Motoristi Turussa

[road closed]

joensuu kyllä olis enempi in,lie immeisettii enempi mie ja sie tyyppejä,silleen hyvällä tavalla
mutta kyllä turussakin monta pyörää ja takaritsi tyhjänä yleensä
kumma jos harvakseltaan vain kyytiä
kyllä meilläpäin kyytiin haluavat pääsee kyydille
ainakin olen huomannut ajellessa että päät kääntyvät ja voi jopa aistia useimmista ilmeistä että kyyti kelpaisi,naikkoset kattelee,mikä lie sitten pyöräihmisissä niin kiinnostavaa

mutta ei sitä vaan oikeen ilkeä pysähtyä ja kysyä,tiiä mitä sellasestakin ajattelee useimmat

 

[Jenni]

road closed,
Moottoripyörän ja sen kuskin yhdistelmä on dynaaminen ja kiehtova. Harvoin oikeasti haluan nähdä kuskin kypärän alle, kunhan ajavat.

Hmm, en tiedä kannattaako pysähtyä, ellei kyseinen tapaus ala olemaan jo tutuhko peräänkatsoja, tarkoitan näitä naisia joiden ohi ajat. Toki, ehkä se olisi hyvinkin antoisaa, vaikea sanoa.

Jahka saan taasen rahaa sisäelinkaupalla, vaihdan pysäkkini nesteelle Kaarinan honkkaria vastapäätä.

Nyt en enää ilmoittele. Näkee jos näkee. Minä kuulen ja näen, se on jo miellyttävää.

 

[Jenni]

Kiitos vielä julkisesti Wolferinelle ohjauksesta oikealle palstalle. Mun itsetunto ei olisi riittänyt muutoin, vähän anteeksipyydellenhän tänne kirjoittelen, kun musta ei ikinä tule motoristia päävamman takia, ym, naisena olen "saunantakana lopetettava" -ja siksi kiehtova, sanovat.

Sain niin syntisen mahtavan tilauksen, että tuntuu siltä, että mun pitäisi maksaa kun sain kunnian tehdä sen.

Kirjoitusvirheen vuoksi lupauduin näemmä piirtämään myös kinkistä pitäville kakkija-Betty kuvia. Noh, mikä minä olen arvostelemaan toisten fantasioita.

Asiasta vinkanneelle avarien taivaiden Kotka-sielulle olen vain kiitollinen, mulla oli erinomaisen hauskaa sen mielikuvan kanssa. Tyynesti ilmoitan, että piirtelen myytäväksi fantasiakuvia, ois Marilyn, Angelina, Betty kakkija, omista intresseistä ensisijaisesti
Ja jos minut tuntee, tuskin hätkähtäisi, piirtelenhän mitä sattuu.
Yksi nettisivuni jopa suljettiin, mulla kun on niitä sivustoja satoja. Kuvasin vain symbolisesti sitä tunnemaailmaa, kun mies näkee vain naisen ulkokuoren. Taisi olla turhan avointa symboliikkaa. Mutta, siltä se tuntui. Minä näen ulkokuoreni vain jos käteni luovat jotakin, tai ihmiset nauravat jutuilleni, tai maastopyöräilen vaikean reitin, tai sitten se ultimatetaso, josta olen jäänyt paitsi kun olen "vähän" omituinen. Eip voi mitään, en ala teeskentelemään, menee elämä hukkaan jos en pyri olemaan kaikessa oma itseni, mikä toki riippuu syötyjen pillereiden väristä.

 

[Jenni]

istun taas OldBank-terassilla, luultavasti hyvän tuokion, kahvet vedän ja luen kirjaa.

Voip tul juttelemaan jos jaksaa. Kypärää ei ole mukana, mut mopoasu pääl kyl.

 

[Jenni]

Kiertelen taas Turkua, teen yhden lehtijutun.
En tiedä tarkalleen vapaista hetkistäni, mutta jos joku mopoilija mopoineen haluaa yllättää.
Mulla on edelleen törkeän pitkä letti. Liimasin tän päähän eikä hajuakaan miten saan pois. Viininpunainen villapaita, mustat mopohousut ja kameralaukku.

