Moottoripyöräilyn aloitus

[PDMF]

Taskusta löytyy vanha AB-kortti, mutta ei ajokokemusta, edes mopolla. Tarkoitus on pysyä hengissä ja päätin ottaa muutamia tunteja.

Eka ajotunti takana. Joo-o. Pyörä vaappuu hitaassa ajossa. Kaasua silloin kun muistaa ja yleensä liikaa. Kääntyminen hankalaa, isolla kaarella menee, jos vaan luottamusta riittää eikä iske jalkoja maahan.

Usko meinaa loppua. Onko toi aloittaminen oikeasti noin hankalaa?

ps. en sentään kaatanut pyörää.

 

[Vonikka]

Usko meinaa loppua. Onko toi aloittaminen oikeasti noin hankalaa?

Kuulostaa ihan ekalta ajotunnilta... Eli ole ihan huoleti ja kohta sitten

 

[riekha01]

sehän on niinku polkupyörä mitä ei tartte polekea

 

[PDMF]

Mä taisin kyllä polkeakin, olis ollut parempi käyttää sitä kaasua. Kuntopyörä pysyy sentään itsestään pystyssä. Treenistä toi kävi, käsiä kivistää puristaminen.

Se näyttää niin helpolta TVssä.

 

[TwinTenox]

Ei muuta kuin lisätunteja vaan! Kyl se siitä lähtee!

 

[kahvaaja]

Älä välitä, itselläni oli "vain" kolmen vuoden tauko, ja tänä keväänä ensimmäiset ajot tuntuivat, no, huonolta. Mutkiin ei uskaltanut mennä kunnolla, joka mutka tuntui menevän pitkäksi, ylinopeutta tuli ihan vahingossa ajettua autoilun jäljiltä. Ajattelin jo kadottaneeni prätkäilyn ilon. Kunnes eräänä kauniina iltana kaikki taas loksahti kohdalleen. Itseluottamus kasvoi ja mutkiin pystyi taas menemään niin kuin ennekin, jotenkin tuli taas se fiilis että on "yhtä pyörän kanssa".
Joten uskallan luvata että kunhan kilometrejä tulee mittariin niin se helpottaa kovastikin!
Niin ja hatun nosto sinulle, mielestäni äärettömän fiksu veto tuo ajotuntien ottaminen, ettet soitellen sotaan lähtenyt! Tsemppistä, kyllä se siitä  

 

[uiop]

Elä sie huoli. Johan tuossa mainittit alussa että kokemusta ei ole edes moposta niin eihän sitä nyt jumankauta ihminen tuosta vain opi eikä tajua miten tuomosta pyörää hiukan painavampaa vehjettä hallitaan.

Mietippä ihan pieniä ihmisiä jotka alottelee pyörän kanssa ilman apurattaita ajamaan. Pasmat on ihan täysin sekasin ja vielä tuossa apurattaitten kanssa oppinut sen, että kun tangosta kääntää niin pyörä menee sinne mihin käännetään (vähän niinku autollakin). Sitten otetaan ne rattaat pois niin tuleekin tämä vastaohjaus toimintaan niin enään ei mennäkkään vanhoilla säännöillä.

Harjotusta, harjotusta ja vielä harjotusta. Kyllä se siitä lähtee luonnistumaan, etkä huomaakkaan, kun käsittely menee luonnostaan.

 

[Ampparix]

Mä vedin ekalla ajokerralla päin verkkoaitaa kun en osannut jännittää kroppaa pyörän lähtiessä liikkeelle vaan retkahdin taakse ja kaasu pohjaan.
Sitten ajelin kauhun kylmä hiki iholla Vuosaarta ympäri molempiin suuntiin ja luulin etten IKINÄ uskalla ajaa motarilla!
Samat fiilikset siis

 

[PDMF]

Kiitti kaverit. Mä odotin vähän "hanki pahvi Jopo" kommentteja.
Nää vähän helpotti. Ei oo ihan looseri olo.

Ajotunnin jälkeen autoilu kotiinkin tuotti ongelmia, kun koitin luistattaa vaan kytkintä ja pitää vauhdin hiljaisena. Kyllä tää jalkojen tärinä lakkaa seuraavaan ajokertaan.

Omaa pyörää ei ole vielä. Parempi niin, etten erehtyis lähtemään tielle: ykkösellä suoraan niin pitkään kun bensaa riittää

 

[SamiN]

Hallintalaitteiden opettelu selkäytimeen ottaa vain aikansa jos ei ole koskaan ajanut mopollakaan. Kyllä se siitä.

