Moottoripyöräilyn aloitus

[Little]

Erittäin tutulta kuulostaa tuo ekan ajotunnin kokemus

Mulla oli sen verran kokemusta kaksipyöräsistä, että joskus 13-vuotiaana ajoin kaverin skootterin 50 metrin ajon jälkeen päin seinää kun mulle(kin) oli unohdettu mainita mistä jarru löytyy

Aika kauheat fiilikset oli ekan ajotunnin jälkeen. En voinu uskoa, että ajamisesta tulis ikinä yhtään mitään, mutta jo toisella kerralla muutaman päivän päästä alkoi sujumaan helpommin ja ajaminen oli ihan hiton hauskaa! Kyllä se siitä ajan ja lisäharjotuksen kanssa

 

[JeTi]

Ekan ajotunnin jälkeen kauhulla tajusin kuinka vähän niitä ajotunteja onkaan ennen ajokoetta. Olin ihan varma et en ikinä tuu saamaa korttia. Mut yllättävän nopeasti sen sitte oppii. Eli elä suotta ressaa, ajelet vaan!

 

[Ressu]

Eka kerta, semmosta se on. Moni on varmasti ollut kädettömämpikin, ja ehkä jopa onkin mitä käsittelyyn tulee. Lujaa on helpompi ajaa, kuin käsitellä pyörää hiljaisessa vauhdissa. Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua.

 

[Masa]

Halu ja uteliaisuus ajaa ihmisiä kaikenlaiseen... jopa kuuhun...

Muistat vaan, sen että aikaa tarvitaan siihen, että pääkoppa sisäistää kaiken oppimansa. Kyllä se siitä lähtee ajan kanssa.

Sinnikkyytä ja joka ikinen ajokerta jotakin harjoitusta. Kun olet kortin omistaja, harjoittele kaikkea oppimaasi aina vaan uudelleen ja uudelleen. Jos lössähtää laakereilleen makaamaan kortin jälkeen, kaikki kiva ja haastava loppuu.

Tästä harrastuksesta löytyy ulottuvuutta pitkälle harrastusuralle ja laitteita löytyy eri lähtöön jos jonkinlaista.

Tsemiä

 

[Chivas067]

Itse aloitin viime heinäkuussa ja vielä syksyllä n.5000 ajetun km:n jälkeen tuli parikin alokasmaista mokaa joita tässä nyt "lämmöllä" muistelen.

1.) Pysähdyn valoihin ja muutaman sekunnin istuskelun jälkeen tajuan " kaatuu persketti" sain sentään pidettyä pystyssä ankaralla väännöllä. Syy: empä muistanut pysähtyessä laskea jalkoja maahan.

2.) Lähestyn punaisia valoja hidastellen ja alas päin pykältäen. Juuri sen kriittisen hetken aikana jolloin pitää joko pysäyttää taikka vääntää kapulaa pysyäkseen pystyssä valo vaihtuu joten väännän kapulaa, moottori ottaa kierrosta ja muuta sitten ei tapahdukkaan. Hoippuen ja puolelta toiselle vaappuen saan kuitenkin pykälän silmään ja taas mentiin. Syy: olimpa pykältänyt sitten vapaalle saakka, mitä en hoksannut valoja kytätessäni.
Oppiahan se on kaikki.

 

[PDMF]

Kiitti kannustuksesta. Hyviä vinkkejäkin. Kaasua voi antaa, vaikka kuulostaa lujemmalta kuin autossa. (eikö se ole ideakin?) Paras oli kyllä, että jalat maahan kun pysähtyy. (sori)

Alkaa mennä jo päähän, miksi se pyörä on niin hemmetin raskas käännöksessä. Eli kaasua/kytkimen lpäästöä lisää, niin oikenee takaisin.

Onneksi ei ole inssiä edessä. Tarttee stressata vaan ajamisen oppimista. Pianhan on pakko lähteä pyörän ostoon.

 

[tete73]

Enpä ollut minäkään ajanut millään moottoroidulla kaksipyöräisellä ennen viimekeväistä pyöräkoulua... Noin 17 vuotta autoilua (viimeiset 12 vuotta n. 60000 km vuodessa) harrastaneena, kyllä se kieltämättä aluksi hiukan jännitti erilaisuudellaan.

Hitaasti ajaminen se hankalimmalta tosiaan tuntui, varsinkin kun ope jaksoi koko ajan hokea: kaasua ja jarrua, päristele sitä kaasua!  

Eipä niitä lisätunteja silti kuutta enempää tarvittu inssin läpipääsyyn...  

Ja kuten autoilu aikoinaan niin  

sen parhaiten oppii!

