Millaisessa elämäntilanteessa olet?

[Lauri12]

Millaisessa elämäntilanteessa olet?

Tervehdys kaikille tasapuolisesti!

Tuli tuossa sellainen juttu mieleen että millaisissa elämäntilanteissa porukka täällä foorumilla on?
onko perhettä....yrittäjiä....sinkkuja....

milloin ehdit pyörällä ajeleen ja mihin tarkoitukseen pyörää käytät? työmatkoille...pelkästään vapaalla?

jos on pieniä lapsia niinkuin mulla niin miten vaimo/lähipiiri suhtautuu harrastukseen?

itse olen joutunut/saanut muutamalle kaverille perusteleen pyörän hankkimista...kaikki eivät selvästi ymmärrä tätä touhua jos on esim pieniä lapsia...

vai onko kukaan törmänny samaan asiaan?
itse käytän pyörää pelkästään vapaa päivinä ja iltaisin.
ja lopuksi....ei minua kiinnosta mitä muut minusta ja minun harrastuksista ajattelee...tuli vain mieleen.....

 

[jleino]

No, tässä kauniina sunnuntaina kuunnellaan kotosalla pienimmän poikani kanssa rockettirollia kun hän on kuumeessa eikä pysty lähteä ajelemaan eikä tälleen ulos mitään muutakaan tekemään.

Mitäpä väliä mitä muut tästä harrastuksesta ajattelee

Viime viikolla kuljin töihin mutta kyllä se on enemmän nautiskelua ja kunnon reissuja yksin, kaksin kaverin/kavereitten tahi sitten vaimon kanssa. Vuosittain tulee kilsoja 10-20tkm. On se edelleen ihan pirullisen mukavaa vaikka kaksipyöräisillä on menty jo +10 vuotta.

Hanaa!

 

[Shikyo]

Suhteessa olen ilman lapsia(eikä ole tulossakaan). Mitään suurta valitelua ei ole ollut. Omat on rahani, tulee vastauksena.

Töihin pystyn kävelemään kesät talvet turha edes ajatella ajamista. Muuten tulee ajettua kaikki ajot plus huvi ajot pyörällä. Kaikkea ei valitettavasti saa kotiin pyörällä niin pakko käyttää tuota autoa.

Sen verran tuore kortti ettei kukaan ole vielä kauheasti mitään sanonut. Yksi kaveri sanoi, "Varokkin jos ajat itsesi sairaalaan niin mie tulen sanomaan pari painavaa sanaa, että toivoisit ettet koskaan olisi joutnut sinne sairaalaan".

 

[Cona]

Tähän harrastuksen kuvaan kuuluu kiinteänä osana se, että ihmisillä on lähes aina jokin mielipide prätkän ajamisesta/omistamisesta/merkistä/lajista/käytöstä jne. Oli se sitten naapurit, sukulaiset, kaverit tms. niin aina löytyy jotain sanottavaa asiaan ja harvemmin se on kannustavaa / positiivista, milloin mistäkin syystä.

Useimmilla meistä lienee velvollisuuksia, oli lapsia tai ei joten mikäli perhe-elämä tai arki ei kärsi harrastamisen takia niin kyllähän puolison pitäisi harrastus hyväksyä ja yrittää ymmärtää tai sitten lienee vakavan keskustelun paikka. Pienet lapset toki useimmilla rajoittanevat isoimpia "hölmöilyjä" liikenteessä, käytännön asiat lienee ainakin osittain järjestelykysymys.

Toinen aspektihan tähän on toi rahapuoli, jos ajat vähän tai hyvin vähän tulee usein mietittyä, että onko touhussa rahallisesti järkeä, vakuutusmaksut jne, mutta harrastuksethan maksaa ja jokainen punnitkoon taloudellisen järkevyyden omalla kohdallaan.


Mielipiteitä löytyy myös toisilta harrastajilta ja ajokavereilta. Jotkut ovat intohimoisempia harrastajia kuin toiset, jollakin pyörä ja ajokamat tarvitsee olla viimeisen päälle ja jotkut ajavat ajokaudessa saman verran kun toiset autolla vuodessa.

Toivottavasti en masentanut heti kättelyssä, niin kuin jleino totesi niin mitäpä sillä on väliä mitä toiset tästä harrastuksesta ajattelee jos siitä on iloa itselle.