Moottoripyöräily vaatii jonkin verran motoriikkaa: kytkintä, kaasua, etujarrua, takajarrua, ohjausta ja joskus myös muita hallintalaitteita (vilkku, äänimerkki) voi joutua käyttämään yhtä aikaa. Kaiken pitää sujua miettimättä. Enduroilla tuohon voi vielä lisätä tapeilla seisomisen samaan aikaan. Tähän auttaa mielikuvaharjoittelu.

Alusta asti kaiken opettelu vaatii vain harjoittelua ja opastusta. Hyvä homma että päätit ottaa tunteja.

 

[tsj]

Usko meinaa loppua. Onko toi aloittaminen oikeasti noin hankalaa?

Kuulostaa ihan ekalta ajotunnilta... Eli ole ihan huoleti ja kohta sitten  

Joh. Tutun kuuloista. Kyllä se siitä alkaa sujumaan, joillain jopa varsin hyvin ennen inssiä kuuleman mukaan. Mie ajoin A-kortin B-kortin rinnalle, eikä vähimmäistunnit olis kyllä riittäneet. Liikenteen seassa päästelyyn ehkä, mutta käsittely hitaassa vauhdissa vaati opettelemista.

Nyt taas keväällä tuntuu siltä, että pitäis mennä jonnekin parkkipaikalle tekemään hitaita ja tiukkoja käännöksiä ja jarruttelemaan.

Taitaa tosin mennä hetki, ennen kuin pölyt on poissa ja lämmintä sen verran, että viittii. Täällä Oulussa on taas lätäköt jäässä.

 

[tsj]

Mietippä ihan pieniä ihmisiä jotka alottelee pyörän kanssa ilman apurattaita ajamaan. Pasmat on ihan täysin sekasin ja vielä tuossa apurattaitten kanssa oppinut sen, että kun tangosta kääntää niin pyörä menee sinne mihin käännetään (vähän niinku autollakin).

OT: pikkuihmisten ei tarttis kärsiä tuosta, jos niitä ei pistettäisi ajelemaan apupyörien kanssa. Potkupyörän selkään alkuun, ja kun se alkaa sujua, niin sitten tavallisen polkumakelin selkään. Oppii nopeammin ja vähemmillä ruvilla.

 

[obsesson]

Utelias kun olen, milasen pyörän selkään autokoulussa istuttivat?
Omat kokemukset piikki korttia ajaessa oli kauhun sekavat kun ajamista olin pari kertaa kaverin ässällä kokeillu ja pusikko kutsui joka kerta.
Autokoulun alkupaniikin jälkeen mentiin pyörää parkkialueelle kokeilemaan ja se enduro mallin pyörä tuntui todella paljon helpommin hallittavalta kun kaverin ässä.

Ei muutakun kov... rauhallista ajoa

kyllä se siitä helpottuu.

 

[Tonnijammu]

sehän on niinku polkupyörä mitä ei tartte polekea

Se on juuri näin. Itselläkin oli moottoripyöräilyssä 18 vuoden tauko. Tauon jälkeen aika nopeasti loksahti kaikki taas kohdalleen, eli kyllä se ajotaito jossain "selkärangassa" säilyi..

 

[HiTec]

Taskusta löytyy vanha AB-kortti, mutta ei ajokokemusta, edes mopolla.

Tuossa mopon kohdalla on ero (junnuna aikanaan pappa-tuna, piiitkä tauko ja 31v ajelin parin vuoden ajan city-skootterilla), mutta muuten ihan 100% kylmiltään ZR-7:n kahvoihin ja baanalle

Ei vain oma pokka kestänyt mp-kauppiaalle myöntää ettei kokemusta ole lainkaan ja kun kuitenkin liikkeeseen oltiin tultu renkaita potkimaan => koeajolaput täyttäen, myyjä lämmitteli Kawan ja eikun menox

About 15km lenkki, ei kommelluksia mutta tauti jäi mallia pysyvä ja jokunen vuosi meni ennen kuin oli Kawa uudelleen handussa, nyt oma yksilö

 

[Hannula]

Noi hitaat harjoitukset ovat ekoilla kerroilla vähän hankalia, tulee säädettyä ihan liian montaa asiaa ja liian paljon ja liian myöhään. Toisaalta ei pitäisi teettää liian vaikeita harjoituksia heti alussa vaan aloittaa helpoista ja lisätä haastetta vähin erin edistymisen mukaan. Tuossa vaiheessa on tärkeää, että mukana on osaava kouluttaja, joka ajaa aktiivisesti itsekin. Muodollisia kouluttajia on harmittavan paljon.

