• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Millaisessa elämäntilanteessa olet?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Lauri12
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
26 -vuotias mies, päivätöissä ja onhan tuossa 7 vuotta ollut tuo parempi puoliskokin. Ei olla naimisissa, eikä ole lapsia. Moottoripyöräily on kiinnostanut vaikka kuinka kauan, mutta vasta viime vuoden keväällä antoi rahatilanne periksi kortin (kortti tosin edeltävänä syksynä) ja pyörän hankkimiseen. Juuri kukaan ei ole moottoripyöräilystä mitään sanonut. Äiti nyt jotain kitisee vaarallisuudesta, mutta se nyt taitaa olla vähän vauhko muutenkin. :p

Ajamisesta itsestään sen verran, että välillä tulee ajettua työmatkoja, muuten lähinnä iltaisin tai viikonloppuisin ihan vaan itsekseen omaksi iloksi. Toisinaan kyllä kavereidenkin kanssa. :orgmp2:
 
Nelikymppinen, 3 lasta, eri ikäisiä. Välillä on aikaa ajaa enemmän, välillä vähemmän. Ajan siitä asti kun tiet sulavat aina takaisin talven tuloon asti. Kaikki matkat, joissa ei tarvita kuljetuskapasiteettia, ja huviajoa sitten sitä ehtiessä. Lapsetkin menevät pyörän takapenkillä.

Pyöriä on ollut 16-kesäisestä asti, tosin 90-luvulla olin 3 vuotta ilman pyörää :kääk:
 
Naimisissa, 51 v, tenavat täysi ikäisiä, eka kerran kaksipyöräisen moottorilla varustetun kapistuksen kanssa tein tuttavuutta 48 ikäisenä.Eka pyörä oli Honda varadero 125v Kai se joku alkava 5kympin kriisis alkoi olla mutta ihan hyvin tuo on mennyt. Tarkoituksena oli kokeilla että saisko sitä pyörän päällä ajatuksia irti työstä ja muista arkijutuista. Ei tuo vaimo ole pahemmin kritisoinut asiasta, kyllä se ajokamat halusi itselleenkin ja yhdessä on reissuja ajettu. Rahaa menee siihen mitä menee mutta se on taas valinta kysymys, joku pistää parissa illassa sileeksi saman mitä esim, vuosivakuutus maksaa. Vanhempi tyttö olisihalunnut kortin kans mutta se meni vähän pipariksi.
Kivaa hommaahan tuo on.:orgmp:
 
Pian 23 kesää tallattu, villi ja vapaa sinkku, miespuolinen insinööriopiskelija.

Ennen A-kortin ajamista en ollut ikinä edes kokeillut mitään moottoroitua kaksipyöräistä, kiinnostusta moottoripyöriin kuitenkin oli ollut jo jonkin aikaa. Isä on harrastanut kaksipyöräisiä pienen ikänsä, ja kyydissä olen kulkenut melko ahkerasti pikkutyttönä ja vähän vanhempanakin. Jonkin aikaa muhinut haave konkretisoitui loppukesästä toissavuonna, kun ajoin kortin ja ostin ensimmäisen pyöräni, CBR 600F:n. Siitä asti on tuntunut just omalta hommalta, ja tälle kesää pyöräkin vaihtui isompaan. Aiempina kahtena kesänä ajeltiin isännän kanssa aika paljon kahdestaan. Nyt kun isästä ei valitettavan tapahtuman johdosta ole enää liikenteeseen sen koommin neljällä kuin kahdella pyörälläkään, niin jotenkin tykkään ajatella että minun tehtäväni on jatkaa tuota hienoa harrastusta ja "perinnettä" tässä perheessä. :right: Joskus tulee rullailtua kaverin tai kyytiläisen kanssa, mutta enimmäkseen yksin.

Lähipiiristä ei ole paheksuvia kommentteja tullut, pikemminkin päinvastoin. Monet samanikäiset kyllä ihmettelevät että miten sulla on opiskelijana varaa tuohon hommaan ja ompa sanottu myös että eihän tossa ole mitään järkeä. Itse olen kuitenkin joka lanttini tienannut yläasteikäisestä alkaen, eli päätäntävalta omasta taloudesta lienee yksin itelläni.
 