Tämän lähes vuoden haun aikana olen tavannut kolme mopoilijaa hakuni merkeissä. Lukijamäärään verrattuna melko vähän.
Nyt en ole kyytiin lähdössä, joten se ja sama, onko Turkulainen motoristi mies vai nainen, sinkku tai varattu. Kunhan on selvinpäin ja ajaa moottoripyörää.
Juh, hampaat olen pessyt ja laitoin dödöäkin, kun pitää haastatella julkkista ilman että lähtee karkuun. Paria itseasiassa. En vielä tiedä mihin lehtiin artikkeli tulee, enköhän sitten ilmoita.

Minusta on muuten juttu Turun Sanomissa 29.6.2009 s.11 jos jotakuta kiinnostaa. On parissa muussakin lehdessä. Aihe:"Lääkityksen vaikutus kannibalismiin: massamurhaajan arki"

*edit: mainitsinhan olevani lihansyöjäläski? Liha on lihaa, elämä laiffii*

 

[Jenni]

Säälijuttu, eikä liity mitenkään turkulaisiin motoristeihin.

Sain viikonloppuna lievän sydänkohtauksen.
Tämänkään takia hakuni ei liittynyt sinkkuuteeni. Ajattelin vain tekeväni jotakin sillä välin kun elän.
Sinkkumielessä en omaa kovinkaan suurta markkina-arvoa, tiedän sen ja myönnän ääneen, jotta välttyisin ylimääräiseltä kalabaliikilta.

Ajattelin silti pysytellä hengissä, puhtaasta mielenkiinnosta. Onhan mulla varsin hedelmällinen elämä itseironiaa ja sarkasmia tarkastellen.

Jos katoan tyyten, lienen jossakin hoitolaitoksessa tahi tuhkana pitkin mantuja. Sydän ei oikein jaksa.

Nyt en varmasti pysty mopon kyytiin, joten siltä osin haku on päättynyt.

Kiitän lukijoita, ja erityisesti osallistujia.
Ja, terveisiä perjantaiselle moottoripyöräilijälle.

 

[Jenni]

Kiitos jälleen, Pave !

Vähän on heikko meininki nyt. Sain lehtijutun kirjoitettua esilukijalle, vihdoinkin. En vielä tiedä ilmestyykö ja missä.

Sen tiedän, että jos ei nimeni, niin ainakin käteni jälki tulee näkymään useammassakin mediassa tulevina viikkoina. En rikastu, ei se sitä tarkoita. En ole koskaan juossut rahan perässä. Ei oikein huvita kontekstualisoida itseään. Ainut todellinen sidos mikä motivoisi, olisi parisuhde, mutta hiljaiselta vaikuttaa. Nikillä Apeiron (äärettömyys tai jonglööri) etsiskelin sinkkuja jossakin kohdin. Tylsistyin alta aika-yksikön. Olen allerginen uskovaisuudelle, ja jotenkin sellaiset imeytyy kirjoittelemaan. En halua olla epäkohtelias, joten vastaan jotakin kaverihenkistä, hyvästelen ja suljen haun.
En jaksaisi elää yksin, mutta olen havainnut miten harvoin sanat vastaa tekoja. Mies itse varmasti ...teki parhaansa, mutta...minun kohdalla operointipinta on havaittava todellisuus, selitykset jätän runouden lukijoille tai uskovaisille. Vihaan kulisseja. Ihmiset hyvin usein uskovat olevansa jotakin kyseenalaistamatta arkitoimintojaan. Minä sen sitten näen, heijastan, ja sotku on valmis. Tähän mennessä. Rohkeutta, terveyttä, tai voimia juuri nyt ei varmasti ole ottaa riskiä.

