Miksi moottoripyöräily muuttaa elämän

[exhaust]

1. Moottoripyöräily opettaa hallitsemaan sellaista määrää voimaa mitä et ole ehkä ennen kokenut

2. Moottoripyöräily opettaa olemaan rohkeasti erilainen
    - suurimmalla osalla ei ole mp:tä, tai jos on, ei ainakaan samanlaista kuin sinulla

3. Moottoripyöräily opettaa sosiaaliseksi
    - huoltsikalla juttukaveria löytyy, jos vähänkin haluaa

4. Moottoripyöräily opettaa voittamaan pelon
    - mutkassa

5. Moottoripyöräily opettaa pitämään huolta jostain
    - ainakin moottoripyörästä

Moottoripyöräily voi kääntää elämän suunnan tai tuoda sen uudelle asteelle  

Vai mitä?

edit: typo korjattu

 

[jarno73]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä  

 

[lario]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä  

Born to be wild, paitsi himassa...

 

[Juutana]

1. Paljon uusia kavereita, tai ainakin ihmisiä joiden kanssa on kiva dokaa.

2. Vie kaikki rahat jotka tienaa, varastaa, lainaa tai muuten vaan saa kasaan.

3. Ratahommissa on oppinut aika paljon itsetuntemusta, keskittymiskykyä ja hermojen hallintaa. Toisaalta kokemuksena totaalisen rentouttavaa ja mielen tyhjentävää hommaa, kun ajatuksissa ei voi olla ajaessa mitään muuta. Hyvä nollauskeino duuniasioista.

4. Matkamotoristikautena se oli pirun hyvä syy lähteä kiertelemään pariksi viikoksi Keski-Eurooppaa. Reissuja joita en ikinä olisi tehnyt autolla.

 

[jamas]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä  

Mielipideasioita mutta henk.ko. olen erittäin tyytyväinen, että meidän naista kiinnostaa moottoripyöräily yhtä paljon kun minua hänen kukkaharrastus tai vesijumpat. Ihan tarpeeksi saa olla yhdessä muutenkin niin kyllä harrastuksista kannattaa pitää puolisot poissa...

 

[Oma Aika]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä  

Mielipideasioita mutta henk.ko. olen erittäin tyytyväinen, että meidän naista kiinnostaa moottoripyöräily yhtä paljon kun minua hänen kukkaharrastus tai vesijumpat. Ihan tarpeeksi saa olla yhdessä muutenkin niin kyllä harrastuksista kannattaa pitää puolisot poissa...

Meillä Viivi pelkäsi etukäteen älyttömästi kyytiin tulemista. Parin kerran jälkeen halusi ajelulle melkein useammin kuin minä. Nyttemmin hänellä on hiukan pelonsekainen halu omaan pyörään (ei ole vain varaa tällä hetkellä...)

Mutta mitä toi elämään? Vaikka mitä, kuten...

1. Fiiliksiä ja elämyksiä.
2. Edes vakavampi sydänvika ei vaivaa ajaessa
3. Uusia kavereita
4. Blogin
5. Entistäkin murheellisemmat syksyt/talvet...

 

[HiTec]

Hyvä nollauskeino duuniasioista.

Tuossa se oikeastaan oli. Aikaisemmin kun oli lähes puolta lyhyempi työmatka, niin prätkä oli tehokas keino pakottaa ne työasiat pois mielestä ilman että siitä itse työmatkasta tulee uutta

tilalle, kuten tulisi esim. julkisilla. Nyt kun työmatka kasvoi, niin samaan rentoutukseen riittää hiukka vähempikin keskittyminen = 50cc mopo ajaa ihan saman asian, vain paljon halvemmalla (esim. vak.maksut). Vieläpä kun ei tuolla prätkällä tullut enää muutamaan vuoteen juuri matkaakaan ajettua, niin Kawa pantiin lihoiksi

No mitä tuosta sitten jäi? Hyvä liikennesilmä. Prätkä opetti ennakointia ja liikenteen lukemista, ehkä jopa aavistamista. Niin monta läheltä-pitiä tuohon lähes 10v PK-seudun prätkäilyyn mahtuu, että ilman tilanteen ennakointia ja etukäteen varautumista olisin jo aikaa sitten minäkin ollut osana jotain

