• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Motoristi yritti ajaa poliisien päälle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kosta
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Nyt lähden tyttären pojan kanssa Kolmårdeniin. Palataan myöhään sunnuntaina
No joo, pientä erilaista näkökulmaa, mutta lopputulos tärkeimmiltä kohiltaan sama. Mukavaa matkaa, pidä reaktiot kohillaan.
smile_org.gif
 
Mikä into on vetää noita törkeitä ylinopeuksia, onko +10 mittarinopeus liian vaikeaa??? Ilmeisesti tietylle ryhmälle...
Vääntäkää mulle asiallinen vastaus vaikka natolangasta
nixweiss.gif
Jos jotain muuta kun se on vaan niin kivaa/hauskaa selvityksiä sais? Ei kait se yleinen liikenne ole mikään hauskanpitopaikka
nixweiss.gif
shaun.gif
Etköhän sinäkin ole ajanut monta kertaa huomattavasti lujempaa, kuin +10% mittarinopeus. Joten turhaan jeesustelet.

Tosiaan, myy pyörä pois, jos et pidä sillä hauskaa. Itselläni on ainakin joka ajokerralla tarkoitus pitää hauskaa, oli sitten työmatka tai ei. Siirtymävälineeksi paikasta A paikkaan B valitsen kyllä auton.. Ja silläkin voi pitää hauskaa
tounge.gif
Ja hauskaako ei voi pitää ajamalla vaikka tuota +10 mittarinopeutta? En myy pyörää pois vaan jatkan hauskanpitoa
biggrin.gif
Yleisessä liikenteessä kaahottaminen ei vaan nappaa
wink.gif
mut kohta
062802moto_prv.gif
ja hauskaa on
cool.gif
Ei kyllä voi pitää. Liikenteessä on todella hauska kaahata ohitella, keulitella ja muutenkin vaa pelleillä. Radalla on ihan kiva joo ajella mutta ei siellä saa samaa fiilistä kun liikenteessä kun vetää pitkän letkan ohi ja just kerkee tms.
nixweiss.gif
Kyllä pyörän myisin heti pois jos pitäis ajaa alle 120 koko ajan.
sad_orig.gif
 
Jarrutus voi olla väärä reaktio jos vaikka tiellä sattuukin olemaan hiekkaa juuri jarrumerkin kohdalla.
No samaa pohdin minäkin, koska tuntuu että jarrutus ei aina ole se oikea reaktio ja päätelmiin siitä mitä tehdä kuluu helposti aikaa.

Esimeriksi viikko sitten olin tulossa pyörällä Tampereelta kohti Valkeakoskea 130 -tietä. Kello noin 23 ja tien pinta kostea. Pimeää, ei juuri lainkaan liikennettä. Nopeutta 105 @ 100. Pitkät päältä.

Jo hieman kauempaa tuli epävarma havainto että liikkuiko joku pensaikossa, vai oliko sittenkin kyseessä vain omien valojen liikkuva varjo?

Käsi kaasulle, mutta cruise edelleen päällä. Seuraavaksi noin 60-70m päässä pensaasta astuu hirvi tien reunalle ja pysähtyy katselemaan.

Jarrukahvaa hipaisemalla cruise pois, moottorijarrutus alkaa  ja prosessointi päässä käynnistyy.

a) Jos vedän vauhdin pois, menee osa liikehdintäkyvystä ja kostea tienpinta voi aiheuttaa yllätyksiä - ei

b) Se ei liiku, ketään ei tule vastaan - jos se jää siihen niin vedän aivan oikealta ohi, jos se ei lähde tulemaan kohta, ehdin ohi jos en pudota nopeutta liikaa

c) Jos se lähtee tulemaan ennen hahmoteltua rajapistettä jossa hirvi ehtii oikeaan laitaan asti, pystyn alenevasta nopeudesta tekemään nopean vedon aivan vasempaan laitaan ja väistää hirven takaa, niin kuin neuvotaan - ja pahimmillaan ajaudun vasemmalle pientareelle ulos jos vastaliike tulee liian jyrkäksi ja renkaista pito loppuu - ei pitäisi loppua tässä nopeudessa kun ei ole ole vetoa eikä jarrutusta päällä.

