Niin? En epäile etteikö noilla lähtökohdilla jättö käyttäytyisi noin, mutta se ei ole se asian ydin. Millaiseen ajotilanteeseen sä laskit noi arvot? Jätit perän korkeuden huomioimatta ja keulastakin osan liikerataa. Eli jättö elää paljon enemmän. Itselläni lämpärikierroksellakin keula elää enemmän.
Aivan, ja mitä enemmän se jättö elää, niin sitä pienemmäksi menee esim tuo keulan 10mm pudotuksen aiheuttama suhteellinen osuus.
sanoi:
Keula käyttää aina koko liikematkansa, tai sitten on vikaa joko kuskissa tai säädöissä. Perä tulee jarrussa ajoittain ilmassa ja keula ajoittain pohjassa ja kiihdytyksissä perä on lähes täysin painuneena (tai ainakin paljon) ja keula on ilmassa. Ja koko ajan alustan pitäisi niellä radan epätasaisuudet. Kuljettajan paino vaihtelee myös sekä ylös ja alas että eteen ja taakse. Kaikki nämä aiheuttaa epävakautta, kääntyvyyttä, luistoa ja pitoa yms.
Miten noi laskelmat kuvantavat noita yllämainittuja tilanteita?
Käytin noita esimerkkilukuja sen takia, että olisi helpompi verrata sitä keulan laskun aiheuttamaa muutosta ajogeometriaan. Eli kun tuo vaihteluväli on pienempi, niin sen keulan pudotuksen suhteellinen vaikutus on suurempi, kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä siksi että on turvallisempaa verrata liian isoa arvoa, jolloin marginaalit jää huomattavasti suuremmiksi.
Jos taas laskisi mukaan koko keulan joustoalueen ja perän joustoalueen vaikutuksen keulakulmaan ja etujättöön, niin marginaali pienenisi ~nollaan. Ja tämä kaikki siis vain sen takia että saisi suuntaa antavan arvion, jossa silti on riittävästi marginaalia.
Noista luvuista huomaa sen että ei se keulan 10mm tiputus todellisuudessa kovin suuria aiheuta. Täysin eri asia on sitten se miten miten kukakin kuski kokee pelkästään sen tiedon, että keulaa on tiputettu 10mm.
Ja itse asiassa tuota R1 keulaa saa tiputtaa huomattavasti paljon enemmän, jotta etujättö tippuisi samoihin R6:n kanssa.
sanoi:
Laskelmia voidaan tehdä vaikka napajäätiköiden sulamisesta, mutta mitä se ajamiseen liittyy? Tottakai keulakulma vaikuttaa kääntyvyyteen. Ei sitä ole kukaan kiistänyt. Se vain on äkkinäisen aivan turha lähteä hakemaan ensimmäisenä apua kääntyvyyteen pyörän geometrian muuttamisella. Painumat ensin kuntoon oikeilla jousilla, siihen vaimennukset kohdilleen ja sopivat renkaat. Ajotekniikka kuntoon ja ymmärrys miten pyörä käännetään. Uskallan väittää että suurin osa harrastajista vain "odottaa" että pyörä kääntyy eikä todella käännä sitä.
Edelleenkin, tämähän lähti siitä, että eräs kuski koki että R1 on marginaalisesti kankeampi mutkiin kuin R6. Ja se on hyvin ymmärrettävää koska molemmissa on muutoin hyvin sama geometria, mutta R1:ssä on etujättö isompi.
Joten jos haluaa R1:n tuntuvan yhtä ketterältä kuin R6, niin karrikoituna tarvii vain lyhentää se etujättö samaan mittaan.
Sen jälkeen R1 tuntuu suurin piirtein yhtä ketterältä mutkiin kuin R6.
Mutta sitten taas avauksissa R1 teho voi muuttaa keulan turhan levottamaks jos siinä on R6 geometria.
sanoi:
Sitten kun mutkissa pyörän lohkot raapii rataa tai jalat eivät enää sovi katteiden ja radan väliin ja pyörä ei silti käänny tarpeeksi, kannattaa alkaa harkitsemaan jotain uusia juttuja. Ei millään pahalla Scuuba, mutta jos sä alkaisit kallistamaan pyörääsi, ni se alkaisi kääntymään. Muuten sun ajaminen on kyllä kehittynyt. Rohkeammin vain.
Kyl se luotto mopoon/renkaisiin/pitoon/omaan ajamiseen koko ajan kasvaa, ja sitä myötä uskaltaa ajaa mutkiin kovempaa/ kallistaa enemmän.
Mitä taas tulee tuohon mun oman mopon ajogeometriaan, niin mähän en aja jarrulla mutkaan, joten sinänsä mulle on suurempi hyöty tosta keulan laskemisesta (ja perän nostamisesta) / mitä ajattelin testailla lisää.
Eli keulan laskua rajottavana tekijänä on vain sit se että koska se alkaa avauksissa muuttumaan levottomaks. Tosin avauksetkin on aika kesyjä, plus ei toi kusiainen potki samalla tavalla kuin tonninen.
Että joo, kyllä tekemistä löytyy kunhan lumet sulaa.... :]