J64 sanoi:
Onko kartsa-hel oikea vai mielikuvitushenkilö. Toivottavasti oikea, niin ihmiskunnalla voisi olla vielä jotain toivoa

Joo, Kartsa on kyllä oikea henkilö. Tyypillinen suomalainen insinööri, jonka omat työväenluokan vanhemmat opettivat jatkuvasti varomaan rahankäyttöä ("kauravelliä syödään kunnes asuntolaina on maksettu"), ja joka vasta nyt 50-vuotiaana tyttärien skootterit, vaihto-oppilasvuodet ja autokoulut, ja oman asuntolainan maksaneena alkaa hellittää ja antaa hieman itselleen luvan alkaa nauttia elämästä.
Ihmeellistä, miten suuri vaikutus moottoripyörällä on ollut. Ikään kuin olisin kaikki nämä 35-vuotta ollut jossain horroksessa ja nyt baanalla alkaa jopa konkreettisesti tulla muistikuvia, kuinka 15-vuotiaana ajoi jotain tiettyä tietä, millaiselta se näytti, miten aurinko paistoi ja miltä Honda kuulosti alla.
Tänäänkin katsoin puoli viideltä kelloa. Tämän viikon sprintistä oli jäljellä vielä yksi käyttötapaus koodattavana. Sitten sanoin itselleni: asiakas oli viikolla tosi tyytyväinen Kartsan työhön ja ihmetteli, miten nopeasti asia on edennyt (jo silloin). Kyllä se yksi käyttötapaus ehditään koodata maanantaina, nyt kone kiinni, kamat niskaan ja firman parkkihalliin hakemaan pyörää. Ennen vanhaan olisin varmaan vielä sen viimeisenkin käyttötapauksen koodannut, vaikka olisi ollut perjantai ja kello seitsemän illalla. Nyt tajusi, että on muutakin elämää - hellitä Kartsa vähän, olet jo kannuksesi ansainnut.
Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tuttua tietä Lassilan ja Pitäjänmäen läpi vanhalle Turuntielle. Sieltä kurvasin Espoon keskukseen ja pistin pyörän parkkiin vanhempien rivarin pihaan. Äiti oli hieman ihmeissään, että poika tuli jo toista kertaa kylään viikolla töiden jälkeen. Äitikin selvästi mielissään kommentoi, että pyörän hankintahan oli hyvä kun poikakin tulee useammin käymään kylässä. Kuuma kalakeittokin lämmitti mukavasti flunssaista rintakehää. Seurustelin siinä rauhassa tunnin vanhempienn kanssa, kyselin kuulumisia ja kerroin, miten itsellä viikko mennyt. Sitten taas tajuton pukemisrumba - hemmetti, siihen _on pakko_ löytää jokin ratkaisu, mutta siitä myöhemmin.
Paluumatkan päätin tulla Kuninkaantietä (eli sen kauniin kahvilan jälkeen käännyin, onko se nyt Järvenperän kyltti vai mikä). Tie on aika hauska, mukavan kurvikas alussa. Myöhemmin matkan varrella jossain lähiössä oli näköjään nuorempikin sukupolvi joukolla kaivanut moponsa talviteloilta. Oli hauska huomata, miten siinä junnujen päät kääntyivät jonossa kun Kartsa meni Herttualla ohi. Itsekin huomasin, että yhdellä taisi olla oranssi KTM-mopo.
Ohitin Vihdintien ja ajoin Myyrmannin ohi Hämeenlinnantielle. Olisin yhtä hyvin voinut ajaa Vihdintietä Kehä I:lle ja sieltä Maununnevalle, mutta Herttua sanoi, että on pakko päästä tähän loppuun kokemaan pientä vauhdin hurmaa. Nostettiin siinä sitten vähitellen rampilla vauhtia ja sitten ajettiinkin se pieni pätkä sallittua 80km/h Kannelmäen risteykseen. Jännä tunne olla pyörän selässä tuollaisessa vauhdissa. Kaikki pienet tuulenhenkäykset hieman heilauttavat miestä ja pyörää.
Täytyy sanoa, että ilta oli varmasti antoisampi kuin että olisi jäänyt töihin hinkkaamaan sen viimeisenkin käyttötapauksen loppuun. Kartsa opettelee ottamaan elämää rennommin Herttuan kanssa.
Joo, jos kerran edes muutama tykkää näitä jorinoita lukea, niin mikäs tässä on kirjoittaessa. Kirjoitan töissäkin blogia, jonkinlainen kirjoittamisen tarve kai näillä jutuilla tulee tyydytettyä. Hauskahan tässä on mukavan pyörämatkan jälkeen maata sängyssä läppäri sylissä, viinilasi yöpöydällä ja muistella illan tapahtumia.
Kartsa ja Herttua - Auringonlaskun Ratsastajat