• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Millaisessa elämäntilanteessa olet?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Lauri12
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Töissä, tavan duunari, sinkku, ei lapsia tietääkseni, kuusineljättä vuotta matkamittariin kertynyt.

Toinen varsinainen ajokausi menossa nykyisellä mopottimella. MP-kuume alkoi 16-vuotiaana satapiikkisellä, sitten vuooosia taukoa, ja lopulta ei muu auttanut kuin hommata oma pärrä. Olo helpotti, kuume senkuin yltyy.
Yhden kotimaan reissun oon heittänyt tänä vuonna P-Karjalaan, kesälomalla (n. 3 viikon päästä :) ) ois tarkotus pöristellä vähän pohojosemmaksi. Jos oikein innostuu niin tiedä vaikka Lappiin asti menis kun kerran lähtee matkaan.. Näkkeepähän :jpstyle:
 
Täällä loppuvuodesta 24v. täyttävä ja kihloissa oleva vasta-alkaja, ei karvattomia eikä karvaisia lapsia. Pärrät on kiinnostaneet aina ja kortin ajoin heti kun ikä ja rahatilanne sallivat. Sitä ennen nautiskelin nykyisen mieheni kyydissä muutaman kauden. Viime kesänä siis kortti napsahti taskuun ja nyt keväällä ostaa päräytin oman pyörän joka on :rakastunut:

Ajan kun ehdin vapaa-ajalla ja näin alkuun kovasti opetellen, en työmatkaa koska työpisteeni ovat minua lähellä. Ja toisaalta siellä pyörii paljon lapsia ja nuoria joiden vuoksi olen maalaillut kauhukuvia mieleeni pärrästä joka retkottaa kyljellään kun sen päällä on kiipeilty..

En ole vielä uskaltaunut yksin liikenteeseen, mutta mies on onneksi innokas ajamaan ja hermotkin kestää yllättävän hyvin ajella minun tahtiani :)

Kukaan ei ole ihmetellyt taikka napissut, lukuunottamatta äitiäni joka on ylen arka kaikenlaisen vauhdikkaan suhteen. Perheessä on kuitenkin isä, isoveli sekä isosisko kovasti pärräihmisiä ja kaverit ovat kyllä aina tienneet ihastuksesta lajiin.
 
Yrittämisellä yritän elättää itseäni ja vaimon kanssa päristellään kahdestaan molemmat omilla mopoilla. Välillä ajellaan näitä lähinurkkia, välillä taas useamman päivän reissuja. Lapset on jo omillaan, eli ei häiriötekijöitä harrastuksille. kolme tonnia meni rikki tänään tälle kesälle.
 
34-vee, avopuoliso ja muutama kissa asuu kaverina ok-talossa. Jonkinsortin johtoasemassa sitä kai ollaan, mutta aika perus toimisto/työmaa hommaa yritetään rahan eteen tehdä. Velkaa enemmän kuin laki sallii, mutta elämä on. :p

Elämäntilanne on tällä hetkellä lähes täydellinen, ainoa pieni miinus on että pyöriä on vain yksi. :p 3-4 kun olisi varaa hankkia ja pitää, niin olisi jokaiseen olotilaan ja omaan haluun sopiva pyörä... ehkä vielä joskus :thumbsup:

Ajelut on pääsääntöisesti lähimaastossa pyörimistä ja pari kertaa kesässä tulee tehtyä joku hiukan pidempi reissu. Puoliso on aika usein mukana matkassa. Omaa pyörää olen hänelle kovasti ehdotellut, mutta ei ole oikein uskaltanut siihen vielä lähteä... jos ei 2-pyöräistä uskalla, niin sit täytyy varmaan joku Can-Am hommata. :D
 
Reilu 30-kymppinen sinkku joka muutama vuosi sitten sai älynväläyksenä hakea uudelleen opiskelemaan kokonaan uutta alaa (matkailu) ja samaan syssyyn ajoi A-kortin hetken mielijohteesta (hyvinkin mahdollisesti elämän paras päätös tähän mennessä).

Ajelu toimii stressinlievittäjänä ja puimuri on ainoa kulkuneuvo, auton möin isälle kun muutin keskelle kaupunkia ja älysin että jalan pääsen kaikkialle minne tarvii päästä. Ja täytyy sanoa että työn ja opiskelun vastapainona täydellinen harrastus tämä motoristeily.