Unelmani juuri nyt olisi saada elämä, jossa voisin elää jokseenkin stressaamattomassa ympäristössä. Unelmoin suomenhevosesta, valkokakadusta, kylmävesiakvaariosta suomalaisille kaloille. Ehkä hassun kuuloinen ajatus, mutta nykyiset jalostuskarjut on kilttejä, jos sellaisen hankkisi pihalle. Älykkäitä oppivia eläimiä.

Nyt asun luhtitalossa köyhyysrajan alapuolella, joten unelmaksi nuo jäänevät. Onhan minulla toki nuo kaksi bullmastiffia, kisu, iguaani, ja useampi akvaario: liejuryömijä, oskari, käärmekaloja, norsukala, lapamonni, ankeriasmonni, satulaniilinhauki, karppeja ym erilaisia sukarapuja, sekä yli 100 erilaista kasvia, orkideoita ja muuta. Pitävät lempeällä tavalla rytmissä kiinni.

Uh, olen kohta 34v lapseton sinkku. Jep jep. Pääsin melkein naimisiin, mutta mies unohti hääpäivän, sen kun piti naimistautua, pettäessään minua 60v miehen kanssa. Sen verran kiero tarina, että säästin hääpukuni muistoksi. Kaveri oli 130kg kirvesmies, mukava, leppoisa, yleisesti pidetty ihmisenä. Ajattelin MontyPythonmaisesti koittaa jotain ihan muuta, mutta homous on minullekin turhan erilaista. Ne kaapit ne kaapit.

 

[Jenni]

Voiko sairaseläkkeellä oleva olla sairas"lomalla"?
Minä nyt jokatapauksessa olen. En paljoa saisi liikkua, tulee sydänkohtaus.

Niinpä löhöilen sängyllä ja katson Monty Pythonit, ponille kyytiä, ym sarjaa. Huomasin vain hauskan detaljin: mun kaikki eksät on kuin Monty Pythonin tekijät, ulkomuodollisesti. Minä taas sovellun surullisen hyvin tuohon Ponille kyytiä-sarjaan. Katsokaa joskus huviksenne "gladiatress".

En nyt viitsi tämän enempiä rasittaa menneisyydelläni. On vain surullista kyllä, mahikseni edes mopokyyteihin mennyttä elämää näillä näkymin, ei sydän kestä. Onneksi olen nunnaluostarissa sinkkuuteni tähden. Tiedättehän mitä sydänvikaiset ei saa tehdä? Saunoa alasti miehen kanssa. Karua on se. Eipä ole houkutuksia, ei yhen yhtä. En tiedä ensimmäistäkään miestä jonka kanssa olisi houkutus saunoa alasti. Surullista? Njoo, kyllä kai. Tai ehkä tämä on joku psykologinen suojautumiskeino. Ei oma kyvyttömyys ota ni pahasti piähä kun voi kuvitella ettei kohteitakaan ole, tms.

Ok, nyt nukun, ja näen unta mopoista ...

 

[Jenni]

Olen musertuneen allapäin. En varmasti kykene jokirantaan.

Jos nyt kuitenkin pari positiivista seikkaa: oli ilo nähdä äskeisen Kaarinan käytännönasia-reissun aikana muutamat sydäntä ilahduttavat moottoripyörät, sekä saavuin kotio kantamuksineni juuri ennen sadetta.
Niin, ja muutama tilaustyö on saanut mieltäni ylentävän vastaanoton.
Kuuntelen sateen ääntä, se on kaunis.
...aika reppana olo. Sadanvuoden yksinäisyys.

 

[Jenni]

Ihana ihana ilma, kadehtien seuraan moottoripyöriä.
Pari hommaa pitäisi kotona tehdä tietokoneella, mutta nyt haluan vain katsella maailmaa menoineen.

Nauttikaa, minä katselen sivusta heikkouteni vankilasta. Hymyilen kyllä, nautinnosta, moottoripyörät kuskeineen on kiehtovia otuksia, sukupuoleen tai statukseen puuttumatta.

