Leikkaus on vähän kaksijakoinen juttu. Tuollaisessa on aina riskinsä ja siihen kannattaa turvautua vasta viimeisenä keinona. Muistan lukeeneeni jostain että n. 70% ensimmäisitä leikkauksista johtaa hyvään lopputulokseen. Seuravissa korjauksissa prosentti hieman pienenee. Tokihan jossain vaiheessa keikkaus on ainoa vaihtoehto ja sekin kannattaa pitää mielessä että hermokivuilla on muisti. Riittävän pitkään vaivannut hermokipu ei poistu vaikka aiheuttaja katoaisikin.
Selkävaivaisten kokoontuminen voisi olla jännä. Minkähänlaisia kilpailuja sinne voisi kehittää?
Liikunnan merkitys on hyvin yksilöllistä. Silloin kun itselläni vaivat alkoivat, treenasin salilla 4-6 kertaa viikossa ja luistelin rullaluistimillla pari tuhatta kilsaa vuodessa. Pikkuhiljaa vaan oireet pahenivat kunnes nuo molemmat lajit oli jätetävä. Nykyisin kävely on oikeastaan ainoa liikunta mitä voi harrastaa. Kaikki rasitus johtaa kipukierteeseen. Venyttelyllä sitä voi vähän helpottaa. Leikkauksen jälkeen vuosi kerrallaan selkä kestää hieman enemmän rasitusta ja olenkin aina kuitenkin uskonut että joskus vielä pääsen liikuntaakin harrastamaan.
Viimeisin kipujakso on parasta-aikaa päällä ja kestänyt nyt 3 viikkoa. Tämä sai alkunsa kun tein kumarassa lumitöitä 10 minuuttia. Kaiken tämän kanssa on vaan opittava elämään ja minä olen leikkaukseen erittäin tyytyväinen vaikkei selästä ihan priimaa tullutkaan. Kuitenkaan se ei nykyisin estä elämästä täysipainoista elämää ja saan kuitenkin pääsääntöisesti nukuttua yöni ilman kipulääkkeitä. Jokainen joka on kovien tuskien takia elänyt viikkotolkulla katkonaisilla yöunilla tietää millaista helvettiä se on. Alkaa isollakin miehellä olemaan pinna kireellä.
Selkävaivaisten kokoontuminen voisi olla jännä. Minkähänlaisia kilpailuja sinne voisi kehittää?
Liikunnan merkitys on hyvin yksilöllistä. Silloin kun itselläni vaivat alkoivat, treenasin salilla 4-6 kertaa viikossa ja luistelin rullaluistimillla pari tuhatta kilsaa vuodessa. Pikkuhiljaa vaan oireet pahenivat kunnes nuo molemmat lajit oli jätetävä. Nykyisin kävely on oikeastaan ainoa liikunta mitä voi harrastaa. Kaikki rasitus johtaa kipukierteeseen. Venyttelyllä sitä voi vähän helpottaa. Leikkauksen jälkeen vuosi kerrallaan selkä kestää hieman enemmän rasitusta ja olenkin aina kuitenkin uskonut että joskus vielä pääsen liikuntaakin harrastamaan.
Viimeisin kipujakso on parasta-aikaa päällä ja kestänyt nyt 3 viikkoa. Tämä sai alkunsa kun tein kumarassa lumitöitä 10 minuuttia. Kaiken tämän kanssa on vaan opittava elämään ja minä olen leikkaukseen erittäin tyytyväinen vaikkei selästä ihan priimaa tullutkaan. Kuitenkaan se ei nykyisin estä elämästä täysipainoista elämää ja saan kuitenkin pääsääntöisesti nukuttua yöni ilman kipulääkkeitä. Jokainen joka on kovien tuskien takia elänyt viikkotolkulla katkonaisilla yöunilla tietää millaista helvettiä se on. Alkaa isollakin miehellä olemaan pinna kireellä.
Ainoastaan pyörän päälle noustessa oikean koiven nostaminen satulan yli riipaisee kunnolla.