Vastaavia keskusteluja on aiemminkin tullut seurattua, koskaan en muistaakseni ole kommentoinut mutta nyt pitää ottaa kantaa muutamaan asiaan.
1. Kukkis-Vetis väittelyt (elää varmaan kauemmin kuin kristinusko)
Monesti tuntuu että nää väittelyt ajautuu aina saa-avata-eipäs-saa-avata ja jos-saa-avata-niin-missä-saa-avata tilanteisiin. Toisten mielestä radalla saa avata jos haluaa, ehkä jopa yleisellä tiellä jos siellä ei ole muita. Toiset puoltaa sitä että missään ei saa avata. Yleensä siellä taustalla on puntarointi siitä aiheuttaako vaaraa jos kolahtaa, ja jos kolahtaa niin kärsiikö sivulliset.
No mietitäänpä. Jos radalla saa avata, tyhjällä radalla jossa ei ole muita? Saako tyhjällä motarilla, aamuyöstä, avata jos ei ole muuta liikennettä? Eihän silloin vaaranna sivullisia, ei aiheuta riskiä mielipahasta kenellekään. Näin varmaan on, jos:
-Ei ole velkaa suuntaan eikä toiseen
-Oma pyörä
-Ei työpaikka
-Ei kavereita
-Ei sukulaisia
-Ei omaisia
-Ei tuttuja
-Ja rahaa tilillä vielä sen verran että monttubileet saadaan sieltä kustannettua.
Jos kaikki nää reunaehdot täyttää, sivullisiin ei osu ja poliisillakaan ei mene ylityöksi niin kyllä, silloin ei kukaan kärsi. Muussa tapauksessa joku aina saa kantaa taakan siitä onnettomuudesta. Ja väittäisin että yllä mainituilla ehdoilla eläviä ihmisiä ei kovinkaan monta tältäkään sivustolta löydy.
Mutta mun puolesta saa avata, kunhan tiedostaa hinnan.
2. Mäntsälän-kiitäjä
Väärä paikka. Sehän on jo todettu monta kertaa. Tyhmä temppu jonka hinnan kaveri sai maksaa, korkoineen. Mutta miksi piti vetää. Mä väittäisin että sekin kuski oli elämänsä aikana näitä keskusteluja lukassut; se kuinka monta, riippuu harrastuksen pituudesta. Varmasti oli silloin itsekin tuominnut ja surkutellut niitä kohtalon kuskeja joita kukin kirjoitus aikanaan koski. Varmaan päässään miettinyt että "en mä vaan koskaan..."
Ihminen on siitä jännä elukka että tekojen perusteena on aina joko järki tai tunne. Ja se raja kumpaan se teko perustuu on aika perkeleen pieni. Yleensä järki voittaa, mutta harvoin niissä tilanteissa joissa sitä todella kaivataan. Me voidaan täällä pohtia ja puntaroida mitä asialle pitäis tehdä. Aloitetaan vaikka sata eri ketjua joissa kaikissa on otsikkona "Jos... ...niin onnettomuudet vähenisi". Ei se mitään kuitenkaan paranna. Niin kauan kun ihmisen annetaan käyttää välineitä joilla se voi liikkua maassa, merellä, ilmassa tai ties missä, tavalla joka ei ihmiselle ole luonnollista niin näitä vaan sattuu. Siinä ei auta tapakasvatukset, ei sakot, säännöt tai määräykset. Karu fakta mutta eipä tää elämä mitään jäätelöä muutenkaan ole.
En mä sitä tarkoita etteikö saisi yrittää parantaa tilannetta. Pitääkin. Ei saa alistua tilanteeseen taistelematta vastaan. Mutta ei saa samalla elätellä naiveja toiveita siitä että kaikki motoristikuolemat joskus taianomaisesti katoaisi. Vain sisäistämällä riskit ja hyväksymällä tekojen hinnat voidaan tälläkin palstalla nauttia sekä vanhoista että uusista käyttäjistä. Muuten täällä on joka kevät kaikki Newbie:ta
Johan helpotti!