Tänä vuonna mittariin tullut 10 000km kun kaverin kanssa tuli kierrettyä alppeja. Mielessä vielä ajatus lähteä toiselle kierrokselle elo-/syyskuun vaihteessa, edellytyksenä olisi että opiskelun suhteen ei tule saatua harjoittelupaikkaa.
 
Reilu 30v mies. Naimisissa, pari poikaa 4 ja 6v. Raksaduunari tällä hetkellä. Moottoripyöräilyä aloin harrastamaan vuosituhannen vaihteessa kun sain ekan vakiduunin ja uskalsin rahoituksen ottaa ekaan mopoon (gsx600f). 2003 innostuin radalla ajosta ja 2005 kun eka muksu syntyi niin hylkäsin mopoilun liian vaarallisena ja kalliina harrastuksena. Eli se perinteinen kaava :D

Viime talvena sitten iski yllättäen taas kuume ja myin kaikki muuta harrasteet pois (pari autoprojektia,DH-fillari jne jne) ja ostin niillä rahoilla 2002 pikkugixin. Samaan syssyyn mp-tuen kausikortin, eli karkas kyllä jopo kerralla :p

Nyt sitten uudelleen ajamisen opettelua.

Perhe suhtautuu varsin positiivisesti harrastukseen. Nytkin on kesälle varattuna muutama koko perheen mökkireissu kemoran ja motoparkin lähettyville...

Ajaminen ollut vähäistä tekniikkamurheiden takia. kolme ratapäivää ja noin tankillinen kadulla. Eli ei varmaan montaa sataa kilsaa, mutta kyllä se vielä tästä jos romu vaan kestää
 
Viimeksi muokattu:
24 kesäinen, 3v lipastoa käynyt ja nyt (taas) töissä käyvä nuori poikanen. Ekan täystehopiikin sain jo reilu 10 vuotta sitten ja mopo taisi olla jo 15 vuotta sitten... ja kyllähän sitä fiilistä jäi kaipaamaan kun auton rattiin istui. Nyt isolla pyörällä tullut lähes 30tkm parissa vuodessa.

Suhteessa elelen, mutta pyöräilyä häiritsee lähinnä työt ja keskisuomen huonokuntoiset sekä tylsät tiet. Pari vapaata kesää kun kruisaili uudellamaalla niin kyllähän niitä kiemuroita jäi kaipaamaan. Noh isompi pyörä ja pidemmät matkat on ihan kiva yhdistelmä sekin. Huviajelua ja nyt tänä kesänä myös matkantekoa jkl-hki välillä :rakastunut: luo.



krummi sanoi:
Ja täytyy sanoa että työn ja opiskelun vastapainona täydellinen harrastus tämä motoristeily.
:bisseä:
 
Hyvä ketju, vasta bongasin. Keski-ikäinen parhaat päivänsä nähnyt lapsenmieli. Kaikki asiat kunnossa, ainoastaan eksä on hullu. Aikaa puuttuu, 10tkm/v vatkaimella pääsääntöisesti itse pään nollaamiseen mutta joskus rouvan kanssa, sekä toki reissuja kavereiden kanssa. Mutta lapset ja rouva menee edelle, ovat elämän suola. Kilsojen karttuessa huomaa että pitää ottaa rennommin. Niin ja poliisista en sitten tykkää yhtään :D
 
Miehen kanssa elellään erittäin keskeneräisessä unelmatalossa :D Ikää on 32 ja päriseviä lapsia tallissa tän päivän pikku ostosretken jälkeen 4 :-o Tarkoitus olis kyllä hankkitua 1-2:sta eroon kuhan ehtii :) Moottoripyöräily häiritsee kovin raksaamista ja työssäkäynti moottoripyöräilyä ja nämä molemmat pääharrastukset häiriintyvät aikasta usein matkailun vuoksi.. Töissä sitä on kuitenkin käytävä insinörtteilemässä, koska sieltä saa rahaa, jotta voi elää tätä unelmaelämää ;)
 
Työtön surkimus, joutomies ja yhteiskunnan elätti. Viime kuussa piti vaihtaa pyörä uudempaan. Kiitos veronmaksajille.
 