Kiireisessä elämänvaiheessa. Kolmekyppisenä kahden alle kouluikäisen isänä ja yrittäjänä kiirettä pitää ja harrastuksiakin on useita. Minulla vähän sama tarina moottoripyöräilyn suhteen kuin ylläkin, eli isä on ajanut jo yli 45 vuotta. Olen saanut mopon ihan juniorina ja istunut kyydissä paljon, ja sitten heti 16-vuotiaana ajoin kortin. Ajokilometrejä tuli nuorena varmaan liki 50000, mutta sitten on ollut taukoa ajosta.

Aina noita vekottimia on tehnyt mieli, mutta tälle kaudelle päätin sitten vihdoin hommata pyörän. Ajelen välillä töihin ja lisäksi lyhyitä mutkatiekierroksia. Kilometrejä veikkaan kesässä tulevan pari kolme tonnia. Maksaahan se jotain, mutta se ei varsinaisesti ole se kynnyskysymys. Aika on.
 
Sinkku,ja todella tyytyväinen.
Saan tehdä miten haluaa ja koska haluaa.:thumbup::thumbup:
Mopoajelua harrastettu vasta 2.5 vuotta,nuoruudessa heti kun oli ikää 49 CC kimpussa ajokorttiikään saakka, 125CC kavereilta lainattu.
Ajan ammatikseen hinaus-autoa,jolla olen nähnyt sen kurjan puolen,kuolemaa mukaanlukien.:kynttila:

Olin ostannut varusteen erään kevään MP messuilla,no kevään ensimäinen Mp-keikka kuski vetännyt lipan ja henki pois.
Mp varusteet jäi kaappiin,myin pois. 2,5 vuotta sitten päätin että nyt.-> All Right Outlettiin, varusteet hankkimaan,sen jälkeen mp etsimään,työkaveri oli ajannut jo yli 20v mopolla, joten hänen avulla osasin etsiä sopiva mopoa,Yamaha TDM 900 ABS

ORG-morotusta tienpäällä,Nähdään

Jk. Hurri mikä hurri:thumbsup:
 
36 v tulee mittariin syksyllä. 3 pientä mukulaa ja 4:s taitaa olla tulossa..:) Kevarilla ajelin ja pyörät tuolloin kovasti kiinnosti, mutta sen jälkeen ei sitten opiskeluaikoina varaa mopottimeen ollut ja jäi mopoilut unholaan pitkäksi aikaa. Viime syksynä sitten vaan napsahti ja oli pakko pyörä hankkia. Osaltaan tähän tietysti vaikutti se, että isoveljeni hankki vähän aikaisemmin oman pyörän. Vaimo vähän nikotteli, mutta ei sen suurempaa äläkkää nostanut :thumbsup:. Vaatiihan tämä kyllä vähän luovuutta rahan ja ajan suhteen.

Perhe-elämä rajoittaa tätä harrastusta toki melko paljon, mutta minulle riittää, että pääsen joskus pärrällä töihin (65km suuntaansa) ja sitten joskus iltasella tms. pienelle lenkille. Tuntee hetken olevansa villi ja vapaa :D. Kyllähän se kuitenkin niin on, että perhe on se tärkein elementti ainakin omassa elämässä ja asettaa puitteet elämälle, mutta hyvä se on jokaisella jonkinlainen "henkireikä" olla, jos asiat alkaa painaa päälle..

Toinen osa itselle tässä harrastuksessa on, että pääsee vähän rassaamaan ja suunnittelemaan parannuksia yms. Vie sekin osaltaan ajatukset pois työasioista jne.
 
:) Moottoripyörän hankiminen on ollut minulle monen vuosikymmenen haave! Kolmas ajokausi menossa. Ajot ovat suurelta osin huvi gruisailua, pääasiassa iltaisin ja viikon loppuna. Lapset ovat jo isoja. Eikä puolisokaan ole harrastustani jarrutellut. :orgmp::orgmp::orgmp: PS. HYVÄÄ MOTORISTI KESÄÄ KAIKILLE!!
 
