa tai ei) ja aikaa on kulunut ja sitten tuleekin
bänät, kun se uusi vaihtaa kanssa nuorempaan ja sitten vanha
onkin yksin. (Hö - eihän tässä näin pitänyt käydä!) Vaan tämäkin
on tuiki tavallista. Sitten vanhalle tulee omantunnontuskia ja se
alkaa vinkua takaisin siihen entiseen ja 'eikös jatketa kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan'. Jaahas - ongelmia onkin sitten ihan yllin kyllin.
Luottamus on kuin neitsyys, kuten jo sanoin tai sitten vaikka
hieno kiinalainen maljakko. Kun sen kupin vahingossa tai tahallaan
pudottaa, niin rikkihän se tietenkin menee. No - sitten bostikilla
sen voi tietenkin korjata, mutta ei siitä silti enää ikinä ehjää tule.
Sitä voi kuitenkin käyttää ja sillä tavalla sillä on oma arvonsa,
mutta kuitenkin ... sääli arvokasta maljakkoparkaa, että minkä
menivät tekemään, kun se oli niin kauniskin.
Luottamusta voi verrata myös henkiseen amputointiin - tunteista
ikäänkuin napsaistaan pala pois. Sen kanssa voi opetella elämään,
mutta ei se pala enää siihen kasva, kun se kerran pois on otettu.
Senkin kanssa voi opetella elämään.
*byääää*
Mitä sitten pitäisi tehdä - en minä vaan tiedä - kunpa tietäisinkin
niin ihan mielelläni kertoisin vaikka juurta jaksaen - mutku ...
Palataanpas takaisin sinne luottamukseen.
Ei ehkä aina, mutta kiusallisen usein käy niin, että kun
nimenomaan luottamusta horjutetaan, niin sepä onkin sellainen
asia joka sitten jää kalvamaan. Mikään (?) ei sitten tunnu enää
olevan niin kuin ennen. Ajatukset pomppivat sinne tänne ja
sitähän ei voi mitenkään estää. Intiimissä suhteessa, kun päähän
pongahtaa se toinen, niin ehkä se ihan paras halu hieman
horjahtelee - ellei sitten innostu lisää kimppakivasta, mutta tuskin
(vaikka eihän sitä voi tietää...). Tämä sama ongelma on
luottamuksen kanssa muissakin asioissa kuin parihuhteessa.
Parisuhde on kuitenkin aika herkkä ja henkilökohtainen.
No - joskus sellaisessa on hyvätkin puolensa. Ehkä väljähdyksen
vuoksi on tultu siihen pisteeseen, että 'luonto' ikäänkuin tekee
ratkaisun, kun itse ei pysty tai ei näe tilannetta oikein tai ei
uskalla toimia, kun turvarakenteet (omat/lasten/meidän) voivat
sortua. Hankalaksi se menee siinä kohdassa, kun toisella on
tunteita ja toisella ei ehkä enää siinä määrin kuin ennen.
Lisämaustetta syntyy kaikesta siitä yhteisestä mitä on tai oli -
lapset, koti, tulevaisuus, omaisuus, ystävät, sukulaiset,
työkaverit ja lukematon jouko erilaisia yhteisä muistoja etc. -
koko elämän kirjo taakse- ja eteenpäin.
Usein saattaa käydä niin, että kun ukkeli tai akkeli on 'vaihtanut'
nuorempaan (salaa tai ei) ja aikaa on kulunut ja sitten tuleekin
bänät, kun se uusi vaihtaa kanssa nuorempaan ja sitten vanha
onkin yksin. (Hö - eihän tässä näin pitänyt käydä!) Vaan tämäkin
on tuiki tavallista. Sitten vanhalle tulee omantunnontuskia ja se
alkaa vinkua takaisin siihen entiseen ja 'eikös jatketa kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan'. Jaahas - ongelmia onkin sitten ihan yllin kyllin.
Luottamus on kuin neitsyys, kuten jo sanoin tai sitten vaikka
hieno kiinalainen maljakko. Kun sen kupin vahingossa tai tahallaan
pudottaa, niin rikkihän se tietenkin menee. No - sitten bostikilla
sen voi tietenkin korjata, mutta ei siitä silti enää ikinä ehjää tule.
Sitä voi kuitenkin käyttää ja sillä tavalla sillä on oma arvonsa,
mutta kuitenkin ... sääli arvokasta maljakkoparkaa, että minkä
menivät tekemään, kun se oli niin kauniskin.
Luottamusta voi verrata myös henkiseen amputointiin - tunteista
ikäänkuin napsaistaan pala pois. Sen kanssa voi opetella elämään,
mutta ei se pala enää siihen kasva, kun se kerran pois on otettu.
