Kun ihminen on "paniikissa" loppuu häneltä kyky järkevään toimintaan/ajatteluun ja mielen täyttää ajatus hengenlähdöstä. Eleet, äänet ja toiminta on sen mukaista että viikatemies on henkimässä olan takana. Eikä tämä henkilö kyllä siitä omin voimin enää tokene.
Paniikkiakin on niin monen tasoista, ei se ole pelkästään on-off -tyyppistä.
Paniikki on lopullinen vasta siinä tilanteessa kun aivot ei kykene kaivamaan mitään toimintaa tai toimintamallia mistään muistilokerosta.
Äärimmäisen paniikin tunnistaa jälkikäteen siitä, että "filmi tuntui pyörivän hidastettuna". Joka taas johtuu siitä että ärsyke laukaisee äärimmäistä hätää käsittelevät aivotoiminnot. Jolloin vereen erittyy stressihormonia erityisen paljon, ja henkinen toiminta ohjautuu lähes täysin vaistotasolle, keskittyen vaaratilanteesta selviytymiseen yksinkertaisia, myötäsyntyisiä vaistoja ja refleksejä noudattaen. Tällöin myös refleksinomainen harjoittelulla opittu väistö vastaohjauksella voi olla yksi tie ulos paniikista. Myös mielikuvaharjoittelulla saa aikaiseksi muistijälkiä pääkoppaan, joita aivot voivat sitten paniikissa kelata ja pohtia josko niistä olisi apua tilanteesta ulos selviämiseen.
Jos taas ei treenaa etukäteen, eikä ajattele etukäteen yhtään mitään, niin silloin riittää jo pienikin paniikki fataaliin lopputulokseen, koska aivoilla ei ole mitään työkaluja millä käsitellä tilannetta paniikissa.