 

[Jenni]

Rakkaat lukijani.
Sain tänään.
Oh ja ah, paljon parempaa kuin kaksi ihmistä toisilleen, paljon paljon parempaa.

Jos joku motoristi aikoo tarjota parempaa, niin nyt on rima jo merkittävän korkealla.

Jestas...
Kyyti oli täydellinen. Äänet, kurvit, kiihdytys, tuntuma, argh! Täydellinen.
En kommentoi kuskista mitään, vaan se kyyti. Ei tuntunut sade ei tuuli, oli vain dynamiikka ja minä, fysiikan kouriintuntuva voima ja kehoni sen keskiössä, silmät korvat ja euforinen hymy.

Jos tämä jatkuu, en harrasta seksiä enää ikinä, ei ton jälkeen tarvitse, moista häsvellystä. Olin täydellisyyden ytimessä. Uhhuhh...kaunista.

 

[Jenni]

Eilinen rohkea mopoilija vain yksinkertaisesti soitti minulle, että mistä voi tulla hakemaan. Oikea meininki !

Sydämeni kesti sen oikein hienosti, vaikkei välttämättä polkupyörävauhtia menty. Oikein nautinnollista, hyvin hyvin herkullista.

Jos nyt tänäsyksynä ei kukaan uskalla ottaa tapahtumia omiin käsiinsä (tai viitsi) niin vinkkinä seuraavalle ajokaudelle. Kyllähän minä kahvit tarjoan.

Aiempaan listaan tuli uusi pyöräkin, en tuollaisen kyydissä ole aiemmin ollut, ja tuo oli suvereenisti paras. Kuskista kommentoin vain sen, että elämästä nauttiva humoristinen ajotyyli, ei ollut tylsää, eikä tarvinnut varoa tai pelätä.

Oikea meininki !

Miten vain, en pahoita mieltäni yllätyksistä. Tänään ei kai suuremmin hommia. Kaarinan lemmikkiliikkeestä haen lämppärin joskus keskipäivällä. Sieltä löytyy myös mainokseni, kuvana punainen taistelukala.
Tie on teidän, minun tarpeet ja rajat jo varmasti hallussa: moottoripyöriä, la art pour l'art.

 

[Jenni]

Luette kiitettävää tahtia juttujani.
Lähdin jo pyöräilemään, nautin juuri shellillä kahvini. Kohta kai liiteriin ja sitten eläinkauppaan.

Jos jotakuta kiinnostaa deittihakuni kun vinksahdin vahvemmalle puolen, löytyy se ccdate ja nikki Apeiron. Ilmainen käyttöaika meni umpeen jo ajat sitten, enkä maksa jutellakseni niitänäitä 40-50v miesten kanssa, en halua läpikäydä nuorempien uskovaisuutta enkä ongelmia aineiden kanssa. "olen varattu mutta vaimoni ei ymmärrä minua, vaikutat mielenkiintoiselta" ym. Ilmoituksesta luetaan näemmä "nainen" ja jätetään muut tekstit huomiotta. Minä en oikein usko että osaisin maalata elämäni miestä, voin vain olla oma itseni ja katsoa mitä vastaan tulee. Kerran mut kutsuttiin, olikohan se nelosen joku tsätti, sinne television pääpaikalle. Musashi taisi olla nikkini. En todella löytänyt miestä, mutta mulle tarjottiin viikonloppu hesassa palvelun toimesta. En mennyt tapaamaan sinkkuja, vaan katsomaan sitä tekniikkaa ja taustaporukoita. Hassua sikäli, etten juuri viestinyt, ei mulla moisia varantoja ole. Sain ekan bullmastiffini kuitenkin samaista kautta, hesasta. Astmaan sairastunut mies etsi koiralleen hyvää kotia. Niin löysin Upponallen, jotain 2001tms. Pläh, tullut nähtyä nurkka jos toinenkin. Melkoista osaa en edes voi kertoa, salassapitovelvoitteen takia. Enimmäkseen yksin olen elämäni talsinut. Ei se minua ylennä.