-ketjua. Tämän vuoksi suosittelen jokaiselle prätkäilyä, sillä mitä enemmän osataan lukea tuota liikennettä oikein, sen turvallisemmaksi se tulee meille kaikille

 

[lario]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä  

Mielipideasioita mutta henk.ko. olen erittäin tyytyväinen, että meidän naista kiinnostaa moottoripyöräily yhtä paljon kun minua hänen kukkaharrastus tai vesijumpat. Ihan tarpeeksi saa olla yhdessä muutenkin niin kyllä harrastuksista kannattaa pitää puolisot poissa...

Minäkin olen erittäin tyytyväinen, että rouva ei ole mopon kyytiin halunnut 90-luvun jälkeen.
Moottoripyöräily on yksilölaji.

-Rakentelua ja tallissa notkumista.
-Ajelua ilman päämäärää ja tarkoitusta
-Pään (ajatusten) tyhennystä ilman mitään ulkopuolista tekijää ajon aikana.
-Uusia paikkoja, maisemia ja kokemuksia.

 

[polip]

Moottoripyöräily saa kunnon rapistumaan.
Tosin ei välttämättä.

 

[-Anu-]

Komppaan exhaustia täysin ja oma aika on oikeassa, edes vakava sydäntauti (tai moni moni muukaan vakava tauti) ei estä pyöräilemistä (pl. ajat jolloin makaa Meikussa). Jossain vaiheessa elämän motoksi muodostuu live hard, ride harder. Joka päivästä on otettava ilo irti, ja moottoripyöräily on yksi parhaimpia keinoja siihen.

 

[jleino]

Elämä saa uuden suunnan ja talvi-illat uuden tarkoituksen kun saa hekumoida mitä ensikesänä

Tosin pienten lasten syntymä laittaa ajankäytön uusiksi. Yhdessä me silti harrastuksesta nautimme pari kertaa kesässä. Itse aina vaan jos pystyy autolla ajamisen vaihtamaan prätkään.

Jokunen vuos sitten vaihdoin pyörän harrasteautoon. Kuukauden päästä olin jo aivan sairas enkä voinut nukkuakaan kun ei ollut omaa mopoa pihassa.

Auto siis pois ja mopoa alle

En haluaisi moottoripyöräilyn muuttavan kuitenkaan niin paljon elämääni etten kohta saa enää autollakaan ajaa..

 

[Karza]

Ehkä mulle tärkein juttu ajamisen jälkeen:tapaa samalla tavalla elämästä ajattelevia ja diggaavia kivoja ihmisiä joita ei ikinä muuten tapaisi missään..

 

[redhat]

1. Moottoripyöräily opettaa hallitsemaan sellaista määrää voimaa mitä et ole ehkä ennen kokenut

Sitäpaitsi 2 tonnia painavassa autossa on reilusti enemmän voimaa (liike-energiaa) hallittavaksi kuin kahtasataakin ajavassa moottoripyörässä.

2. Moottoripyöräily opettaa olemaan rohkeasti erilainen
    - suurimmalla osalla ei ole mp:tä, tai jos on, ei ainakaan samanlaista kuin sinulla

No joo, eiköhän tuokin ole jo vähän menneen talven lumia. Moottoripyörien määrä on moninkertaistunut viime vuosina, joten kyse ei ole mistään marginaalihommasta.


Onhan moottoripyöräily ihan mukava harrastus, mutta turha siitä on enää nykyään hakea mitään erityistä elämäntapaa tai edes erilaisuutta. On se rahallisestikin sen verran halpaa, että kaikilla työssäkäyvillä on halutessaan varaa ostaa konepyörä.

 

[exhaust]

Hieno kirjoitus mielentilasta johon pyörän selässä voi päästä: Crystalline moments

Lyhyen ajouran aikana muistan ainakin kerran tällaiseen jo päässeeni mutkatiellä. Hetki jolloin kaikki tuntuu elämässä täydelliseltä.  

