Moottoripyörä hakusessa, osa 3

[Janssa]

Älä laita navigaattoria
Varaa aikaa ja katsoo lähtiessä karttaa. Se on mukavaa kun saattaa eksyä uusille teille.

Aikanaan harraste avoautolla kauniina päivänä lähdin vantaalta ajelee joensuuhun. Ajattelin seikkailla pikkuteitä ym. Ja kiire kun ei ollut niin olisin vaikka voinut yöpyä välillä. Risteyksissä aina käännyin suuntaan mikä kuulosti mukavammalta tuli n.400km matkasta vajaa 900km


Onnea hankinnalle!

 

[Krikri]

Täältä kanssa ei naville.
Säilytä löytämisen ilo, suunta eteenpäin ja katso mistä löydät itsesi.
Meille tulee kyytiläisen kanssa melkein joka kerta iloisia yllätyksiä matkan varrella ja lähtiessä päätetään ainoastaa noin suunnilleen suunta, yleensä niin että sinnepäin missä näkyy vähiten pilviä. Sitten kun ollaan tilanteessa ettei tiedetä yhtään missä päin on koti, katsotaan puhelimesta suunta ja aina ollaan perille päästy.

 

[Joe]

Kyllä näitä Kartsan juttuja on sitten mukava lukea.

Jep, kartsalla on hyvä meiniki ja hienoa että tämä pyörän osto saatiin onnellisesti pääätökseen.

Tosin tuolla nyt näyttää jo merkkejä olevan että tämä saa vielä jatkoa Victoryn tms. muodossa.

 

[tst]

Jep, Kartsalla on sana hallussa. Tallin vaihto voi siis tulla mutta Kartsa on sytyttänyt ja Duke-kipinän muualle ja jospa nassikka jatkaa siinä tapauksessa. "Selvästi nassikka oli jo päättänyt, että isona ostetaan Duke. "

 

[kartsa-hel]

Onko kartsa-hel oikea vai mielikuvitushenkilö. Toivottavasti oikea, niin ihmiskunnalla voisi olla vielä jotain toivoa

Joo, Kartsa on kyllä oikea henkilö. Tyypillinen suomalainen insinööri, jonka omat työväenluokan vanhemmat opettivat jatkuvasti varomaan rahankäyttöä ("kauravelliä syödään kunnes asuntolaina on maksettu"), ja joka vasta nyt 50-vuotiaana tyttärien skootterit, vaihto-oppilasvuodet ja autokoulut, ja oman asuntolainan maksaneena alkaa hellittää ja antaa hieman itselleen luvan alkaa nauttia elämästä.

Ihmeellistä, miten suuri vaikutus moottoripyörällä on ollut. Ikään kuin olisin kaikki nämä 35-vuotta ollut jossain horroksessa ja nyt baanalla alkaa jopa konkreettisesti tulla muistikuvia, kuinka 15-vuotiaana ajoi jotain tiettyä tietä, millaiselta se näytti, miten aurinko paistoi ja miltä Honda kuulosti alla.

Tänäänkin katsoin puoli viideltä kelloa. Tämän viikon sprintistä oli jäljellä vielä yksi käyttötapaus koodattavana. Sitten sanoin itselleni: asiakas oli viikolla tosi tyytyväinen Kartsan työhön ja ihmetteli, miten nopeasti asia on edennyt (jo silloin). Kyllä se yksi käyttötapaus ehditään koodata maanantaina, nyt kone kiinni, kamat niskaan ja firman parkkihalliin hakemaan pyörää. Ennen vanhaan olisin varmaan vielä sen viimeisenkin käyttötapauksen koodannut, vaikka olisi ollut perjantai ja kello seitsemän illalla. Nyt tajusi, että on muutakin elämää - hellitä Kartsa vähän, olet jo kannuksesi ansainnut.

Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin tuttua tietä Lassilan ja Pitäjänmäen läpi vanhalle Turuntielle. Sieltä kurvasin Espoon keskukseen ja pistin pyörän parkkiin vanhempien rivarin pihaan. Äiti oli hieman ihmeissään, että poika tuli jo toista kertaa kylään viikolla töiden jälkeen. Äitikin selvästi mielissään kommentoi, että pyörän hankintahan oli hyvä kun poikakin tulee useammin käymään kylässä. Kuuma kalakeittokin lämmitti mukavasti flunssaista rintakehää. Seurustelin siinä rauhassa tunnin vanhempienn kanssa, kyselin kuulumisia ja kerroin, miten itsellä viikko mennyt. Sitten taas tajuton pukemisrumba - hemmetti, siihen _on pakko_ löytää jokin ratkaisu, mutta siitä myöhemmin.

Paluumatkan päätin tulla Kuninkaantietä (eli sen kauniin kahvilan jälkeen käännyin, onko se nyt Järvenperän kyltti vai mikä). Tie on aika hauska, mukavan kurvikas alussa. Myöhemmin matkan varrella jossain lähiössä oli näköjään nuorempikin sukupolvi joukolla kaivanut moponsa talviteloilta. Oli hauska huomata, miten siinä junnujen päät kääntyivät jonossa kun Kartsa meni Herttualla ohi. Itsekin huomasin, että yhdellä taisi olla oranssi KTM-mopo.

Ohitin Vihdintien ja ajoin Myyrmannin ohi Hämeenlinnantielle. Olisin yhtä hyvin voinut ajaa Vihdintietä Kehä I:lle ja sieltä Maununnevalle, mutta Herttua sanoi, että on pakko päästä tähän loppuun kokemaan pientä vauhdin hurmaa. Nostettiin siinä sitten vähitellen rampilla vauhtia ja sitten ajettiinkin se pieni pätkä sallittua 80km/h Kannelmäen risteykseen. Jännä tunne olla pyörän selässä tuollaisessa vauhdissa. Kaikki pienet tuulenhenkäykset hieman heilauttavat miestä ja pyörää.

Täytyy sanoa, että ilta oli varmasti antoisampi kuin että olisi jäänyt töihin hinkkaamaan sen viimeisenkin käyttötapauksen loppuun. Kartsa opettelee ottamaan elämää rennommin Herttuan kanssa.

Joo, jos kerran edes muutama tykkää näitä jorinoita lukea, niin mikäs tässä on kirjoittaessa. Kirjoitan töissäkin blogia, jonkinlainen kirjoittamisen tarve kai näillä jutuilla tulee tyydytettyä. Hauskahan tässä on mukavan pyörämatkan jälkeen maata sängyssä läppäri sylissä, viinilasi yöpöydällä ja muistella illan tapahtumia.

Kartsa ja Herttua - Auringonlaskun Ratsastajat

 

[tate66]

Kyllä näitä päivityksiä mielellään lukee

 

[-perttu-]

Kyllä, leppoisaa ja hyväntuulista luettavaa

 

[kartsa-hel]

Yksi juttu muuten on myös ollut hauska. Kyllä nyt Kartsalle moikataan kun on 400cc alla. Ei ennen moikattu, kun kesällä ajeltiin Monkeylla. Vuosi sitten muistan ennen kuin se tyttären skootteri hajosi, niin kävin sillä toukokuussa yhden kerran jossain seminaarissa Katajanokalla. Paluumatkan tein sitten sieltä Hakaniemen kautta ja jossain Kyläsaaren kohdalla liikennevaloissa viereiselle kaistalle tuli sellainen iso Harrikka partasuuäijän kanssa. Hetken mielijohteesta sitten täräytin nyrkillä rintaani ja nostin nyrkin ylös ja hymyilin miehelle. Partasuuäijä hieman virnisti takaisin, mutta ei käsi noussut tangolta. Olisikohan käsi noussut, jos olisi silloin ollut Herttua alla.

Tänään Turuntiellä tuli pari custom-miestä rinnakkain (vähän viistosti) toisella kaistalla vastaan ja kumpikin piti kättä sillä tavalla hauskasti tangon alla tervehdyksessä. Tuo tervehtiminen on ollut hauskaa kun on ajellut, kokee pienen hetken jonkinlaista yhteyttä muihin motaristeihin.