Tässä vaiheessa oli taatusti kulunut se 1,3 sekuntia, mutta oltiin ennen arvioitua rajapistettä ja suunnitelma oli laadittu päähän ja lähtövalmiina. Käsi pois jarrulta ja valmistautuminen kanttaukseen vasemmalle jos tarvitsee. Kurssi oikeaan laitaan, katse viimeisessä mahdollisessa oikelle / vasemmalle ratkaisupisteessä, epätarkka näkö oikeassa pientareessa ja vasemmalla hirvessä, joka näkyi nyt hyvin valoissa.

Hirvi ei liiku, päätöspiste tulee vastaan. Oikea vapaana ja hirvi ei ehdi juosta oikeaan laitaan ennen kuin ohitan sen. Oikealta ohi ja paluu takaisin kaistan keskelle. Nopeutta jäljellä noin 80.

Missään vaiheessa ei tullut paniikkia, ja eipä kai kun kaikki vapaa aivokapasiteetti meni ratkaisumallin luomiseen.

Missään vaiheessa ei lyöty liinoja kiinni. Pahimmiilaan olisi menty suoraan, hirvi olisi lähtenyt liikkelle, eikä olisi ollut enää nopeutta eikä tilaa jäljellä tehdä väistöä ja kostea tien pinta olisi jättänyt nopeutta jäljelle törmäykseen. Tuskin kuolleita, mutta mopo rikki ja kolhuja.

Jos taas hirvi olisi näkynyt kauempaa, olisi ratkaisu ollut nopea ja yksiselitteinen, jarrutus ja seis. Kuten sitten hetken kuluttua samalla tiellä hieman ennen Parolaa piti tehdä.

Mitä nyt sitten voi päätellä "reaktioajasta", toisessa piiitkä eikä loppujen lopuksi jarrutettu paitsi moottorilla, toisessa lyhyt.

Ja sitten kun näitä asioita käydään mittamaan viivottimilla ja merkkivaloilla, ollaan kauempana metskössä kuin harjoittelemalla liukkaan kelin ajoa öljytyllä pellillä. Ainoana ratkaisuna jarrutukseen turvautuva on yhtä hyvä kuljettaja kuin jänis valoissa.

Montakohan motoristia pamahtaa eteen tulevan auton keulaan siksi että ainoa ratkaisu on jarrutus ja sitten tähän keskittyminen ja pyörän hallinan vaikeutuminen jarrutuksen vuoksi vie nopean liikehtimiskyvyn. Monta onnettomuutta on nähty missä koko onnettomuus olisi voitu välttää väistöllä, mutta lopulta kolahdettu päin, kun paniikkijarrutuksen tekeminen vie kaiken ajattelukyvyn eikä päässä riitä prosessoriaikaa väistön suunnitteluun. Ja kun vauhtia on olosuhteisiin liikaa, ei riitä aikaa prosessointiin.

Esimerkki tältä kesältä vaikkapa kahden moottoripyörän peräänajo. Tilaa olisi kaistalla ollut mennä ohi, nopeutta liikaa ja ainoa reaktio jarrutus! Josta ei ollut enää mitään apua. Väistön tekemällä ei olisi kuollut ketään. Nopeuden kasvaessa ei ehdi tekemään kuin yhden päätöksen ja kun aikaa on nopeuden vuoksi ei ole, ei ehdi ajatella ja tehdään mahdollisimman nopea ratkaisu "automaatilla" kun muuhun ei ole aikaa - eli jarrutetaan, joka oli tässäkin väärä päätös. Omassa hirviesimerkissä jo 120 km/h samoissa olosuhteissa olisi johtanut siihen että kaikki olisi mennyt puhtaasti tuurilla, koska pysähtyminen olisi ollut mahdotonta. Kahva tankoon poljin alas - ei perkele se tulee, ei enää tilaa väistää - MUKS.

Kun asia on selkäytimessä, niin kaikki nämä tapahtuu yhtä aikaa, eli pystytään hoitamaan paniikkijarrutus kahdella jarrulla ja samalla etsimään pakotietä siihen asti kunnes tila loppuu ellei pyörä satu pysähtymään. Kun nopeutta on tilanteessa liikaa, ei tämäkään auta ja niin ne vaan MotoGP -kuskitkin kolaroivat, yksi on siinäkin luokassa kuollut vuonna jäätyään toisen yliajamaksi.  