 

[Mkale]

Olen sinkku, olen nainen, käyn vakituisesti töissä, ei ole lapsia ja ajan pyörää. Itsessään se, että ajaa pyörää ei ole ihmetyksen aihe lähipiirissä (joka koostuu pääasiassa miespuoleisista immeisistä). Enemmänkin ihmiset ehkä ajattelee, että "sinkkuna sitä voi" ja "kun ei ole lapsia sitä voi" ja "sinkkunainen on niin vapaa menemään miten haluaa"... Joo no niin se varmaan on, mutten nää kuitenkaan lapsia ja perhettä esteenä moottoripyöräharrastukselle. Usein kai sitä rahan menoa on muutoinkin lapsiperheissä, jolloin tuo moottoripyörä on (ainakin useille tuttaville) vain haave jossain siellä kun lapsoset on lähteny kotoa.

Työajoja en ajele, koska työssä tarvitsen autoa jatkuvasti. Ajelen vapaa-ajalla yksin ja vaihdellen seurassa.

 

[TiKaw]

Hyvän viestin Olet aloittanut!!!!
Itse olen aloitellut ajamisen n10 vuotiaana ja ajellut n20 vuotiaaksi sitten syistä jos toisista ollut Ilman prätkää
20 vuotta... Tosin monta kertaa olen ollut ostamassa mutta.... Lapset kasvoi siinä sivussa ja juosten tässä perkeleen
ORAVANpyörässä. Sitten iski kaikki paska päälle ja tuntui että elämä kaatuu? Ehdotinkin Vaimolle että kun just on rahaa
enkä halua autoa vaihtaa MUTTA jos Pärrän? Vaimo totesi että TOTTA kai käy.
OPETIN poikani ajaan ekaks mopolla sitten kevarilla ja nyt Hän ajaa vt Shadowilla siis kustom mies.
Tytär ilmoitti ETTEI koskaan Pärrää MUTTA, Neiti on nyt opetettu ajaan suoraan kevarilla toista kesää alla cbr 125 r, Kyll Iskä on ylpee. Kun MotoGP kisat tulee töllöstä hän istuu vieressä jo 3 vuotta opettaen jo minua.
Vaimon olen opettanut myös ajaan mutta EI vielä ole purrut...
Joten näissä merkeissä mennään joskus ajelin 1 tai ehkä kaverin seurassa mutta nykyisin siis joku perheestäni mukana.
Tyttäreni kanssa parasta hän käskee pyöräänsä kovasti pysyen KIITETTÄVÄSTI perässäni, samoin jos hän on kyydissäni
ihan sama kuinka kovaa ja miten niin . Siis melkein KAIKKI ylimääräinen menee moottoripyöräilyyn.
EI TARVI muista sukulaisista ja jne välittää. Siis ajelemme kaiken vapaa aikamme työ liian liki kotia.
Kaikille turvallisia kilometrejä ja hyvää kesää

 

[gaagamel]

njoo.. sinkku, ei enää mitään liittoja, eikä kukaan enää tänne asumaan kun ei jaksa enää taistella siitä jostain juustomerkistä ostoskärryreissulla. Rahaa on aika niukasti mutta harrastuksia kaikenlaista, joista yksi on moottoripyöräily.
vanhalla zetroilla saan toistaiseksi sen tarpeen mikä on itellä mpyöräilyyn.Viimekesänä viikko lapissa ja muutamia hyviä
juttukumppaneita tuli tavattua esim raatteen tiellä marmorikuulatiellä körötellessä kilpaillen että kumpi kaatuu ekana..

kädestä suuhun eletään ja jotain roinaa tarttee joka kuu myydä että pärjää, onneksi roinaa on vielä paljon. Uutta työpaikkaa ettiskellessä. Nykyinen piti ottaa hätinä että pääsi maailmalta reissuhommista pois. Vaikuttaa vaan nykyään siltä että 40+ ei enää kelpaa minnekkään.. pitäs olla 20 ja 70 vuotta työkokemusta ja hallita vähintää 14 eri kieltä mukaan lukien latina, mars ja ambomaa..

kämppä on puolittainen "kaatopaikka", välillä on vaan käytävät mistä voi kulkea ku kaikenlaista "rojektia" joka puolella.
Jotenki sitä vaan nykyään nauttii että saa olla ihan kuinka huvittaa... joskus tosin menee vähän liiallisuuksiin mutta kuitenkin

Kaikenlaista takana, väsyttää silleen pään sisäpuolelta. Mopolla reissatessa pääsee irti. Vielä ku löytäsi edukkaasti jonku jack wolfskin teltan pötkömallisen absidilla ja halvemmalla ku ebaysta niin olis kesän reissukamat valmiina. pariviikkoa ja 5000 km olis ajatuksena pohjosiin heinäkuun alku tai keskivaiheilla..