 

[Tuppervaari]

tsaah..hiukan heikoilla ollaan harrastuksen keston suhteen jos se muuttaa koko elämän.
sanoisin, että kaksi- kolme kautta ja homma on palanut loppuun.
Silloin ku se tosiaan on eräänlainen nollauskeino arjesta lupaakin jo paljon enempi.
Tuo paljon uutta ja erillaista elämään ja luo mahdollisuuksia löytää se oma variaatio itselle. Yhtä ainoaa oikeaa ei ole

 

[Chivas067]

En väittäisi muuttavan elämää, mutta kuten joku jo totesikin:

Maailman paras keino nollata pollaa, kun kypärän vetää päähän voi samalla sulkea kaiken muun roskan kypärän ulkopuolelle, sen jälkeen on vain minä, pyörä ja tie.

Pari vuotta sitten selkään tuli välilevyn pullistuma ja  yli puolen vuoden ajan näytti että kaikenlainen muu liikkuminen on minun kohdalta ohi, paitsi käveleminen. Istuminen kun oli silkkaa murhaa.

Jostain kumman syystä mopon päällä istuminen ei ollut ihan niin tappavaa, silloin vaikeimpina aikoina mopoilu kyllä piti miehen järjissään ja antoi uskoa tulevaan.

 

[Jumppanen]

Saa olla just niin antisosiaallinen, kuin vain voi. Tulpat ja kypärä päässä levittelen vaan käsiä, että en kuule mitään, moro....

 

[hlpvu8]

Olen tämän toisaalla jo kertonut, mutta kerrotaanpa vielä kerran:
Hommattuani GPS laitteen ja asennettuani sen pyörään, olen löytänyt Suomesta teitä, joita en ikinä olis muuten löytäny enkä edes tienny olevankaan.
Metoodi on tämä; Ajan jonnekin määränpäähän, esim moikkaamaan lapsenlapsia Tampereelle. Sieltä paluun aloitan ajamalla "väärään" suuntaan mukavalta näyttävää tietä. Sopivan ajan ja kahvitauon jälkeen käsken gepsiä viemään kotiin suorinta tietä ja hiekkateitä välttelemättä. A vot, jopas löytyy kiharaista ja minulle uutta tietä vaikka kuin.

 

[Nitrous]

Jännä kysymys. Jotenkin ei ole koskaan osannut ajatella, että moottoripyöräily olisi jotenkin muuttanut omaa elämää kun on enempi vähempi kasvanut kaksipyöräisen päällä.

Luulisin, että elämä olisi pirun paljon tylsempää ja rahalle joutuisi keksimään uusia käyttökohteita ilman moottoripyöräilyä. Juhannuksena varmaan tulisi oltua enemmän kännissä kuin nykyisin.

 

[Adve]

Olen tämän toisaalla jo kertonut, mutta kerrotaanpa vielä kerran:
Hommattuani GPS laitteen ja asennettuani sen pyörään, olen löytänyt Suomesta teitä, joita en ikinä olis muuten löytäny enkä edes tienny olevankaan.
Metoodi on tämä; Ajan jonnekin määränpäähän, esim moikkaamaan lapsenlapsia Tampereelle. Sieltä paluun aloitan ajamalla "väärään" suuntaan mukavalta näyttävää tietä. Sopivan ajan ja kahvitauon jälkeen käsken gepsiä viemään kotiin suorinta tietä ja hiekkateitä välttelemättä. A vot, jopas löytyy kiharaista ja minulle uutta tietä vaikka kuin.

Vielä kun et ohittais hiekkatiet niin sitten vasta avautuis uusia teitä

Mut asiaan.
Ei sitä oikein saa selitettyä mikä siin on,yhdistys paljonkin erilaisia asioita henkireijäst eteenpäin.

Oma vaimo tykkää olla välil kyydis jos lähetään jonnekin kaffelle tai syömään kauempaa ja lomamatkoja tottakai pyörän kanssa,mutta muuten saan surautella miten haluan ilman kyytiläistä.