Minusta aiheeseen liittyen oli mainio artikkeli aikanaan Performance Bikessä: "Being stupid makes you smart"
Uskossaan on kukin vankka! Jatka vaan samaa linjaa
(kyseistä aviisia itsekin riittävästi lukeneena...)
[kävin tässä välillä kusettamassa koiran, ja mietin siinä samalla, mitä tuli kirjoitettua, ja pakko oli palata tähän...ja samalla (uskoakseni) ymmärrän, mitä earthend ja kava10 tavoittelevat]
"Kuka teistä on niin synnitön, että heittää ensimmäisen kiven!?" [lainaa: Raamattu, lukua ja jaetta en muista, enkä lähde etsimään]
Ja pitäisikö sitten ollakaan?! Taidat sittenkin olla oikeassa, jos tuo PB:n juttu on yhtään sitä, mitä nyt ajattelen sen olevan (ainakin otsikossa on ihan oikeasti syvää filosofiaa). On ihan totta, että liikenteessä ne kuskit - on sitten alla mopo tai kotilo - jotka ei oo koskaan olleet tyhmiä = kokeilleet rajojaan, on vaarallisia, koska niillä ei ole tuntumaa siihen, missä omien kykyjen raja kulkee. Jos vähän lähtee luisuun, niin - UIJUIJUI!!! - paniikki iskee, ja BÄNG!
Pointti on siinä, missä ne omien taitojen ja kykyjen rajat haetaan. Itse aikoinaan hain niitä kotilolla paikallisen citymarketin tyhjällä parkkiksella, talviliukkaalla. Vedettiin "miljoonaa" ja sitten yritettiin kääntää. No, sivuluisuhan siitä tuli, ja pitkä! Ja se meinasi päätyä kylki edellä valopylvääseen, ainoaan kiinteään esteeseen koko v*tun hehtaarilla! Vielä näin about 30+ vuotta myöhemmin muistan sen avuttomuuden tunteen, kun tolppa lähestyy uhkaavasti (sivulta), mutta mikään käytettävissäni oleva hallintalaite ei enää kykene puuttumaan tilanteeseen sitä korjaavasti. Se oli sellainen "Herran haltuun!" -hetki. No noin 50 cm jäi väliä tolppaan, ja ekan oman (=omilla rahoilla maksetun) kotilon kylki jäi ehjäksi.
Vuosia myöhemmin muistan, kuinka saaranasin faijalle, jolle oli käynyt ikävästi, kun SAAB oli karannut äkillisessä väistöliikkeessä käsistä pellolle (tuloksena noin 53 m ilmalento, laskeutuminen katolleen - melkein jäin orvoksi, kun mutskin oli kyydissä), että miksi et ole koskaan hakenut niitä rajoja, pistänyt "haisemaan" ja yrittänyt hallita tulosta - onnistui tai ei!
Siis jokaisen liikenteessä liikkuvan pitäisi, edes joskus, ylittää ne omat (turvallisen tuntuiset) rajansa, ja kokea se avuttomuus, mikä siitä seuraa, ja sitten vähitellen uskaltaa (harjoitellen) rakentaa sen päälle tilanteen hallintaa.
Olen muuten (näin "kypsällä iällä") samaa mieltä myös elämän suhteen: jotta sen saisi edes jollain lailla hanskaan, on edes kerran pakko syyllistyä holtittomuuteen, "antaa vaan mennä", ja joutua sellaiseen tilanteeseen, että homma ei ole enää hanskassa, ja yritää sitten ryömiä siitä kuiville. Se on erittäin opettavaa ja palkitsevaa.
"Everything that will not kill you. makes you stronger" - "mikä ei tapa, se vahvistaa". Siitä löytyy se oikea nöyryys, jota tarvitaan. Ilman sitä "Your ego will go on writing checks your abilities will never be able to cash".
Pitää vaan löytää aika ja paikka hakea ne rajat ilman, että sivulliset joutuvat kärsimään. Pihlis ei ehkä ole siihen niitä parhaita mestoja... [amen]
...ja vielä tähän loppuun tämä viisaus: "Kyllä se maailma sen suurimmankin pölkyn höylää. Kun ei vaan ottais niin isoa lastua kerralla:::!"