90 luvulla oli 2-tahtisuzukeja joku t250 vai mikäsenyoli ja nillä tuli päristeltyä vaikkei niistä mitään ymmärtänytkään. pari piikki twin hondaa oli samoihin aikoihin sitte tulikin yli 10 vuotta taukoa.

Vanhempien mielestä tuo zetori on " aivan kauhia tappovehejes" ku ei avensiksessakaan oo noin paljo mittarissa ..


Jotain kiihdytyspyörääkin vois rakennella jos olis rahatilanne balanssissa, metallijyrsintä ja virtauspenkkiä on tallissa. no, katellaan ny rauhassa, enää ei oo mihinkään kiire..

T: keski-ikäinen mies, 105 kg, 198 cm , kenkä 47 , hemoklopiini 150 .

 

[pinni]

No tää 3kymppinen naikkonen meni talvella just naimisiin (tietty ettei kesän ajopäivät menis yhtään "hukkaan" ).
Pojat on 12v ja15v. etteivät hyö tai perhe, juuri mun mopoiluja "haittaa", ne kun kaikki omis menois viihtyviä. lähinnä siks mun PITIKIN (ja pakotettiin) pyörä ostaa, et mullakin olis jotain omaa menoa??!!
Työmatkoja tulee ajeltua harvoin, kun on niiiin lyhyt matka. Että pääasiassa kaikki muu aika, kun ei oo töitä niin tulee ajeltua.
ja ei kyl kukaan oo kommentoinu koskaan mitään, kun kortin ja pyörän pari vuotta sit hommasin.
Isä ukko tais olla ainoa, kuka pyöritteli päätään ja jotain kortin menettämisestä höpis, mut en oikein kuullu, kun oli jo kypärä päässä ja olin jo ...!!!!!!!

 

[Mehtävaris]

Tässä menty viime vuodet itekseen, apinat vetelee jo pillihousuissa ja kohta olis aika lopettaa elatusmaksut Katkeruutta mopoiluun löytyy, sekä exän ja sen nykyisen ukon kautta. Ei edes enään jaksa vääntää niiden kanssa asiasta..
Mut kaveri on pahin, ei voi kestää splittailua (prätkätön) ja yrittää aina piruuttaa kättä työnnellä ikkunasta ja karmee kritisointi kaikkeen prätkäilyyn. Sanoin viimeks että toivottavasti joku potkii sulta peilin autosta
Mut sepä on niin vanhanliitonjarru koko kaveri ja juu, voin kritisoida se on silti mun parhaita ystäviä

Sanoin sille viime viikolla, jotta koittakoon mun pyörää niin loppuu se itku (on ajanut vaan tyttärensä skootterilla)
Oli muuten koko mies yhtä hymyä ja heti perään uteli "mistä näitä saikaan?"

Mut pyörällä taittuu työ- ja siviiliajotkin, auto hankittava taas talveks.

 

[s&s]

Mulla on ollut pyörä itsellä tai ainakin käytettävissä mopoikäisestä asti niin ei ole oikeastaan koskaan tarvinut perustella sitä kenellekään... Se tulee paketin mukana.

10 vuotta sitten ei ollut autoa ollenkaan ja kaikki ajot ajettiin prätkällä, satoi tai paistoi. Nykyään pyöriä on 3, mutta ajoaika on vähentynyt aika radikaalisti, suurimmaksi osaksi lasten vuoksi. Työmatkojakaan ei viitsi enää ajella mopedilla kun kotiinpäin mennessä ensimmäinen pysäkki on päiväkoti, josta on otettava 2 mukulaa kyytiin... Eli pyörät on muuttuneet ihan vain harrastusvälineiksi, ajoa on lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

 

[Mouru]

Meikäläisen tutustutti tuo mies tähän prätkäilyyn. Ensimmäisen kesän olin kyydissä ja syksyllä menin itse ajamaan kortin. Mopostakaan ei ollut kokemusta kuin mökkikrossista vähän. Nyt on periaatteessa kolmas ajokausi, kortinsaannin jälkeen tuli lumi eikä ehtinyt ajella. Tämä on vienyt niin mennessään ettei tosikaan! Hermo lepää ja stressi helpottaa tienpäällä.