Joissain tilainteissa jarrutus ei ole edes paras mahdollinen ratkaisu. Jos esimeriksi tuon ensimmäisen hirven kanssa olisi sen reaktiosekunnin jälkeen lähtenyt pelaamaan sillä että pysähtyykö pyörä 35-40 metrissä kostealla asfaltilla, niin lopputulos olisi voinut yhtä hyvin se että nopeus on lähes poissa, hirvi lähtee liikkeelle, ei nopeutta, ei liikehtimiskykyä, eikä tilaa liikkeille ja olisi suoritettu se perinteinen jossa kaksi kappaletta imeytyvät toisiinsa kuin kaksi magneettia vaikka tilaa olisi vaikka kuinka (esim Andrea Doria vs Stockholm -laivaonnettomuus 1950 -luvulla).

Vaikka olisi jarruttanut ja vaistänyt ihan oikealle, olisi alenevan nopeuden vuoksi hirvellä ollut enemmän aikaa juosta oikeaan laitaan ja silloin olisin ollut pussissa. Piennar oikealla ja hirvi menossa sinne. Nopeutta ja tilaa ei olisi enää riittänyt tehdä niin jyrkkää käännöstä hirven taakse. Ainoa pakotie olisi ollut enää ali, eli vasemmalle heittäytyminen ja oikeasta stongasta itsensä tankkiin kiinni vetäen, pyörä nurin ja toivo siitä että ehtii kyllin alas ja että hirvi ei rojahda päälle jos pyörä osuu etujalkoihin. Romua ja potentiaalinen hengenlähtö itsensä kulmaan pelaamisesta.

Tiedä näistä, kaikki nämä ovat henkimaailman asioita, jokainen tekee tavallaan ja vastaa siitä mitä sitten käy. Yhtä oikeaa ratkaisua tai yleistettyä reaktionopeutta tuskin on olemassa.
 
Mikä into on vetää noita törkeitä ylinopeuksia, onko +10 mittarinopeus liian vaikeaa??? Ilmeisesti tietylle ryhmälle...
Vääntäkää mulle asiallinen vastaus vaikka natolangasta  
nixweiss.gif
Jos jotain muuta kun se on vaan niin kivaa/hauskaa selvityksiä sais? Ei kait se yleinen liikenne ole mikään hauskanpitopaikka
nixweiss.gif
shaun.gif
Etköhän sinäkin ole ajanut monta kertaa huomattavasti lujempaa, kuin +10% mittarinopeus. Joten turhaan jeesustelet.

Tosiaan, myy pyörä pois, jos et pidä sillä hauskaa. Itselläni on ainakin joka ajokerralla tarkoitus pitää hauskaa, oli sitten työmatka tai ei. Siirtymävälineeksi paikasta A paikkaan B valitsen kyllä auton.. Ja silläkin voi pitää hauskaa  
tounge.gif
Olen vetänyt useinkin lujempaa kuin +10 mittarinopeutta, mikä vauhti sit kellekkin on kovaa ylinopeutta on eri asia...
Tarkottaako ylinopeus aina samaa kun älytön kaahaus vai missä se raja menee
nixweiss.gif
 
Jarrutus voi olla väärä reaktio jos vaikka tiellä sattuukin olemaan hiekkaa juuri jarrumerkin kohdalla.
No samaa pohdin minäkin, koska tuntuu että jarrutus ei aina ole se oikea reaktio ja päätelmiin siitä mitä tehdä kuluu helposti aikaa.

Esimeriksi viikko sitten olin tulossa pyörällä Tampereelta kohti Valkeakoskea 130 -tietä. Kello noin 23 ja tien pinta kostea. Pimeää, ei juuri lainkaan liikennettä. Nopeutta 105 @ 100. Pitkät päältä.

Jo hieman kauempaa tuli epävarma havainto että liikkuiko joku pensaikossa, vai oliko sittenkin kyseessä vain omien valojen liikkuva varjo?

Käsi kaasulle, mutta cruise edelleen päällä. Seuraavaksi noin 60-70m päässä pensaasta astuu hirvi tien reunalle ja pysähtyy katselemaan.