Senkin kanssa voi opetella elämään.
*byääää*
Mitä sitten pitäisi tehdä - en minä vaan tiedä - kunpa tietäisinkin
niin ihan mielelläni kertoisin vaikka juurta jaksaen - mutku ...
Mielestäni MattiR on aika lähellä totuutta, mutta mielestäni niitä totuuksia on yhtä monta kuin meitä taivaltajiakin...
Ja noihin kokoontumis ajoihin tms., mielestäni mikään ei vedä vertoja sille, kun soittaa juhannuksena tyttöystävälle/vast. ja siellä vastaa toinen mies, tämän koin nyt juhannuksena... VI!!!KSIHAN meni koko juhannus!!!!!
Ja noihin kokoontumis ajoihin tms., mielestäni mikään ei vedä vertoja sille, kun soittaa juhannuksena tyttöystävälle/vast. ja siellä vastaa toinen mies, tämän koin nyt juhannuksena... VI!!!KSIHAN meni koko juhannus!!!!!
Olet ehkä oikeassa tuossa luottamus-asiassa ja siinä, että täysin ennalleen tuo ei enää palaa. Se opitaanko tuon "vamman" kanssa elämään ja opitaanko tuosta ehkä jopa jotain onkin toinen asia. Maailma on kovin harvoin täydellinen paikka ja jotenkin minusta tuntuu, että lisääntyvästi rikkoutuvien parisuhteiden maailma johtuu osittain siitä harhakuvasta, että kaikki säilyy sinä samana kuin mitä tuo parin ensimmäisen vuoden aikana on. Kun eroamisesta on lisäksi tullut sosiaalisesti hyväksyttävää ja helppoa, on kynnyskin antaa kumppanille anteeksi ja yrittää uudelleen noussut kovin korkealle.
Oma isä-vainajani aikanaan minulle opetti 40 avioliittovuoden kokemuksella mieleenjäävästi, että av(i)oliitto on osittain "tahtotila".
Oma isä-vainajani aikanaan minulle opetti 40 avioliittovuoden kokemuksella mieleenjäävästi, että av(i)oliitto on osittain "tahtotila".
Oikein viisas mies.
Ei 'papin aamenet' ole kuin tyhjää höpinää, jos omaa tahtoa (rakkautta) ei ole.
mikä ei tapa, se vahvistaa!!
Kun luottamus menee muihin ihmisiin, ei voi muuta kuin opetella luottaan itseensä ja alkaa elämä alusta uudelleen!
Ensinnäkin voimia ja jaksamista Sinulle Priscilla !
Vahvuuttahan sinulta löytyy, sen osoitit jo tuomalla näinkin rankan ja intiimin aiheen "julkisuuteen".
Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, uskon ja toivon tuon olevan oikea ratkaisu.
Tällaisessa tilanteessa tulee väkisinkin huoli myös pienistä lapsista(nne), jotka täysin viattomina ja syyttöminä joutuvat kärsimään, enemmän tai vähemmän, riippuen siitä, miten fiksusti iskä ja äiti asiansa hoitaa.
ps. voimia ja jaksamista myös "ukolle", hänkin on vain ihminen...
Vahvuuttahan sinulta löytyy, sen osoitit jo tuomalla näinkin rankan ja intiimin aiheen "julkisuuteen".
Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, uskon ja toivon tuon olevan oikea ratkaisu.
Tällaisessa tilanteessa tulee väkisinkin huoli myös pienistä lapsista(nne), jotka täysin viattomina ja syyttöminä joutuvat kärsimään, enemmän tai vähemmän, riippuen siitä, miten fiksusti iskä ja äiti asiansa hoitaa.
ps. voimia ja jaksamista myös "ukolle", hänkin on vain ihminen...
Lisätään vielä kohta C: henkilökohtaisesta ikäkriisistä.
Monella tulee varmaan hetkiä, jolloin ajattelee, että olisi halunnut nuorempana kokea enemmän kaikenlaista ennen vakiintumista, ja sitten joku ikäkriisi nostaa tuollaiset ajatukset pintaan ja sitä helpommin jos on humalassa. Sitten tulee helposti se "tilaisuus tekee varkaan".
Se ei tietenkään tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää mitä mikään muukaan syy.
Näin kolmenkympin kriisistään jo päässyt Hukka...
Sanoisinpa miehenä, että älähän yleistä!Miehenä voin sanoa, että eipä kannata todellakaan uskoa. Yleisellä taholla todeten minua on huvittanut, että naiset uskovat - tai haluavat tosisasioista piittaamatta uskoa - ne kaikenlaiset valeet, joita me miehet keksimme. Teet oikein kun pistät homman poikki kerrasta; luottamusta joko on tai ei. Tsemppiä, Priscilla!