45-vuotias sinkku. Ylioppilas, opintoja korkeakoulussa, ammattitutkinto, ammatillinen tutkinto, ammattikorkeakoulututkinto ja erikoistumisopintoja. Toimistotöissä, nykyinen työsuhde tuli eilen kestäneeksi 20 vuotta. Kerrostaloasukki olen ihan mielelläni kun en mitään pihantonkijasorttia ole, mutta siitä on omat hankaluutensa esimerkiksi prätkän ylläpidon kannalta.

Nuorena mopoilua, nyt kymmenen kautta moottoripyöräilyä. En suinkaan ole joka päivä ajelemassa enkä käy lähikahvilassa prätkällä, silloin kun lähden niin mielelläni teen 200-600 kilsan lenkin ja sitten voi taas olla jonkin aikaa väliä seuraavaan ajokertaan.

Parasta moottoripyöräilyssä on se että kun kypärän vetää päähän niin ei kuule puhelimen soittoa eikä muiden ihmisten hölinöitä. Olen joskus joidenkin kavereiden kanssa käynyt ajelemassa, ihan kivaa sekin, ja olen mielestäni aika sosiaalinenkin. Silti mieluiten ajelen yksin omissa ajatuksissani, ei tarvitse keneltäkään kysellä minne menee ja milloin pitää tauon. Vaikka Mokoma ei ollenkaan ole mielimusiikkiani niin heidän biisinsä sanat kuvaavat hyvin asennettani "En pelkää yksin vaeltaa, silti seuraa arvostan."

Parasta on myös havainnoida erilaisia paikkoja mitä pikkuteiden varsilla eteen tulee ja poikkeilla kaikenlaisia erikoisia nähtävyyksiä tuijottelemassa.

Muita harrastuksia mm. rokkikeikoilla käyminen, liikunta ja ulkoilu, historiaan liittyvät asiat.
 
..Ikisinkku, 28v ;) Koiruuden kanssa asustelen. Nyt intopiukeena oottelen kortin saantia, joka toivottavasti tupsahtaa taskuun ens viikolla :D Sit tarkoituksena olisi hankkia heti pyörä ja päästä mahd paljon ajelee. Koira hoitoon ja tien päälle koko kesäloman ajaksi, tämä olisi suunnitelmissa :)
 
25 vuotias sälli joka aloitti työuran ahtaajana mutta työt on vaihtunu kokoajan pienempi palkkasempiiin hommiin. Sinkkuna ollu jo reilun vuoden. Pitäsköhän tehdä asialle jotain? :right:
Kortti vain vähän aikaa ollut taskussa ja nyt kovasti yritän autoa myydä jotta saisi oikean moottoripyörän. Tzr toiminut/toimii harjoituspyöränä tällä hetkellä. Muuten kelpo pyörä mutta sähköstartin puuttuminen ja ohitukset ottaa oman aikansa. :doh:
 
26v, tähänastisen elämäni paras työpaikka niin viihtyvyyden kuin liksankin suhteen, ei velkaa, ei ruokittavia suita, eikä muijaa. Kesäkolli parhaassa iässä! :;):
:paikallatuulee:
 
36 vuotta nuori poikanen. Entinen toimittaja, nykyään hääritään markkinointityypisen toiminnan parissa ja harrastellaan edelleen pikkuisen lehtihommia.
Mopoilua tullut harrastettua vuodesta 2005 ja kelkkailua eri muodoissaan 20 vuotta. Viimeiset 12 vuotta se on ollut enemmän tai vähemmän työluonteista harrastelua, mutta hauskuus ei ole siitä hommasta kadonnut.
Lapsosia pari, koiria yksi ja samoin vaimoja. Että semmosta.
 
53v. eläkkeellä oleva entinen virkamies, naimisissa, lapsia 1 poika joka myös aloittelee mp.harrastusta.
Tämä harrastus tuli taas kuvioon kun tuli ikää tarpeeksi, ajelut pääasiassa lyhyttä matka-ajoa.
Talvisin kelkkailu vie miestä ja mies kelkkaa..
Koiria on useampia ja maalla asustellaan...
 