35 mies, aviossa, ja mukuloita ei ole siunaantunut. Pyörä lähes yksinomaan vapaa-ajan käytössä. Pieniä ilta- ja viikonloppureissuja pääasiassa yksikseen lähinnä sorateitä koluten. Viikon - kahden mittainen reissu on tullut lähes joka kesä heitettyä, viime vuosina lähinnä idän suunnalle - se saa sydämen syttymään. Mukavaa hommaa, muttei niin fanaattista kuin ennen. Linnunpönttöjä rakentelen ja muuta pientä puuhastelen tallissa muutoin. :)
 
Viimeksi muokattu:
24 vuotta on mittarissa ja menen eteenpäin elämässä vaimon ja pienen lapsen kera. Kumpaakaan ei ole harrastukseni häirinnyt ja itsehän joustan tarvittaessa aikatauluissa. Iltaisin on ehtinyt ihan hyvin ajella. Opiskelun ja työn yhdistelmän ohessa yritän harrastusta pitää yllä, ja tähän mennessä se on toiminut oikein hyvin. :)
 
Kolmekymppinen sinkku, toinen ajokausi menossa. Nuorempana ei ollut kaksipyöräisiä, eivätkä ne juurikaan kiinostaneet.
Kolmenkympinkriisin iskiessä viime keväänä piti ajaa kortti ja hankkia pyörä. Viime kesän ajoin piikillä ja tänä keväänä ostin "oikean" moottoripyörän.

Työmatkat ajan aina kun vain mahdollista (eli melkein joka päivä) prätkällä. Lisäksi käyn kun siltä tuntuu ajelemassa pitkin maakuntaa ja kauempanakin. Kuvajahtiajelut ovat kiinnostava lisä tähän touhuun, niitä haen melko usein. Lisäksi päätin alkaa ajamaan mutkapätkiä oikein tosissaan ja kehittämään pyörän hallintataitoja, jotta saisin ajostani sulavaa ja helpon näköistä. Tässä riittääkin haasteita moneksi ajokaudeksi, joten ei varmaan kovin pian katoa kipinä tältä harrastukselta.

Tällä hetkellä on helppoa, kun elämäntilanne sallii vapaasti kulkea prätkällä, minne huvittaa ja milloin huvittaa. Kuitenkin elämässä pitää olla muutakin, joten yritän parhaani mukaan pitää kurissa tätä koukuttavaa harrastusta ja käyttää aikaa muuhunkin. Kuitenkin mp-harrastus on tällä hetkellä melko tärkeällä sijalla elämässäni.
 
Onnellisesti työtön, ollut touringilla kohta neljä kk ja pitäis varmaan kohta kääntää kohti kotia. Jos ei muuta reissusta ole jäänyt, niin ainakin rauhallisempi ja entistäkin varovaisempi ajotapa!
 
Kannettuani korteni kekoon asuntovelallisena olosta ja jälkikasvun kasvattamisesta, jotta Suomella on työntekijöitä ja BKT:tä tulevaisuudessakin eläkkeiden maksuun. Siis, kun pankin velkavankeus päättyi ja huollettavat eivät ole enään suoranaisesti ruokittavana, palasin nuoruuden harrastuksen pariin.:D

Tähän kommenttiin: Lisäksi päätin alkaa ajamaan mutkapätkiä oikein tosissaan ja kehittämään pyörän hallintataitoja, jotta saisin ajostani sulavaa ja helpon näköistä. Tässä riittääkin haasteita moneksi ajokaudeksi, joten ei varmaan kovin pian katoa kipinä tältä harrastukselta.


Itse ajoin vuosi sitten 1. kertaa radalla, ja nyt hiljan 4:ttä kertaa, Appara, Alastaro. Ja nyt alkaa tuntua, että sulava mutka-ajo syvään kanttaamalla rupeaa sujumaan. Eli kyllä se taitaa olla niin, että satoja kilometrejä radalla pelkästään mutkaa vas. ja oikealle on se oikea paikka opetella, on tosin hikistä hommaa. Itse asiassa nyt ei muu maistukaan, kuin mutkapätkät.:)
 
26v insinöörismies, kokopäiväduunissa ja samalla käyn yliopistoa paremman tutkinnon (leivän) toivossa. Vaikka nykyisessäkään ei vikaa ole. Avoliitossa asustelen, lapsia ei ole kuin nelijalkaisia, niitä tosin neljä kappalta.