Kiinnitin muuten huomiota eilen joihinkin noihin custom-miehiin. Eilen tuli rauhallista vauhtia vastaan liikennevaloissa custom, en ehtinyt nähdä, mikä pyörä, mutta todella klassisen kaunis, naku-pyörään päin menevä (ei sellainen apinakiikkupyörä), upea moottori pyörän sisällä ja pyörä aivan sileää mattamustaa. Pyörä oli siis _todella kaunis_. Ja mikä oli mielenkiintoista, että pyörän selässä oleva mies oli selvästi aivan viimeistä yksityiskohtaa myöten puettu _täydellisesti sopimaan_ pyörään - mattamusta tyylikäs kypärä, musta mattainen nahkarotsi, mustat mattaiset nahkahousut ja mustat mattaiset bootsit. Mies ja pyörä etenivät rauhallisesti ohi, kuin olisi jotain elokuvaa katsonut. Ja pyörästä lähti kumea rauhallinen murina. Mieletön hetki.

Tajusin samalla oman vaatetukseni, mikä ei kyllä lainkaan sopinut Herttuan ulkoasuun: käytettynä ostettu nahkarotsi, jossa jotain kummallisia hopeisia osia, Aarbikesta ostetut halvat kankaiset ajohousut (eri väriä tietysti), musta kypärä, johon Kartsa on liimannut jotain keltaista heijasteteippiä näkyvyyden parantamiseksi, kypärän alta pilkistää neon-sininen hiihtopipo. Ei perhana, nyt voisi viikonloppuna kierrellä paikalliset kirpputorit, josko sieltä löytyisi edes nahkaiset ajohousut, ja ostaa sen sinisen kypäräpipon tilalle jokin musta pipo, ja käydä ostamassa vähän tyylikkäämpi kypärä.

Ja alan jo nyt tajuta, että ei tämä näytelmä sittenkään ollut 3-osainen. Alan jo aavistella, että tässä on tällainen rauhallinen välivaihe näytelmien välissä ja neljännessä osassa näytelmän päähenkilö alkaa etsiä mattamustaa nakupyörää, joka murisee kumeasti. Ja sen jälkeen kun mennään kauppaan ostamaan pyörävermeitä, niin budjettiin ei ole laitettu ylärajaa.

 

[kartsa-hel]

Kertokaapa muuten vinkkejä, ettei olisi joka kerta helvetillinen pukemisrumba ennen kuin uskaltaa lähteä pyörällä tuollaiseen +5 säähän ajamaan. Juttelin äidin kanssa asiasta ja äiti muisteli, että isällä on ollut jokin pilkkihaalari, olisikohan se vielä varastossa. Mietinkin, että sellainen voisi ollakin jees-yhdistelmä, että ostaisi MP-farkut (joissa kevlar-vahvisteen). Sitten pukisi näin:
- Tavalliset alushousut, ja Kevlar-farkut (siistit).
- Kauluspaita ja päälle MP-nahkatakki.
Ei mitään muuta erikoista. Sitten näiden päälle jokin _tosi lämmin_ pilkkihaalari. (Tietysti lisäksi jokin kauluri, kypäräpipo, nahkarukkaset, kaulahuivi, bootsit).
Mutta idea olisi se, että kun nopeasti ottaa pois pilkkihaalarin, niin heti alla olisi kohtalaisen siisti edustusasu: farkut, nahkarotsi ja kauluspaita. Koodarin ei tarvitse mennä asiakkaalle puku päällä, mutta jonkinlaiset siistit farkut ja kauluspaita olisi hyvä olla. Ja kuitenkin pilkkihaalarin alla olisi kaatumista ajatellen MP-takki ja MP-housut, jotka nyt ainakin jotenkin suojaavat enemmän kuin tavallinen takki/housut.

Jos äiti soittaa huomenna, että isän vanhaa pilkkihaalaria ei löydy, niin meneekö Kartsa ostamaan Halpahallista lämpöiset pilkkihaalarit tämän kevään ajoja ja tulevan syksyn ajoja varten? Vai onko muita ideoita?

