Ei se kaarre ole mikään peruste sille, että "täytyy kaataa pyörä". Kuten tuossa aiemmin totesin, pyörä pysähtyy nopeammin pyörillään ja jarruttaen, kuin kyljellään liukuen. En usko, että tuossa tilanteessa syntyy harkittu päätös pyörän kaatamisesta, se vaan kaatuu todella helposti, kun paniikkijarrutusta tekee.
Edelleen sitä mieltä, että parempi pyrkiä pitämään pyörä pystyssä aina. Jarruttaa ja ohjata. Ei tien pinnassa liukuminen liikenteen seassa ja omaa pyörää väistellen ole mikään tavoittelemisen arvoinen tilanne.
Tere,
"Maalla on helppoa huutaa, kun merellä tuulee", sanoo sanonta, joka tässä kohtaa kannattaa ottaa kirjaimellisesti.
Jos tuota "kunkun" mainitsemaa ajatusta kaataa pyörä ottaa käsittelyyn
niin kuin minä sen tein, minä todella kaadoin
tahallani pyörän. Näin jälkikäteen on helvetin vaikeaa miettiä, olisiko se pyörä pystähtynyt optimaalisella jarrutuksella vasemalle kaartuvassa mutkassa, jossa nopeus oli n. 50 kmh ja leveyssuunnassa tilaa yhden kotiolon verran.
Minä en ajatellut, että se oikealla puolellani oleva bussikaista tulee päättymään (n. 200 m) risteyksen jälkeen ja että bussit vaihtaa kaistaa vasta viime tinganssa, kun nopeutta on jo kerätty mittariin. Seurasin liikennettä, kuten 4:n lapsen isä tekee, ajaa muiden mukana ja pitää riittävän välimatkan edelläajavaan. Näin sanoi kuulusteltu edessä ajanut autoilijakin. Minulla on joustava ajotyyli, annan tilaa aina, kun joku näyttää vilkkua ja on vaihtamassa kaistaa. Mä en jaksa oikein uskoa, että mun asennoituminen olisi sillä hetkellä ollut mitenkään negatiivinen tai turhautunut ketään kohtaan. Minä vaan kerta kaikkiaan ajoin liikenne virrran mukana (piste).
Mutta tunnustaakseni yhden tekemäni virheen oli se, että käänsin päätä sivulle, tarkistaakseni väistötilan, kun reagoin edelläajavan paniikkijarrutukseen, tällöin menetin aikaa tehokkaaseen jarrutukseen yhteensä reagointiajan sekä pään kääntämisestä tapahtuneen tilannearvion takia. Muistan ihan selvästi ajatuksen, että iskeydyn edelläajavan kotilon konttiin, jos en kaada pyörää.
Joka tapauksessa pyörä liukui kaatumarautojensa varassa edellä, jo paikallaan olevaan autoon ja mun persnahka kärysi yhdessä goreteksin kanssa.
Tästä voi oppia minun mielestäni yhden asian. Sen, mikä on jo niin monen positiivisesti asiaa tulkinneen kanssa-veikkosen suusta, olisi pitänyt ajaa jo valmiiksi sitä vasenta kaistaa. Tämä tulee olemaan minulle todellinen opettelemisen paikka, koska tulevaisuudessa en haluaisi alkaa spekuloimaan kenenkään kanssa, teinkö virheitä vai en. Tilanne on tapahtunut, sillä sipuli... Nyt vaan otetaan toiset ajotavat käyttöön.