Kohta 57 omassa mittarissa ja eka oma pyörä (04 LoTja) menossa ja vajaat 150 tonnia ajettu. Harrastus alkoi iässä, jossa miehet yleensä joko vaihtavat vaimoa tai ostavat moottoripyörän eli vajaassa viidessäkympissä. Tein jälkimmäisen, koska se tulee paljon halvemmaksi. Sitä paitsi vaimo nyt ei ole muutenkaan vaihtolistalla, kun ensitapaamisestakin on vasta kolmisenkymmentä vuotta.
Ensimmäiset parikymmentä vuotta olivat kyllä vaimon puolelta ankaraa moottoripyräilyn vastustusta, aina kun asian otin puheeksi. Lopulta hän suostui meikäläisen pyörän hankintaan mutta pani ehdoksi minulle lähdön lavatanssikursseille. Minulta jäi tuossa vaimon kanssa käydyn sopimisen tohinassa fiksaamatta tanssikurssikauden pituus ja nyt on jo kahdeksas vuosi sitäkin menossa...:p
Vaimo on ollut alusta asti repsikkana, vaikka asia ei hänelle mikään maailman suurin elämys ollutkaan. (Asiaa ei yhtään auttanut joutuminen kotikadulla polkupyörällä pakettiauton päälleajamaksi.) Reissuja on tehty pitkin Eurooppaa ja lähtipä viime vuonna Amerikan reissullekin Winkulan kyytiin. Nyt on tullut tavaksi, että hän tulee lentsikalla pelipaikoille Eurooppaan ja minä ajelen sitten soolona sinne. Uusi lähtö viikon päästä, itse Ruotsin läpi Saksaan pyörimään muutamaksi päiväksi ja vaimo tulee Frankfurtista kyytiin ja jatketaan Saksan LT-treffeille, jossa käyty jo kuudesti aiemmin.
Ajoni ovat lähes kaikki noita pidempiä lomareissuja lukuunottamatta työajoja maaliskuusta marraskuulle. Konsulttiyrittäjänä voin yhdistää huvin ja hyödyn. Huomisaamunakin lähtö klo 05 noin 500 km työreissule ja illalla sama takaisin. Ns sunnuntaiajeluita ajan ehkä yhden kerran kaudessa.
Pyörän rakentelu on sitten se harrastuksen toinen puoli. Tämä LoTja taitaa olla lopun iän pyörä kun ei enää viitsi aloittaa toisesta aihiosta rakentelua...Pyörä alkaa olla jo aika passeli ja käteen sopiva kun justiinsa sain viritetyksi Uni-gon perävaununkin.:D

t. pozo

:orgmp:
 
Ei ole kai tullut tänne kirjailtu, joten paljastellan sitten hieman...

Joitakin vuosia päälle kolmenkymmenen on kertynyt, mutta henkisesti ikuinen 16vee. Tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa, ns. "toinen kierros" menossa ja sielunkumppani löytynyt rinnalle. Lapsia on yhteensä kaksi, oma 4 vuotias tytär edellisestä liitosta ja puolison 3 vuotias poika. Yhteisiä tuskin enää tarvitaan, näissä on tarpeeksi.

IT, markkinointi ja tiedotus oli ollut pitkään työnkuvana. Nyt olen palannut enemmän juurille nykyisen työnantajan (Hit Music Only!) leivissä - nettihommia siis.

Mopoaikojen jälkeen meni 10 vuotta nelipyöräisillä ja nyt taitaa neljäs tai viides kausi olla menossa prätkän selässä. Enkä tuskin enää kaksipyöräisistä luovu, ellen sellaisen selässä vaihda hiippakuntaa... :)
 
Justiinsa menin kihloihin viiden vuoden seurustelun jälkeen. Ikää löytyy 22 vuotta ja pienemmillä ja suuremmilla pörriäisillä suristelua 6 vuotta. Pikku hiljaa hommaillu isompaa pyörää alle, niin taidot kehittyy samaa mukaa kuin moottori kasvaa. Parin vuoden päästä jotain tonnista varmaankin, nyt on 500 cc Honda cb ja hyvin riittää meikäläiselle, hyvä peli. Pitäis vuoden päästä oma kämppäki ostaa.
 
Back
Ylös