Nelitahtisen suorituskykyä korkeaviritteisissä, pienissä moottoreissa rajoittaa se, että polttoainetta poltetaan vain joka toisella kierroksella. Tätä tosin kompensoi nelitahtisen hieman kaksitahtista parempi volymetrinen hyötysuhde, eli kyky "pumpata" ilmaa koneeseen. Teoriassa siis 250cc 4-tahtisesta pitäisi saada karvan enemmän tehoa kuin 125cc 2-tahtisesta koneesta. Jos siis oletetaan, että huippuunsa viritetyssä piikissä tehoa oli n. 55 heppaa, jolloin huoltoväli lienee lyhyt ja moottorin käyttökustannukset suhteelisen korkeat, on 48 heppaa 250cc 4-tahtisesta halvasta kilpamoottorista ihan kelpo lukema. Teoriassa varmasti n. 55-60 hevosvoiman teho saaminen ko. moottorista olisi mahdollista, mutta silloin koneen hinta ja käyttökustannukset karkaisivat pilviin. Moottorin hintaa kun vielä lisää huomattavasti 2-tahtista monimutkaisempi konstruktio.
Tämän lisäksi 1-sylinterisissä moottoreissa on myös muita epäsuorasti huipputehoa rajoittavia tekijöitä, kuten vaatimus pysyä käynnissä pienillä kierroksilla tai moottorin tasapainotukseen liittyvät ongelmat. Suuren tehon tuottamiseksi moottorin täytyy kiertää suhteellisen korkealle, jolloin myös venttiilien overlap (suom. venttiilien ristiinmeno) on melko suuri, joka puolestaan on huono ominaisuus pienillä kierroksilla. Kun overlap on suuri, on sylinterin huuhtelu (pakokaasun poisto & tuoreen ilman otto) pienillä kierroksilla huono. Kun tähän lisätään se fakta, että moottorin on jaksettava säilyttää pyörimisnopeus riittävän suurena myös niillä kierroksilla kun polttoainetta ei polteta, joudutaan joko säätämään tyhjäkäynti todella korkealla (= käynnistymisongelmat), käyttämään suurta vauhtipyörää (inertia) tai pienentämään venttiilien ristiinmenoa.
Tyhjentävä selvitys aiheesta vaatisi vähintään kandin laajuisen tekstin, joten tämä riittäköön pohjustukseksi. Voin selventää termejä ja moottorin toiminnallisuutta jos kysymyksiä herää. Myös tekstistä löytyvistä ajatusvirheistä saa huomautella, mikäli epäjohdonmukaisuuksia löytyy.