 

[Jonezi]

Tuohon varuste hommaan.

Näin ensiksi liityt .ORG! jäseneksi, jolla saat huiman järisyttävät edut Eurobiker kaupasta. Sitten hyppäät herttuan selkään ja suunnistat kohti pitskua.



edit. Ja älä mies hyvä mitään pilkkihaalaria ala käyttämään... noihin +5 asteen lämpötiloihin löytyy kyllä ihan kunnon mp varusteetkin.

 

[tate66]

Ajopuku lämpövuorilla on minulle riittänyt, tuo pukeutuminen on ihan omasta kylmänkestosta enempi kiinni.
Toiset vaan palelee herkemmin mutta lämpökahvat auttaa kummasti kylmempiin keleihin.

 

[exhaust]

Pilkkihaalarista saa kyllä hyvää materiaalia youtubeen, siis jos joku muu sattuu vierestä tien päällä kuvailemaan.

Mulla on ainakin MP-asun tixtex-asu jonka alle mahtuu farkut tai vaikka puku, vaikka olisi mp-puvussa lämpövuorit kiinni.

 

[kartsa-hel]

... ja aletaan yhdessä pikkuhiljaa virittelemään sitä mahdollisesti jo ensi kevään näytelmän neljättä osaa: Mikä on tämä pyörä:
- Alle 1000cc.
- Ei tarvitse olla niin ketterä ja kevyt kuin KTM Duke 390, mutta kuitenkin mahdollisimman ketterä ja helppo ajettava.
- Nakupyörä, hieman customiin vivahtava, mutta kuitenkin selvästi aito nakupyörä (pystympi ajoasento yms.).
- Kaunis. Maskuliininen.
- Upea design, linjakas (kuten jotkin harrikat, joissa pyörän linja jatkuu ikään kuin samalla kynänvedolla tankista penkin kautta takalokasuojaan).
- Kumea murahtava soundi.
- Helppo ajaa sekä kaupungissa (40-50km/h) että moottoriteillä (100-120km/h).
- Mattamusta
- Mustan pyörän sisällä upea kromia/metallia kiiltävä moottori.
- Kaikki muutkin yksityiskohdat pyörässä huolella suunniteltu / toteutettu. Ns. kaunis kokonaisuus.
- Bonuksena olisi kiva myös opetella huoltamaan pyörää itse (tätä varten onkin sitten pakko rakentaa se autotalli, tälläistä pyörää ei enää mitään ramppiviritystä pitkin viedä talon kellariin)

Nyt on pahin polte saatu sammumaan ja on levollinen olo kun tietää, että kevääksi, kesäksi ja syksyksi on Herttua, mutta aletaan samalla vähän miettimään, mikä on seuraava pyörä. Tyttärien kulut on maksettu (tosin tajusin, että häät pitää vielä maksaa, tajusin tämän kun vanhin tytär ilmoitti, että tällainen maksuerä olisi heinäkuussa tulossa, niin joo, ja pääsykoekurssit (nuorin tytär), ei kai se maksaminen näköjään ikinä kokonaan lopu...), asuntolaina on maksettu, joten Kartsa voi vähän palkasta laittaa joka kuukausi sivuun: vuoden kuluttua on jo hyvät prätkärahat kasassa.

 

[seppo02]

Menee kyllä osa 4 puolelle

 

[-perttu-]

Nyt Kartsa se punkkupullon korkki kiinni

 

[Jonezi]

Toho on helppo vastata:

Triumph Street Triple R

 

[Bh5891]

Tais kartsalla vähän troolauksen puolelle nyt lipsahtaa.

 

[tumb1]

Korota hieman tuota kuutiotilavuutta ja osta MT-01. Täyttää kaikki kriteerit.

 

[exhaust]

Tein syväanalyysin aiheeseen ja näyttäisi siltä, että kartsan seuraava pyörä on MV Augusta Rivale Dragster 800:
http://www.mvagusta.com/en-gb/motorcycles/dragster-800/

Juuh, nyt se korkki kiinni, täällä.

 

[TIJ]

ehkä sittenkin: