Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
+1nää keskustelut on sellasii et toivoo et porukka olis kunnolla eikä lähtis vittuilu linjalle![]()
mut jos joku omainen nyt lukee tän ni osanottoni.
Toisaalta uutisessa ei kerrottu onnettumuuden ajankohtaa, eikä sitä, mihin suuntaan oltiin menossa. Jos moottoripyörä ajoi Jämsään päin, se on ylämäki, ja jos ajankohta on ilta, paistaa aurinko aika ikävästi vastaan tuossa kohtaa (jos siis on se kohta, minkä kuvittelin)Eikös tuo paikka ole se piiiitkä lasku siitä vuorelta joka puolestaan on muutama km Kärkistensalmen sillalta. Mutka on sinällään loiva, mutta tie aika pomppuinen ja alamäessä voi vauhti karata..![]()
Jotenkin sitä osasi taas aavistaa pahinta...Osanotot nyt tässä sukulaisille ja tutuille, kuin myös työkavereille.
Tässä nyt jo hetken timo1:n viestejä ja ajatuksia lukeneena, olen aika vakuuttunut, että ainoa oikea tapa elää, on istua pyöreässä pehmustetussa huoneessa. Kaikki muut mahdolliset tavat sisältävät liikaa riskejä. Sitä voisi vaikka kuolla, ihan kesken kaiken... Mutta olisihan se elämää, kun ei ole mitään riskiä kuolla? Ai niin, kukaan täällä ei vissiin ole ollut ikuisuuksia...Tähän tapaukseen sen liiemmin kantaa ottamatta, voinee vaan todeta että ikäviä tapahtumia kaikki. Ei se ajotaito ole pelkästään sitä, että osaa pyöränsä käsittelyn. Vaan pitäisi pyrkiä toiminnassaan siihen, että pysyy myös elossa ja mahdollisimman terveenä minimoimalla mielessään kaikki riskit.
Eli eivät ne sitten todellisuudessa osanneetkaan ajaa, jotka pusikoista tai kallioleikkauksista, vastaantulevan keulasta tai edellä ajavan perästä itsensä löytävät.
Mahdollisille teknisille vioille, jotka ovat turmien syynä, ei taas kukaan voi mitään, etenkään jos pyörä on muutoin pidetty kunnossa ja huollettu. Ovat vaan varsin harvinaisia tapauksia, ja eivät lähes milloinkaan onnettomuuden syynä.
Mutta kaikesta huolimatta, kuolema on vasta se toiseksi pahin vaihtoehto monessa liikenneturmassa. Ikävintä olisi virua kaulasta alaspäin halvaantuneena vuosikymmeniä, kiroten omaa ylimielisyyttään ja hetken hurmaa.
Tässä nyt jo hetken timo1:n viestejä ja ajatuksia lukeneena, olen aika vakuuttunut, että ainoa oikea tapa elää, on istua pyöreässä pehmustetussa huoneessa. Kaikki muut mahdolliset tavat sisältävät liikaa riskejä. Sitä voisi vaikka kuolla, ihan kesken kaiken... Mutta olisihan se elämää, kun ei ole mitään riskiä kuolla? Ai niin, kukaan täällä ei vissiin ole ollut ikuisuuksia...Tähän tapaukseen sen liiemmin kantaa ottamatta, voinee vaan todeta että ikäviä tapahtumia kaikki. Ei se ajotaito ole pelkästään sitä, että osaa pyöränsä käsittelyn. Vaan pitäisi pyrkiä toiminnassaan siihen, että pysyy myös elossa ja mahdollisimman terveenä minimoimalla mielessään kaikki riskit.
Eli eivät ne sitten todellisuudessa osanneetkaan ajaa, jotka pusikoista tai kallioleikkauksista, vastaantulevan keulasta tai edellä ajavan perästä itsensä löytävät.
Mahdollisille teknisille vioille, jotka ovat turmien syynä, ei taas kukaan voi mitään, etenkään jos pyörä on muutoin pidetty kunnossa ja huollettu. Ovat vaan varsin harvinaisia tapauksia, ja eivät lähes milloinkaan onnettomuuden syynä.
Mutta kaikesta huolimatta, kuolema on vasta se toiseksi pahin vaihtoehto monessa liikenneturmassa. Ikävintä olisi virua kaulasta alaspäin halvaantuneena vuosikymmeniä, kiroten omaa ylimielisyyttään ja hetken hurmaa.
Niin se vaan on, että riskit kuuluu elämään, toiset ottaa niitä enemmän toiset vähemmän. Ja aina kun liikkuu/on paikoissa joissa on myös muita ihmisiä/eläimiä/ufoja on mahdollisuus siihen että tapahtuu jotain mihin ei itse voi vaikuttaa.
Alkaa oikeasti hatuttamaan, kun jokaisessa ketjussa on joku jeesustelija, joka on sitä mieltä että aivan kaikkeen voi varautua, ja sitä kautta elää jossain pumpulimaailmassa jossa ei koskaan tapahdu mitään pahaa.
Aina roiskuu kun rapataan.
Elämä ei ole epäreilu. Sitä on jokaisella ihan yhtä paljon. Jokaisella elävällä olennolla.Suuri suru kohtasi tänään kun sain tietää
Ystävän pois menosta.
Tämä maailma jää kaipaamaan tätä ihmistä.
Suuri lovi jää huippu mekaanikkojen maailmaan ja vielä isompi
lovi jää itselleni.
Omaisille ja ystäville jaksamista.
Elämä on välillä epäreilu meitä kohtaan!
![]()