Jarrukahvaa hipaisemalla cruise pois, moottorijarrutus alkaa  ja prosessointi päässä käynnistyy.

a) Jos vedän vauhdin pois, menee osa liikehdintäkyvystä ja kostea tienpinta voi aiheuttaa yllätyksiä - ei

b) Se ei liiku, ketään ei tule vastaan - jos se jää siihen niin vedän aivan oikealta ohi, jos se ei lähde tulemaan kohta, ehdin ohi jos en pudota nopeutta liikaa

c) Jos se lähtee tulemaan ennen hahmoteltua rajapistettä jossa hirvi ehtii oikeaan laitaan asti, pystyn alenevasta nopeudesta tekemään nopean vedon aivan vasempaan laitaan ja väistää hirven takaa, niin kuin neuvotaan - ja pahimmillaan ajaudun vasemmalle pientareelle ulos jos vastaliike tulee liian jyrkäksi ja renkaista pito loppuu - ei pitäisi loppua tässä nopeudessa kun ei ole ole vetoa eikä jarrutusta päällä.

Tässä vaiheessa oli taatusti kulunut se 1,3 sekuntia, mutta oltiin ennen arvioitua rajapistettä ja suunnitelma oli laadittu päähän ja lähtövalmiina. Käsi pois jarrulta ja valmistautuminen kanttaukseen vasemmalle jos tarvitsee. Kurssi oikeaan laitaan, katse viimeisessä mahdollisessa oikelle / vasemmalle ratkaisupisteessä, epätarkka näkö oikeassa pientareessa ja vasemmalla hirvessä, joka näkyi nyt hyvin valoissa.

Hirvi ei liiku, päätöspiste tulee vastaan. Oikea vapaana ja hirvi ei ehdi juosta oikeaan laitaan ennen kuin ohitan sen. Oikealta ohi ja paluu takaisin kaistan keskelle. Nopeutta jäljellä noin 80.

Missään vaiheessa ei tullut paniikkia, ja eipä kai kun kaikki vapaa aivokapasiteetti meni ratkaisumallin luomiseen.

Missään vaiheessa ei lyöty liinoja kiinni. Pahimmiilaan olisi menty suoraan, hirvi olisi lähtenyt liikkelle, eikä olisi ollut enää nopeutta eikä tilaa jäljellä tehdä väistöä ja kostea tien pinta olisi jättänyt nopeutta jäljelle törmäykseen. Tuskin kuolleita, mutta mopo rikki ja kolhuja.

Jos taas hirvi olisi näkynyt kauempaa, olisi ratkaisu ollut nopea ja yksiselitteinen, jarrutus ja seis. Kuten sitten hetken kuluttua samalla tiellä hieman ennen Parolaa piti tehdä.

Mitä nyt sitten voi päätellä "reaktioajasta", toisessa piiitkä eikä loppujen lopuksi jarrutettu paitsi moottorilla, toisessa lyhyt.

Ja sitten kun näitä asioita käydään mittamaan viivottimilla ja merkkivaloilla, ollaan kauempana metskössä kuin harjoittelemalla liukkaan kelin ajoa öljytyllä pellillä. Ainoana ratkaisuna jarrutukseen turvautuva on yhtä hyvä kuljettaja kuin jänis valoissa.

Montakohan motoristia pamahtaa eteen tulevan auton keulaan siksi että ainoa ratkaisu on jarrutus ja sitten tähän keskittyminen ja pyörän hallinan vaikeutuminen jarrutuksen vuoksi vie nopean liikehtimiskyvyn. Monta onnettomuutta on nähty missä koko onnettomuus olisi voitu välttää väistöllä, mutta lopulta kolahdettu päin, kun paniikkijarrutuksen tekeminen vie kaiken ajattelukyvyn eikä päässä riitä prosessoriaikaa väistön suunnitteluun. Ja kun vauhtia on olosuhteisiin liikaa, ei riitä aikaa prosessointiin.

Esimerkki tältä kesältä vaikkapa kahden moottoripyörän peräänajo. Tilaa olisi kaistalla ollut mennä ohi, nopeutta liikaa ja ainoa reaktio jarrutus! Josta ei ollut enää mitään apua. Väistön tekemällä ei olisi kuollut ketään. Nopeuden kasvaessa ei ehdi tekemään kuin yhden päätöksen ja kun aikaa on nopeuden vuoksi ei ole, ei ehdi ajatella ja tehdään mahdollisimman nopea ratkaisu "automaatilla" kun muuhun ei ole aikaa - eli jarrutetaan, joka oli tässäkin väärä päätös. Omassa hirviesimerkissä jo 120 km/h samoissa olosuhteissa olisi johtanut siihen että kaikki olisi mennyt puhtaasti tuurilla, koska pysähtyminen olisi ollut mahdotonta. Kahva tankoon poljin alas - ei perkele se tulee, ei enää tilaa väistää - MUKS.