Luitte hakuni tai ette, siis Apeiron, ei tämä nyt kirjoitettu haku ole sitä varten. Kunhan höpisen tapani mukaan. Lienen turhan iso pala purtavaksi, näin minulle kerrotaan. Harmi minun kannalta, mutta minkäs teet. Kai mun pitäisi harkita polygamiaa, ehkä homma toimisi niin. Vitsi, kai, ehkä. Eips, kai mun pitää vain olla sinkku, ei oikein tuo itsetunto kestä. Mitä väliä muuten on naisen painolla, ellei mies etsi kaveria kuumailmapalloseuraksi ? Itse pitäisin runsaista naisista jos olisin mies, en näyttelynukeista.

 

[Jenni]

Ai perhana, yksi tarina vielä, tuli polygamiasta mieleen!

Harrastin jokseenkin aktiivisesti eurobilltrackeria jokunen vuosi sitten.

Kävin huvikseni miitissä, nähdäkseni minkälaiset sekopäät kirjaa seteleitä. Ilta päättyi siihen, että luonani yöpyi muistaakseni viisi parikymppistä miestä.
Tekisi mieli jättää tarinan mielikuva elämään, mutta tosiasiassa olin jätkä jätkien joukossa, nörtteiltiin se yö ja nukuttiin eripuolilla kämppää.

Hauskoja tyyppejä. Upponalle oli ja on nikkini siellä, ei vain ole tullut kirjailtua seteleitä. Tänään voisinkin parit kirjata.

 

[Jenni]

Harmi. En minä ihan syyttä ole huomiota hakenut, kun vähän turhan karu on yksinäisyys.
Ravintolat ei kiinnosta, niin jään kämppään katsomaan Monty Pythonia.

Tapasin tänään sattumalta vanhan tuttavani, akvaariomaailmasta tiedetyn Markku Varjon. Yhden ihmisen kanssa siis olen jutellut livenä.

Yhden. Facebookista seurailin kateellisena kun ihmiset lämmittää saunaa ja muuta mukavaa.
Minullahan ...

Mukavaa iltaa.
Ruokin kalat ja koirat ja telsutan kunnes nukahdan.

 

[Jenni]

Uusi mopokokemus takana, ja ois vilipone olo.

Jos ei kyytii kehtoo tarjota, ni voisiko saunan lämmittää?

Palajan vielä muutaman huomion kera, lämmittäkää silvälin sauna ja kuhtukkee miut lämmittelemään.

 

[Jenni]

Kutsuja saunomaan tuli niin paljon etten tiedä mistä valita, melkein yhtä paljon kuin kyytejäkin.

Noh, vitsillähän nämä jutut on pakko heittää, muutoin, tuanoe, vois kolahtaa itsetunnon päälle, jahka ensin tajuan mikä se itsetunto on  

Jep, mukavaa sakkia jälleenkerran. Laittaisin muutoin turkumiitti topikkiin, mutta ei paljoa saanut kuvia aikaan kun jäin juttelemaan parin vanhemman miehen kanssa siitä, miksi minulla ei ole mahiksia päästä miehelään. Arvioivat iäkseni 25, mikä nyt varmaan oli lähinnä tarpeeton kohteliaisuus. Kohta 34v, turha sitä on kieltää, en minä ainakaan hyödy moisen muuntamisesta toiseksi. Läski  en nyt ole, mutta olen varmasti jos saisin tehdä miehelleni herkullisia ruokia. Yksin ei jaksa. Hah, eräs ihailemani nainen sanoi kerran runsaista muodoistaan:"Älä hei viitti, mä olen maksanut paljon tästä läskistä ja tehny hitosti hommia syömisen eteen". Sellainen asenne on paras. Lievä ylipaino ei pahenna ketään. Riippuen toki, mistä mömmöistä moinen ylipaino tulee. Mun puolesta elämästä saa nauttia.