 

[PDMF]

Kouluttaja on ammattilainen. Kawan ER-5 ajeltiin.

Mopokokemusta on itse asiassa sen verran, että ekalla kerralla matka päätty pusikkoon ja sieltä lääkärille. Kaveri neuvo vaihtamaan vaihteen vapaalle, kun pysähdytään. Unohti mainita jarrusta.

En halunnut päätyä mopokaupan ikkunasta läpi eli pyörää on katsottu, mutta turvallisesti sisätiloissa.

 

[Kitinä]

Taskusta löytyy vanha AB-kortti, mutta ei ajokokemusta, edes mopolla. Tarkoitus on pysyä hengissä ja päätin ottaa muutamia tunteja.

Eka ajotunti takana. Joo-o. Pyörä vaappuu hitaassa ajossa. Kaasua silloin kun muistaa ja yleensä liikaa. Kääntyminen hankalaa, isolla kaarella menee, jos vaan luottamusta riittää eikä iske jalkoja maahan.

Usko meinaa loppua. Onko toi aloittaminen oikeasti noin hankalaa?

ps. en sentään kaatanut pyörää.

Mä en ollut KOSKAAN ajanut  moottorikäyttöisellä kaksipyöräisellä. B-kortin ajoin reilusti yli kaksikymppisenä ja ensimmäistä kertaa elämässäni istuin moottoripyörän kyytiin vasta kolme kesää  sitten, kun isäntä vannoi ja vakuutti, että sillä pääsee myös hiljaa  

Kolme kesää jaksoin kökkiä polvet suussa, kunnes viime kesänä päätin, että mä haluan ajaa itse! Ilmottauduin autokouluun, jossa mp-opettaja on itsekin kokenut motoristi. Ja voi ***kele, että se oli

ja

Ja just sellaista hemppumista, hätäilyä ja epävarmuutta ja tietysti myös kaadoin pyörän 0 vauhdista  

Pakollisten ajotuntien jälkeen, otin vielä lisätunteja, koska olin varma, etten pääse inssistä ikinä läpi. Mutta niin vaan kortti napsahti taskuun, kun ostin "motivaattorin" talliin odottamaan. Syksyllä ehdin ajelemaan muutamia kertoja ja tänä keväänä tuntui, ettei olisi koskaan ajanut, kun ekaa kertaa lähdin

Nyt on muutama lenkki ajettu ja hienoa on

 

[psi-]

Ajoin A:n kanssa ER-5:lla ja hidasajossa minulle yksi vaikeimpia asioita tajuta ja tehdä oli kierrosten pitäminen kaasulla koko ajan ylhäällä, joku vähintään 4-5K kun ajaa hitaasti. Sitten kun ajaa niin antaa kaasun olla vaan tasaisena koko ajan ja säätää kytkimellä kuinka paljon lisävauhtia se sulle antaa. MP:n kytkin estää ihan hyvin.

Kun on autolla tottunut ajamaan (mä en ollut, mutta jo siinä vaiheessa mielitiettykuvana oli matalilla kierroksilla putputtava twini) niin tuntuu kuin moottori on liian korkeilla kierroksilla koska se on sun alla ja äänet välittyy paljon paremmin kuin autossa. Ei se ole, antaa kiertää.

Ajattelen sitä niin että jos se kiertää matalilla kierroksilla niin pienempikin vastus saattaa hyydyttää sen koska siinä ei ole niin paljon inertiaa jo valmiina pyörimisliikkeessä eikä se anna pytyillä lisävauhtia niin usein korvaamaan kiertoliikkeen hidastumista. Jos se taas pyörii reippaammin niin sillä on energiaa käytettävissä sun liikuttamiseen samantien enemmän. Eli kun päästät kytkimestä, moottori siirtää enemmän energiaa takarenkaaseen joka taas helpommin pystyy nostamaan pyörän pystyyn (aina kun takapyörässä on veto päällä niin se pyrkii suoristamaan ja nostamaan koko pyörää). Tällainen ajastusketju helpotti minun pujottelua.

 

[Reino6]

Tuo kytkimen luistattaminen kokeessa on kyllä must juttu. Ite aluksi harjottelin ihan kaasun säädöllä mutta hätäpäissään tulee kaasu yleensä päästettyä kokonaan pois tai väännettyä liikaa. Menee ajo nykiväksi.

Kierrokset oikeaan kohtaan ja kytkimen kanssa pelaamalla menee helposti..