Kun asia on selkäytimessä, niin kaikki nämä tapahtuu yhtä aikaa, eli pystytään hoitamaan paniikkijarrutus kahdella jarrulla ja samalla etsimään pakotietä siihen asti kunnes tila loppuu ellei pyörä satu pysähtymään. Kun nopeutta on tilanteessa liikaa, ei tämäkään auta ja niin ne vaan MotoGP -kuskitkin kolaroivat, yksi on siinäkin luokassa kuollut vuonna jäätyään toisen yliajamaksi.  

Joissain tilainteissa jarrutus ei ole edes paras mahdollinen ratkaisu. Jos esimeriksi tuon ensimmäisen hirven kanssa olisi sen reaktiosekunnin jälkeen lähtenyt pelaamaan sillä että pysähtyykö pyörä 35-40 metrissä kostealla asfaltilla, niin lopputulos olisi voinut yhtä hyvin se että nopeus on lähes poissa, hirvi lähtee liikkeelle, ei nopeutta, ei liikehtimiskykyä, eikä tilaa liikkeille ja olisi suoritettu se perinteinen jossa kaksi kappaletta imeytyvät toisiinsa kuin kaksi magneettia vaikka tilaa olisi vaikka kuinka (esim Andrea Doria vs Stockholm -laivaonnettomuus 1950 -luvulla).

Vaikka olisi jarruttanut ja vaistänyt ihan oikealle, olisi alenevan nopeuden vuoksi hirvellä ollut enemmän aikaa juosta oikeaan laitaan ja silloin olisin ollut pussissa. Piennar oikealla ja hirvi menossa sinne. Nopeutta ja tilaa ei olisi enää riittänyt tehdä niin jyrkkää käännöstä hirven taakse. Ainoa pakotie olisi ollut enää ali, eli vasemmalle heittäytyminen ja oikeasta stongasta itsensä tankkiin kiinni vetäen, pyörä nurin ja toivo siitä että ehtii kyllin alas ja että hirvi ei rojahda päälle jos pyörä osuu etujalkoihin. Romua ja potentiaalinen hengenlähtö itsensä kulmaan pelaamisesta.

Tiedä näistä, kaikki nämä ovat henkimaailman asioita, jokainen tekee tavallaan ja vastaa siitä mitä sitten käy. Yhtä oikeaa ratkaisua tai yleistettyä reaktionopeutta tuskin on olemassa.
Kokonaisuutena tästä tulee ensimmäiseksi mieleen se usein tapahtuva tarina: Sitten mä heräsin ja menin päästämään kissan ulos.

Kriittisesti tarkasteltuna juttu on lähinnä naurettava.
Esim. toi: a) Jos vedän vauhdin pois, menee osa liikehdintäkyvystä ja kostea tienpinta voi aiheuttaa yllätyksiä - ei

Kun ottaa vauhtia vähemmäksi, niin voi tietysti sanoa, että osa liikehdintäkyvystä menee, mutta se koskee vain eteenpäin menoa. Se taas korvautuu sillä, että sivusuuntaan liikkumiskyky niin ajan kuin matkankin suhteen lisääntyy.

Voi hyvät hyssyrät mitä teorisointia
sad_orig.gif
sad_orig.gif
 
Kokeilin tuossa netin reaktioaikatestiä muutaman kerran. Ainoa mitä piti tehdä oli painaa hiiren nappia kun näytössä oleva ruutu vaihtaa väriä. Vajaalla kymmenellä kokeilulla 0.297 oli nopein aikani. Liikenteessä normaalin ihmisen reaktioaika on pikaisen googlauksen perusteella 1-2 sekunnin luokkaa. Eli ei tuo 1,3s (kun otetaan huomioon näkökentän kapeneminen) vaikuta mitenkään liioitellun suurelta.

Testi: http://www.autokaupat.net/reaktio.htm

Näytä VM/KH ketjuja selaillessa on tullut jokseenkin helpottunut olo siitä, että itse en kuvittele liikoja ajotaidoistani tai reaktioistani. Jos ajaisin tuolla ajatellen, että mitä nopeammin ajan, sen nopeammin reagoin ja 0,2s on joka tapauksessa se maksimireaktioaikani ja alle 120km/h on turha ajaa, niin en takuulla olisi elossa enää.