Pv:tä ajettu siitä asti kun on osannut kävellä, maalta kun olen kotoisin. Koko nuoruus ajettu mopoilla, enemmän ja vähemmän viritetyillä. Viime kesänä talous saavutti sellaisen pisteen, että normaalia elämistä haittaamatta oli mahdollisuus toteuttaa lapsesta saakka ollut unelma. Ajoin A-kortin ja ostin rytkösen. 10tkm tuli ensimmäisenä kesänä ja tulevana toivottavasti enemmän. Lähes kaikki ajo tapahtuu prätkällä, kaupassakäyntiä lukuunottamatta.

Pelkkää positiivista palautetta on tullut, sen jälkeen kun äitee sulatti asian:)
 
29v, kolmen pienen muksun isä. Kortti on nyt työn alla, mutta mopo jo hommattuna. Teen duunia kotoa ja olen muksujen kanssa päivät. Saa nähdä miten sitä ehtii ajella, toivottavasti paljon :P
 
Miehen kanssa molemmat ollaan motoristeja. Ajellaan yhdessä ja erikseen ja välillä isommallakin porukalla. Enimmäkseen käydään kokoontumisissa ja pitemmillä reissuilla. Nurkkapyöritys on jäänyt aika vähälle. Muut harrastukset haittaavat ajoa. Sen takia ei paljon kilsoja ehdi kertymään vuodessa. Se on nykyään "laatua, ei määrää"-periaatteella oltava liikenteessä. Työmatkoja harvemmin taitetaan moottoripyörällä, koska yleensä esim. kauppareissut hoidetaan samalla.
 
Uudessa. Ikää kohta 50. Taloudessa pian Nainen ja kaks lasta+kaks koiraa. Tätä on nyt treenattu pari vuotta ja hyvin on menny. Katotaas kuinka pää kestää hulinaa...:D Onneks lapset jo sen verran vanhoja, ettei ihan vaipanvaihtoa tarvii alkaa harjottelemaan.
 
Perheellinen yrittäjä, vaimoke parilla lapsella ja parilla koiralla kuorrutettu..:D:D
Liiemmin tietystikkään vapaa-aikaa ei ole, mutta sitten kun hetken siitä "omaa"-aikaa saa niin silloin mennään suhauttamaan :orgmp2:
:orgmp2: on mulle ainakin täysin aivojen tuulettamista arjesta, joskus kun mukulat viedää "hoitoon" niin vaimoke tulee tarakkaharakaks..:D
Ja ikää on kerenny mittariin kelaamaan 34 vuotta.:right:
 
Reilun kolmekymppinen työssäkäyvä mies, jolla on pari lasta, jostain kumman syystä käsittämättömän toimiva parisuhde ja prätkäkortti loppusuoralla työn alla. Pyörällä ajamisen määrä on siis vielä spekulaatiota, mutta tarkoitus olisi ajaa niin paljon kuin jaksan ja täysin pelkästään huviajoa ajamisen ilosta. Vaimo ei ole valittanut uudesta harrastuksesta, jos ei nyt niin kovin kiinnostunutkaan ole ollut. Mikä on vaan hyvä, luulisin :D

Ajelua helpottaa se, että lapset asuvat puolet ajasta exäni luona, joten meilläkin on vaimon kanssa puolet ajasta ns. aikuisten aikaa. Silloin voi ajella vapaammin ja lasten ollessa meillä varmaan vähän vähemmän. Myöskin työt hoidan ihan kotoa käsin, joten ajolle voi lähteä senkin puolesta varsin vapaasti etenkin kun töitä ja taukoja on pitkin päivää. Mitään omakotitaloa tai kesämökkiä sun muuta pakollista työmaata en ole hommannut, joten jahka työt tulee tehtyä ja välillä vähän ruokaa, niin voin tehdä mitä haluan.

Kaveripiirin kommentit voi tiivistää seuraavaan lauseeseen: kun olen puhunut prätkästä, vastaus on ollut "It would look good on you." :D
 
Back
Ylös