 

[Kumppari]

Tarttee stressata vaan ajamisen oppimista. Pianhan on pakko lähteä pyörän ostoon.

Vielä kun muistaa, että tämän kauden päätyttyä ja uuden kauden alkaessa harjoittelee samat asiat uudelleen, eli käy vähän parkkiksella kikkailemassa, niin se pyörä pysyy taas paremmin hanskassa.


Sitten ei osteta mitään kilokyykkyjä ensipyöräksi, eikö...hengen saa itseltään vaikka kevarillakin. 500-850 ccm perupyörä pariksi kaudeksi ensin alle ja sitten siitä isompaa&parempaa...

 

[RvN23]

Onneksi ei ole inssiä edessä. Tarttee stressata vaan ajamisen oppimista. Pianhan on pakko lähteä pyörän ostoon.

Niin no, onhan se mukavampi vetää lipat omalla pyörällä liikenteessä kuin inssiajossa.

Turvallisia kilometrejä kuitenkin

 

[Helsingin Matti]

Sitten ei osteta mitään kilokyykkyjä ensipyöräksi, eikö...hengen saa itseltään vaikka kevarillakin. 500-850 ccm perupyörä pariksi kaudeksi ensin alle ja sitten siitä isompaa&parempaa...

Tarkoitukseni ei nyt ole liekittää mitenkään, mutta pakko mainita tähän väliin, että kaksi kaveriani ajoi kortit viime kesänä ja ostivat kilogigserit ensipyörikseen.

Kaatumatta ja sakoitta selvisivät, joten meikäläisen mielestä saa kyllä ostaa tonnisen kyykyn ensipyöräks, jos vain nuo tonniset kyykyt ovat niitä pyöriä, mitä mieli tekis.

 

[uiop]

Kaatumatta ja sakoitta selvisivät, joten meikäläisen mielestä saa kyllä ostaa tonnisen kyykyn ensipyöräks, jos vain nuo tonniset kyykyt ovat niitä pyöriä, mitä mieli tekis.

Tätä komppaan. Ei ne sen kummempia pyöriä ole kilosetkaan noiden kasisatasten rinnalla JOS on järki päässä ja ranteen lihakset toimivat myös kaasun annostelussa muutenkin kuin On / Off.

Tietenkin tuomonen kilokyykky vaatii vielä enemmän harjottelua ja tottumista hitaassa ajossa kuin autokoulujen ER:t.

Ihminen ostaa sellasen pyörän mitä halajaa, mutta muistaa sen mitä on ostanut myös liikenteessä.

 

[Jac0]

Kiitti kannustuksesta. Hyviä vinkkejäkin. Kaasua voi antaa, vaikka kuulostaa lujemmalta kuin autossa. (eikö se ole ideakin?) Paras oli kyllä, että jalat maahan kun pysähtyy. (sori)

Alkaa mennä jo päähän, miksi se pyörä on niin hemmetin raskas käännöksessä. Eli kaasua/kytkimen lpäästöä lisää, niin oikenee takaisin.

Onneksi ei ole inssiä edessä. Tarttee stressata vaan ajamisen oppimista. Pianhan on pakko lähteä pyörän ostoon.

Vielä kun muistat, että hitaasti ajaessa jeesaa kun laahaat vähän takajarrulla, ja kun käännät pyörää niin käännä katse (koko pää) rohkeasti sinne suuntaan mihin haluat kääntyä. Sillä pyörällä on jännä tapa seurata katsetta

 

[redbaron]

Kaatumatta ja sakoitta selvisivät, joten meikäläisen mielestä saa kyllä ostaa tonnisen kyykyn ensipyöräks, jos vain nuo tonniset kyykyt ovat niitä pyöriä, mitä mieli tekis.

Tätä komppaan. Ei ne sen kummempia pyöriä ole kilosetkaan noiden kasisatasten rinnalla JOS on järki päässä ja ranteen lihakset toimivat myös kaasun annostelussa muutenkin kuin On / Off.

Tietenkin tuomonen kilokyykky vaatii vielä enemmän harjottelua ja tottumista hitaassa ajossa kuin autokoulujen ER:t.

Ihminen ostaa sellasen pyörän mitä halajaa, mutta muistaa sen mitä on ostanut myös liikenteessä.

Täälläkin kompataan..Itse ajoin pyöräkortin piikillä autokortin kanssa samaan aikaan ja sen jälkeen 8 vuoteen en ajanut pyörällä ollenkaan. Mopokokemustakaan ei ollut. Tonninen kyykky kuitenkin eka pyörä viime kesäksi ja hyvin siihen tottui..en pienempään vaihtais

 

[PDMF]

Mulla on kiikarissa kuussatanen kyykky. Vaikka Yamahan r6. Eiköhän se riitä. Sitä paitsi rahat riittää paremmin pari vuotta vanhaan kuussataseen.