Ajellut olen nyt moottoriajoneuvoilla vuodesta 1988. Autolla olen keskivertokuski, moottoripyörällä ehkä nipin napin myös samaa luokkaa. Ei ole aavistustakaan miten pitkän matkan minulta veisi TRX:n jarruilla pysähtyä yllättävässä tilanteessa 200km/h -> 0km/h, mutta tuskin se alle 200m olisi - toivottavasti ei paljoa yli 300m. Sen tiedän, että autolla pysäisin nopeammin.

Kannattaa nyt muistaa, että nämä säännöt ja rajoitukset tehdään sen mukaan, että niitä noudattamalla se mummokin pärjäilee joinkuin siellä liikenteessä. Jos sitten päättää ottaa tietoisen riskin kortin tai hengen (oman tai sivullisen) menettämiselle, niin kannetaan sitten vastuu myös seuraamuksista.
 
Eli ei tuo 1,3s (kun otetaan huomioon näkökentän kapeneminen) vaikuta mitenkään liioitellun suurelta.

Ei ole aavistustakaan miten pitkän matkan minulta veisi TRX:n jarruilla pysähtyä yllättävässä tilanteessa 200km/h -> 0km/h, mutta tuskin se alle 200m olisi.
Pystyt kuitenkin sujuvasti ja asiantuntevasti osallistumaan nettikeskusteluun, vaikka et ole koskaan 200 km/h ajanut, saati sitten pysäyttänyt siitä vauhdista.

Tuo näkökentän kaventuminen kuulostaa mielenkiintoiselta, kertoisitko lisää? Nykykäsitys kun on, että näkökenttä kaventuu ainoastaan g-voimien vaikutuksesta, ei nopeudesta sinänsä. Tapahtuuko tuo kaventuminen rajoituksessa osoitetun nopeuden ylittyessä, vai joskus muulloin? Kuinka paljon reaktioaika muuttuu? Ovatko lentäjien reaktiot erityisen huonot?

Ja mitä tulee pientareiden nopeampaan vilisemiseen kovassa vauhdissa; senkin vaikutusta voi lieventää huomattavasti liikuttamalla silmiä.
 
Tuo näkökentän kaventuminen kuulostaa mielenkiintoiselta, kertoisitko lisää? Nykykäsitys kun on, että näkökenttä kaventuu ainoastaan g-voimien vaikutuksesta, ei nopeudesta sinänsä.
Käsitykseni mukaan näkökenttä "kaventuu" johtuen informaation määrästä. Kun menee tarpeeksi lujaa niin aivot ei ehdi käsittelemään kaikkea sitä tietoa mitä sinne syötetään ja näin näkökenttä kavennetaan sen verran kuin vaatii jotta voi seurata edes sitä aluetta minne katse on suunnattu.

Voin olla väärässäkin...
 
Tuo näkökentän kaventuminen kuulostaa mielenkiintoiselta, kertoisitko lisää? Nykykäsitys kun on, että näkökenttä kaventuu ainoastaan g-voimien vaikutuksesta, ei nopeudesta sinänsä.
Käsitykseni mukaan näkökenttä "kaventuu" johtuen informaation määrästä. Kun menee tarpeeksi lujaa niin aivot ei ehdi käsittelemään kaikkea sitä tietoa mitä sinne syötetään ja näin näkökenttä kavennetaan sen verran kuin vaatii jotta voi seurata edes sitä aluetta minne katse on suunnattu.

Voin olla väärässäkin...
Niin olet. Ei aivot mitenkään aktiivisesti näkökenttää supista. Se on enemmänkin ihmisen ulkopuolinen fysiikan piiriin kuuluva tapahtuma. Näkökentän kaventuminen on siinä mielessä harha, että ei silmissä tai näköaitimuksia käsittelevissä osissa aivoja mitään muutoksia tapahdu. Ihmisen näkö ei vaan pysty käsittelemään nopeampaa liikettä siten, että siitä hahmottuis terävä kuva. Kun liikutaan nopeasti, niin entistä pienemmän sektorin sisällä on se näkymä, joka ei muutu/liiku liian nopeasti. Tämän sektorin ulkopuolella, kovassa vauhdissa melko kaukanakin, näkymän muuttuminen on jo niin nopeaa, että näkö (silmät + aivot) ei saa tarkkaa kuvaa asiasta silmiä liikuttamatta. Ja kun mennään kauemmaksi tästä sektorista, niin kohteen liike vain nopeutuu ja silmiä liikuttamallakin tulee vaikeuksia saada tarkkoja havaintoja.
 