Niin juuh, en mainitse mopomerkkiä enkä havaintopaikkaa, mutta kahvilla käydessämme näin ihan nasakanoloisen mieshenkilön, joka näytti treffaavan kahta naista. Samaan aikaan. Jos luet tätä, ei ole tarve muuttaa mielikuvaani, pidän siitä enemmän näin. Jos asia todella oli kuten tuumiskelin, niin minun kai pitäisi ottaa oppia, tms. Olisin monomaaninen, muilta osin vain juuri sitä mitä olenkin, moneksi. Köh...hitto näitä mun juttuja.

Ne muutamat mopoilijat jotka tunnen hyvin, omaavat huumorin selviytyäkseen hengissä seurastani. Heidän kanssaan lähtee juttu vähän käsistä, kun ei tarvitse varoa tai jarrutella, ei tule aina otettua huomioon, ettei kaveruutemme taso ole vasiten monenkaan tiedossa. Enkä kyllä yksilöi ketään netissä, ihan vaan heitä kunnioittaakseni. Jännä että morjestavat vielä minulle  

Näidenkin kirjoitusten jälkeen, mutta aloitin tämän palttiarallaa vuosituhannen alussa, juttuja riittänyt, siel sun tääl.

Äh, ne kuvat ja vireot:
Linkkilinkkiii

 

[Jenni]

Olen samaa mieltä, Pave.

En minä erityisesti tahtoisi läskiä tai laihaa miestä, en kumpaakaan ääripäätä. Olen jo sen verran vanha, että olen kokenut 190cm täystimmi-adoniksen, taisi painaa 85kg, pelkkää lihasta. 130kg 180cm, ja vähän muuta.

Suurin rakkauteni oli 173cm 85kg psoriaksesta kärsivä mies, ne silmät jotka katsoivat tätä maailmaa kuin haukansilmät, se huumori, se asenne, se kyky luoda. 2002 tapasin, 2003 luovutin. Itseasiassa, ainut todellinen rakkauteni. Olisin rakastanut häntä vaikka hän olisi ollut naimisissa, olisin kunnioittanut vaimoaan ja ollut kaveri lastensa kanssa, se oli sellainen rakkaus, että minulle riitti hänen onni ja olemassaolo. Jännä huomio: suhteemme alussa hänen vaikea kokovartalopsori katosi kokonaan. Kai hän minua hetken rakasti takaisin. Olin kuulema liikaa, liian kaunis. Synkkä oli ilta kun sain viestin: "Jenni, usko kun sanon, jos minun joku ihminen pitäisi ottaa tästä maailmasta, se olisit sinä. Kuitenkin, tässä maailmassa olet liikaa. Olen tavannut yhden naisen, turvallisen harmaan hiiren. Ei pidetä enää yhteyttä."
Se kumpusi tarinan, joka näkyi muistaakseni Ilta-lehdessä. Jos olin räntäsateessa, jäässä, rankkojen tuulien alla nälissäni, mutta katsoin häntä, olin kotona enkä tarvinnut mitään. Olin varma etten selviä, mutta tässä olen. En olisi silloin uskonut, mutta nyt hymyilen muistoille sydän täynnä lämpöä.
Näin hänet nykyisen rakkaansa kanssa erään lehden keskiaukeamalla pari kuukautta sitten. Heidän lapsi keskellä. Itkin, en kateudesta. Merkityksestä. Kyynelissä ei ollut katkeruuden hiventä, kirkkaita vuorikiteitä.

En halua että minustakaan nähdään ulkomuoto. Se mitä olen, olen hullu tai ehkä jollekulle hyvä tyyppi, se on se, minkä tahdon nähtävän. Kuultavan. Ja sitä minä ihmisistä etsin, keitä he oikeasti ovat.
Mopot silti vain mopoina, en psykoanalysoi ketään ilman lupaa. Ei huolta. Enkä julkista kuin itseeni liittyvät seikat.

Sauna kelpaisi, eritoten puulämmitteinen. En ole saunonut sitten 2008.