Ilman tonnista pärjää, mutta keski-iän kriisiä ei peruspyörä helpota.

 

[Tiukuting]

mulla on ajotunnit vielä edessä, joten kaikki vaappuminen ja kiljahtelut on vasta tulevaisuudessa..  

kun ei taida auttaa vaikka oliski viime kesän skootterilla päristelly kun siinä ei ollu vaihteita ja painokin vaan sen 120 tankki täynnä..

 

[cool]

Vähän sama tunne oli itellä kun 10 vanhana laittoivat käynnissä olevan Pappatunan päälle ja sanoivt että kun hyö päästää kytkimen niin ei tartte polkee. Riittää kun ohjaat.( Isoveljet opastivat monessa muussakin asiassa)

 

[jaket]

kyllä siinä on niin paljon oppimista, että välillä itseä oikein hirvittää, että miten joku voi aloittaa nollasta. jos nyt pitäs aloittaa nollasta, niin en alottas.

 

[Elmeri H.]

Sitten ei osteta mitään kilokyykkyjä ensipyöräksi, eikö...hengen saa itseltään vaikka kevarillakin. 500-850 ccm perupyörä pariksi kaudeksi ensin alle ja sitten siitä isompaa&parempaa...

Tarkoitukseni ei nyt ole liekittää mitenkään, mutta pakko mainita tähän väliin, että kaksi kaveriani ajoi kortit viime kesänä ja ostivat kilogigserit ensipyörikseen.

Kaatumatta ja sakoitta selvisivät, joten meikäläisen mielestä saa kyllä ostaa tonnisen kyykyn ensipyöräks, jos vain nuo tonniset kyykyt ovat niitä pyöriä, mitä mieli tekis.

Tämäkin on niin tapauskohtaista.. Joillekkin hirvittää antaa vasara kouraan, kun taas toiselle voi turvallisin mielin antaa ladatun aseen käsittelyyn..

Kaveri aloitti harrastuksen viimekesänä ZX-12R:llä ja homma lähti aivan luontevasti käyntiin.. Kokemusta on reilun 15 vuoden takaa Suzuki PV:stä ja kortin on ajanut jollakin DT Yamahalla tai vastaavalla. Senkin lähes 15 vuotta sitten..

Kun kyseessä on aikuinen ja yleensä arvostelukykyinen henkilö, niin kyllä itsekkin olen hiukan sitä mieltä, että tuossa "aloitetaan sitten sillä pikku-banditilla"- paatoksessa on vähän sellaista turhaa jeesustelua mukana.. (sitä mieltä ollaan, kun niin on tapana olla)
Tottakai se on jossakin määrin helpompi ja yllätyksettömämpi, kuin yli 150hv pyörä jne.. Mutta mitä sitten? Kun ei tiedä helpommasta, niin tulee sitten suoraan sinuiksi vaativamman kanssa?


Kyllä sekin pitää paikkansa ehdottomasti, että 18-23v. aloittaja testosteroni tulvassaan, on riski itselleen ja muille sen kilokyykyn selässä..

 

[Helsingin Matti]

Mulla on kiikarissa kuussatanen kyykky. Vaikka Yamahan r6. Eiköhän se riitä. Sitä paitsi rahat riittää paremmin pari vuotta vanhaan kuussataseen.

Ilman tonnista pärjää, mutta keski-iän kriisiä ei peruspyörä helpota.

No mutta tuomoisen ilman muuta pistät sitten, kun kerta olet jo pohtinutkin asiaa.

Hyvin kerkiää ja ajamisen iloa tarjoaa, tuommoinen kusiainenkin, joten ei muuta ku ne perinteiset, kovan ajon toivotukset!

 

[Helsingin Matti]

Kyllä sekin pitää paikkansa ehdottomasti, että 18-23v. aloittaja testosteroni tulvassaan, on riski itselleen ja muille sen kilokyykyn selässä..

No mutta voihan se aloittelija olla testosteroni, tai estrogeni tulvassaan, vaikka 30, 40, 50, tai 60 - vuotiaana.

Eikä se tosiaan, kuten jo kirjoititkin, sitä peliä katso siinä tapauksessa..

Antaa siis mennä vaan, itse kullakin, sillä mieluisallaan pelillä, koska huomisesta murehtiminen on kumminkin turhaa puuhaa.

Huomisesta kun murehtii, niin kuluva päivä on vain ikävämpi.