Pääsiäisen jälkeen sain alleni ensipyöräkseni Kawan Z750:n. Ja ikäähän minulla on 45. Kilometrejä on tullut sellainen viitisensataa. Alkuun oli eniten ongelmia hitaasti ajossa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Nyt on keskustassa liikenteen seassa ajeleminenkin kivaa.
Eilen tosin eräästä pihasta tielle kääntyminen ei ollut mikään mallisuoritus. Oli sen verran jyrkkä ramppi. Samaan sattui siis mäkistartti, kääntyminen (vilkut, vaihteet, kaasu, kytkin, kääntöliike) ja kaiken kukkuraksi reilusti talven hiekkoja asfaltilla. No, ensi kerralla vastaavassa tilanteessa kääntymistä odotellessa vasen jalka maahan ja oikea jarrulle. Eilen pidin molemmat jalat maassa ja yritin pitää pyörää paikallaan niillä. Kun ei pystynyt, niin aloin temppuilemaan etujarrulla ja se taas sotki kaasun käyttöä....
Mun mielestä hitaassa ajossa (siis todella hitaassa) ei kannata käyttää etujarrua ollenkaan. Turhaan saa vain aikaiseksi painonsiirtymää pitkittäin, joka juuri haittaa kokonaistasapainoa.
Itselläni on tapana autokoulun oppien mukaan vetää toisioveto tiukalle just takajarrulla. Saa menon paljon tasaisemmaksi.
Kerran olen meinannut laittaa pyörän kyljelleen kun parkkiksella jarrutin etujarrulla käännöksessä liian hätäisesti, josta seurasi oman tasapainon menetys ja ripeämpi ote jarrukahvasta. Pyörä pysähtyi kuin seinään ja lähti kaatumaan "yli". Sain jalalla pidettyä paketin pystyssä. Tuon jälkeen olen yrittänyt juuri keskittyä takajarrun käyttöön hitaissa nopeuksissa.
Tarkennukseksi vielä, että etujarrulla se pyörä pysäytetään ajovauhdeista ja sen käyttö pitää olla selkärangassa. Tietenkin. Em. kommentti koski vain noita ryömintänopeuksia.