Tuo näkökentän kaventuminen kuulostaa mielenkiintoiselta, kertoisitko lisää? Nykykäsitys kun on, että näkökenttä kaventuu ainoastaan g-voimien vaikutuksesta, ei nopeudesta sinänsä.
Käsitykseni mukaan näkökenttä "kaventuu" johtuen informaation määrästä. Kun menee tarpeeksi lujaa niin aivot ei ehdi käsittelemään kaikkea sitä tietoa mitä sinne syötetään ja näin näkökenttä kavennetaan sen verran kuin vaatii jotta voi seurata edes sitä aluetta minne katse on suunnattu.

Voin olla väärässäkin...
Niin olet. Ei aivot mitenkään aktiivisesti näkökenttää supista. Se on enemmänkin ihmisen ulkopuolinen fysiikan piiriin kuuluva tapahtuma. Näkökentän kaventuminen on siinä mielessä harha, että ei silmissä tai näköaitimuksia käsittelevissä osissa aivoja mitään muutoksia tapahdu. Ihmisen näkö ei vaan pysty käsittelemään nopeampaa liikettä siten, että siitä hahmottuis terävä kuva. Kun liikutaan nopeasti, niin entistä pienemmän sektorin sisällä on se näkymä, joka ei muutu/liiku liian nopeasti. Tämän sektorin ulkopuolella, kovassa vauhdissa melko kaukanakin, näkymän muuttuminen on jo niin nopeaa, että näkö (silmät + aivot) ei saa tarkkaa kuvaa asiasta silmiä liikuttamatta. Ja kun mennään kauemmaksi tästä sektorista, niin kohteen liike vain nopeutuu ja silmiä liikuttamallakin tulee vaikeuksia saada tarkkoja havaintoja.
Ok
nixweiss.gif
mut samat vaikutukset sillä on silti.

Mut haluaisin vetomiehen kyvyt ettei näkökenttä kapene niin vois kanssa ajaa turvallisesti kovempaa
smile_org.gif


Olen huomannut muuten pientä näkökentän kaventumista myös
033102beer_1_prv.gif
033102beer_1_prv.gif
033102beer_1_prv.gif
jälkeen. Tällöin ei tarvita edes sitä lisänopeutta.

Mut ainiin jotta pysyttäisiin topikissa niin hyihyi rykköskuskille
033102ass_1_prv.gif
 
= käytännössä näkökenttä (terävän näön / hyvän havaitsemiskyvyn alue) siis kuitenkin kapenee, vaikka teoriassa tapahtuisi mitä.
 
Oletpas väärässä. Mikä tahansa mielipide, tieteellinen tai kokemusperäinen tieto, mikä kyseenalaistaa ns. vetomiehen mielipiteen tai väittämän, on väärin. Etkös ole huomannut jo
smile_org.gif


PS. Täällä kuullun mukaan hitaista reflekseistä, puutteellisesta ajotaidosta ja huonoista uuden pyörän jarruletkuista huolimatta Jänkhältä hengissä. Yksi rengasrikko palatessa ohitustilanteessa (ihkauusi kumi) ja paljon sarvipäistä yleisöä tien kahtapuolen.
 
Onpas taas ketju. Taitaa olla ihan turha väitellä näiden nuorten "vetomiesten" kanssa, koska ne selvästi tietää ja osaa kaiken, ja ovat lisäksi kuolemattomia. Miten sellaisille missään pärjää?

Millä ajalla te muuten ajatte kun juttua nettiin riittää kellon ympäri...
 
Pystyt kuitenkin sujuvasti ja asiantuntevasti osallistumaan nettikeskusteluun, vaikka et ole koskaan 200 km/h ajanut, saati sitten pysäyttänyt siitä vauhdista.
Kukahan on väittänyt, että en olisi koskaan ajanut 200km/h tai pysäyttänyt siitä nopeudesta?

Näkökentän kaventuminen nopeuden kasvaessa on ihan perus autokoulujuttuja ja kuuluu yleissivistykseen. Ilmeisesti on jäänyt koulut käymättä?
 
Back
Ylös