Tämähän on vain minun henkilökohtainen mielipide mutta toisaalta teknopornoilu johtaa siihen, että aloitetaan mopoilu liian isoilla vehkeillä, koska kuskin kokemattomuuden korvaa tietokone.
Esimerkiksi R1:stä ja Giksuista voi vaihtaa moottorinohjauksen mummo-moodiin. Sillä kesyyntyy eikä lähde lapasesta kuin oikein yrittämällä. Onko tuo teknopornoilua? Entäpä se, että kaasukahva ylipäätään on vain kuskin toiveiden välittäjä, ja läppien asennon päättää tietokone? Missä menee raja mikä on teknopornoilua ja mikä ei? Pelkkää tekniikkaa nuo moottoripyörät joka tapauksessa ovat.
Ei tarvitse vetää palkokasvin osaa nenuun. En siltikään tarvitse.
Ei toki. Minä en oikeastaan mistään vedä palkoja nenuun näissä keskusteluissa, että ihan huoleti vaan. Mielenkiinnosta kyselin mielipidettäsi, että missä se raja menee teknopornoilussa.
Omassa giksussa on tuommoinen mode-nappi, ja kieltämättä se tuntuu turhalta. Jonkinlainen köyhän miehen sutimisenesto, mutta huonosti tehty. Tehty, kun ohjelmointi maksoi euron ja nappi vitosen, mutta näyttää esitteessä komialta.
Ja asiaan palatakseni pakko sanoa, että tuolla ytimessä ajellessa on silloin tällöin tullut mieleen, että eipä olisi hullumpaa jos ei jatkuvasti tarvitsisi räplätä kytkintä ja vaihteita. Sitten taas mutkatiellä se ei tulisi mieleenkään. Tässä mielessä tuplakytkin kuullostaa peräti mielenkiintoiselta, sillä kun onnistuu kaikki variaatiot.