Lapsia ei ole, ehkä joskus vielä, mutta nyt eletään! Tahtoisin ikäni yhtä nuoreksi kuin se miltä tuntuu. Kymmenenvuotta nuoremmaksi että oikeasti ehtisi tehdä ja kokeilla kaikkea. Kun mukulat on hankittava jos meinaa, ennenkuin on liian vanha. Mies jo kuumeilee, minä en, mutta jossainvaiheessa pitää vissiin ajatella järjellä. Osittain elämän uusiksi laitto liittyi kolmenkympinkriisiin ja siihen sopi aivan loistavasti prätkä. Se oli tunnevalinta, ei nyt tunnu enää ollenkaan niin vanhalta kuin mitä on.. Noh, näillä on mentävä. Joskus tuli mieleen että jos sattuis niin että ero tulisi, kuinkahan vaikeata olisi löytää uusi mies joka sopisi kuvioihin yhtä hyvin kuin tuo. Prätkät ja kissat on mulle tärkeitä, enkä niistä luopuisi kuin pakolla.

Mun vanhoilla kavereilla ei kellään ole prätkiä, miehen kavereilla osalla on. Ja nyt on tullut paljon uusia kavereita prätkäharrastuksen kautta. Vanhoista kavereista osa on ihmetellyt mun hurahtamista, mutta toisaalta kuulemma mun tyylistäkin (äiti paheksuu, mutta ehkä sekin on pikkuhiljaa taipumassa kun on nähnyt että pystyssä ja hengissä pysytty). HD-porukoissakin mut on otettu hyvin joukkoon, vaikka vääränmaalainen pyörä alla onkin. Tai sitten meikä on "välttämätön paha" miehen mukana .

Muutaman kerran ollaan oltu porukalla ajelemassa ja usein miehen kanssa kahdestaan. Yksinkin aina välillä ajelemassa ja työmatkat teen prätkällä jos vain pystyn. Onneksi reppuun saa normiostoksetkin aika helpolla. Heinäkuussa tehdään pitempi reissu porukalla.

Baareissa ei ole tullut hypättyä nykyään kuin tosi harvoin, menee nekin rahat parempaan käyttöön: prätkäilyyn. Auton myin pois ja ajelen miehen omalla sen mitä autoa tarvitsen. Vaikka vakuutukset maksaa suht paljon, ja bensaakin kuluu, ei tämä kuitenkaan mikään hirmukallis harrastus ole. Ja kun varusteiden, kortin ja ensimmäisen prätkän hankinta oli vähän jaksotettu, ei sekoittanut rahatilannetta aivan älyttömästi. Nykyiseen pyörään tarvittiinkin sitten jo enemmän säästämistä. Vakitöissä ja itseppä rahani tienaan niin saan ne tuhlatakin tahtomaani.

 

[Passimies]

No joo, aika perustapaus olen. Naimisissa jo pitkään, kolme mukulaa, vakitöissä. Lapset on siinä iässä jo, että alkaa olla aikaa itsellekin, nuorinkin jo kymmenen.

Töihin ajellaan aina pyörällä, jos ei ole asiakas. tms. juttuja sovittu. Viikolla ei iltaisin oikeen muuten ehdi kun on noita muitakin harrastuksia, sekä itsellä että muulla perheellä. Viikonloppuina sitten satunnaisesti pitkiä lenkkejä.

Eilenkin tuli customin mittariin 600 km...

 

[MsG]

Reilu parikymmpinen kolli olen, tarkemmin sanottuna 23v. Moottoripyöräily (mopoilu) alkoi 2,5 vuotiaana (Tästä on kuvia todisteena. Tosin eka ajo päätyi pusikkoon ja itkuun). Siitä on sitten heti kun ikä ja kortti riittänyt aina siirrytty isompiin vempaimiin.

Kihloissa/avoliitossa olen eikä vaimokkeella ole oikeastaan ikinä ollut mitään sanottavaa mopottimista. Enemmänkin vikinää tulee jostakin turhakkeiden, kuten Applen tavaroiden ostamisista. Itseppähän hän kuitenkin ostelee jotakin h*elvetin muumi kokoelman mukeja ja kynttilöitä, joten tasoissa ollaan.

Kyytiin ei oikeastaan tule kuin sen pakollisen kerran kesässä, mutta hänen kaverit ovatkin sitten sitä innokkaammin tulossa kyytiin. Raitkaisuna ongelmaan pidän ducktailia kiinni.

Ajo on pääosin työmatka ja hupiajoa..