*edit: maailmassa on kaksi täydellistä paikkaa: sauna jossa voi viipyillä kiireettä, käydä jäähyllä ja palata lauteille, lisätä puuta kiukaaseen ja kuunnella tulen ääntä lämmön helliessä. Toinen on moottoripyörän kyydissä. Nämä kaksi yhdistäisin: moporetki ja sauna. En nyt muuta elämältä pyydä. Ja nämä on vain jonkun toisen tarjottavana. Minä en mopoa saa koskaan, enkä omista saunaa enkä tunne saunallista*

 

[Jenni]

Noinniiku vähän sai häsveltää että sain sopivan lyhyen jpg-päätteen nettisivuilta irti.

Kirjaututin itseni ainakin neljään eri palveluun yhen saakutin avatarin takia. Mutta kun sen piirsin niin piirsin.

Onpahan muutama sivusto taas lisää.

Tässä muuten vaiheessa oleva tähtitieteen sanasto:
Sanasto tähtitieteestä by Holopainen

 

[Jenni]

Illan hämärtyessä olinkin oikein tuhma, hyvin hyvin tuhma.

Oli kamasutraa ja visiiri huurussa, kuumana kävin ja miesparan jalkoväliä säästää koitin.

Sen kyllä sanon, että jos tuollaisen kamasutra-kyydin aikoo ottaa, ei kovinkaan paljoa isompi nainen kannata olla kuin minä.

Hienot oli kurvit, ei tosin minulla, lauta kun olen, mutta metsäisillä pimeillä teillä ei hienompaa olekaan, kuin taitava kuski ja tuo asento, jota aiemmin niin epäilin.

Erilainen, ja kokemisen arvoinen, ei pelottanut eikä ollut epämukavaa missään kohtaa, siinä nasahti kyllä just kaikki kohdilleen. Vaikeaa ei ollut itseasiassa yhtään mikään, hiukan vain piti olla hereillä jarrutuksissa, ne kun oikeasti työnsi kuskin selkään, ja minulla ei ole niitä armaita pehmusteita etupuolella. Sitä aina ajoittain epäilin, etten kouri liiaksi kuskin jalkoväliä, ettei keskittyminen herpaannu, enhän tarkalleen tiennyt missä se tankki on ensikertalaisena. Kuski lupasi herrasmiehenä ilmoittaa asiasta ajoissa. Joo joo, mutta kokeilkaa itse joskus, ihan ensimmäistä kertaa, mennä moiseen kyytiin näillä aiemmilla kokemuksilla. En juurikaan pidä kuskista koskaan kiinni, nyt oli vähän pakko. Kiihdytyksen jälkeen kun palauttaa kätensä siihen tankin äärelle, mopohanskat käsissä, tuumii kaksi kertaa, että onhan tämä tankki...

Ja kun nyt vaihteeksi meni tälle linjalle, niin jatkan:
Minä en voi olla kaunis, ei sitä täällä tosin kukaan ole väittänytkään, mutta lueskelin netistä, ettei nörtit saa kauniita naisia. Parhaimmat rakastajani ovat olleet nörttejä. Kylläpä juuri näin. Se komea naisten mieleen oleva mallipoika on niin ulkonäkönsä vanki, että nukahdan moisessa meiningissä: peili katossa on tarpeen jos ulkonäöstä haluaa ottaa hyödyn irti. Nörtti taasen...syväluotaavaa tutkimusta, havainnointia ja rajojen löytämistä. Ei oikeasti pääse tylsistymään vaikka olisi pimeässä ja silmät kiinni.

Puhun tietenkin meidän nörttien rakastamasta virtapiirien rakentamisesta ja kolvaamisesta. Kauluspaita päällä ja puhutaan vain tekniikasta.

Okei okein, syön ja menen nukkumaan, mutta jos olisitte kokeneet sen mitä minä äsken...

Edit: Kuskille terveiset:
http://kuvablogi.com/nayta/2781663/