 

[hiipi_old20240210]

Sama juttu kuin tuossa yhdellä aikaisemmalla kirjoittajalla, että miehen kautta tähän tuli ajauduttua. Aina on moottoripyörät kyllä kiinnostneet, mutta lähempään kontaktiin en vain ollut päässyt. Ensin istuin kyydissä ja sitten tuli polte päästä itse ajamaan. Edelleen kyllä saatan myös lähteä tarakalle. Kortin ajoin kolme vuotta sitten ja se ensimmäinen kesä meni harjoitellessa miehen pyörällä, seuraavaksi kesäksi hankin oman mopon.
Lapsia ei ole, mutta koiria useampia ja yksi kissa joukon jatkona, että niillehän täytyy aina hoitaja hommata, kun pitempää reissua suunnitellaan. Onhan tuo aina löytynyt kyllä.
Äitiä tuntui eniten ahdistavan tämä mopoluinnostus, mutta istutin sen kerran miehen kyytiin, niin eipä ole sen jälkeen natissut, kun hymy korvissa tuli ajelulta...

 

[Vauhtihiiri]

Naimisissa, ei lapsia haittaamassa elämää. Nykyään ei enää oikeen jaksa innostua ajamisesta, eikä siinä ole mitään sykähdyttävää: työmatkat joskus, iltaisin pääasiassa kotona. Kauden ajot alle 150km: en ole motoristi.

 

[cartmann]

Kesälomaileva opiskelija, ikää 21v ja tyttöystävän kanssa asun yhdessä. Kukaan muu ei ole kyseenalaistanut kuin isovanhemmat. Jaksavat muistuttaa jatkuvasti, ettei saa kaahata ja täytyy ajaa varovasti

 

[teem085]

27,Sinkku,töissä,1 lapsi(Yhteishuoltajuus).
Mopolla ajoin ekan kerran joskus 10 vuotiaana ja siitä se kaikki sitten lähti,oma mopo joskus 12kesäsenä,kevari oli pari kautta ajossa jonka jälkeen on tehnyt mieli pyörän päälle joka kevät,ainoastaan raha ollut esteenä...Kunnes viime vuonna myin entisen kämpän ja sain ostettua oman pyörän.
Pyörällä ajan niin paljon kun vain on mahdollista.Töihin en kulje työaikojen takia,saattaa joku naapuri pian hermostua kun 2.30 laitan pyörän käymään pihalla Sillon kun lapsi on minulla en aja pyörällä ollenkaan.
Ketään lähipiirissä ei ole haitannut että olen pyörän laittanut.

 

[noutaja]

yyhooisä. Koira (9 vee) ja kaksi "lasta" (17 ja 19 vee). Vakitöissä. Pari kesää mopoilua takana a 10 000 km/kesä.

 

[katri83]

28v naimisissa, ei lapsia. Jo pikkusena kattonu auton ikkunasta vieressä olevaa pärrää ja meinannu et ku kasvan isoks ni mulla on just tollanen. No kun seurustelemaan aloin niin poikaystävällä oli tuo kyseinen samanlainen kevari ja siitä se sitten lähti. 10 vuotta istunut tarakalla ja 2011 keväällä viimein toteutin haaveeni ja ajoin oman kortin ja ekana pyöränä kawasaki 250 pikku ninja jolla sitten opeteltiin ja tänä kesänä alla suzuki gsx 650f.

Välillä ajan työmatkoja ja muuten tulee ajeltua viikoittain joko yksin, miehen, kaverin tai letkan kanssa. Syksyllä suunnitteilla 2 viikon reissu jänkhällä jytisee kokoontumisajoihin (1/3 matkasta tosin mökkeilyä).

Olen intohimoinen motoristi ja rakastan ajamista. Kuume nousee joka kevät kun lumi alkaa osoittaa sulamisen merkkejä Oma äiti on suurin vastustaja koska nuorempana ollut moottoripyöräonnettomuudessa mukana (hänelle ei käynyt kuinkaan mutta puoliso halvaantui vyötäröstä alaspäin) joten pelko on oikeutettu. Suurin osa työkavereista ei ymmärrä vouhotustani ajamisesta (naisvaltainen työpaikka). Miehellä oma pyörä ja aina kannustanut lajissa vaikka olis mut mieluummin ehkä tarakalla pitänyt mut nyt on myöhästä vaikka joskus toki tarakallekin suostun, mutta tämä on vasta alkua mun pärräily uralla

 

[Juusokki]

Naimisissa vielä nippa nappa, yksi aikuinen tytär ja itsellä ikää 50 vee. Kesällä lähes kaikki ajot pyörällä. Autokin on, mutta ajan aika vähän sillä. Nyt puolessa vuodessa n. 1500 km ja pyörällä kohta kuukaudessa saman verran. Aloitinkin pyörällä myöhemmin tänä keväänä. Paljon tulee ajeltua tyttöystävien kanssa.