(kuvattu kirkasta sälekaihdinta vasten siten että vain ääriviivat näkyvät, nimi on muutettu, ja ääni editoitu, tarina on kuvitteellinen)
Nooo se alko silleen että ensin hommasin semmosen pikkusen satapiikin. Siitä sai aluksi ihan hyvät kiksit ja jotenkin maailma oli paljon parempi paikka kun olin ajelulla. No eihän se sitten riittänyt kun tulin täysi-ikäiseksi, vaan piti siirtyä isompaan. Tuli semmonen kuussatanen kuristettu peruspyörä. Sillä meni jonkin aikaa ja kun oli mahdollisuus hommata täysitehoinen, niin pikkuhiljaa siinä sitten taas siirtyi vaan vahvempaan. Sellainen tonninen kyykkypyörä.
Siinä alkoi sitten vähitellen kaveripiirikin vaihtua. Entiset kaverit jäivät pikkuhiljaa taakse, ja uudet oli moottoripyöräilyn harrastajia. No ei siinä kauaa menny niin vaimokaan ei enää jaksanu. Jätti ja vei muksut mennessään. Ei mulla kuulemma jääny aikaa muulle kuin pyörälle. Ja oikeastaan kaikki tekeminen liittyi moottoripyöräilyyn. Netissäkin surffasin vain MP-sivuilla. No siinä sitten tuli vielä rahaongelmiakin. Viritykseen ja kustomointiin meni kaikki rahat mitä tuli. Siinä meni sitten kun duunikin alta, kun piti päästä ratapäiville eikä pomo olisi antanut lomaa. Otin sitten omaa lomaa ja töihin ei tarvinnut kuulemma enää mennä. Nyt saan sitten sossun luukulta vähän rahaa mutta eihän se riitä edes bensaan. Osiin tarttee kuitenkin melkoisen määrän rahaa ja sitten on vielä vakuutukset päälle. Aloin sitten tekemään pikku keikkaa rahoittaakseni käyttöä...
Nyt mulla on HD ja on tosi ahdistavaa ajatella elämää ilman pyörää... Mikään ei tunnu miltään ellei ole pyörän päällä... Ne on niinku sun ruoka ja naiset ja kaverit ja kaikki... Koko päivän vaan miettii että minne sitä seuraavaksi ajaa... Ajellessa on hirveet endorfiinit, ja mielessä liikkuu vaan että mistä saa seuraavan bensatankillisen. Muutaman kerran oon koittanu lopettaa, mutta ei siitä ole mitään tullu. Oon koittanu korvata pyöräilyä autoilulla, mutta ei se vaan tunnu missään. Terapiassa on vaan kukkahattuja, niin ei niitäkään jaksa katella. Varmaan se tämä homma vie hautaan asti, onhan tässä riskit kovat, ja kyllä sen on ihan tiedostanut.
Nooo se alko silleen että ensin hommasin semmosen pikkusen satapiikin. Siitä sai aluksi ihan hyvät kiksit ja jotenkin maailma oli paljon parempi paikka kun olin ajelulla. No eihän se sitten riittänyt kun tulin täysi-ikäiseksi, vaan piti siirtyä isompaan. Tuli semmonen kuussatanen kuristettu peruspyörä. Sillä meni jonkin aikaa ja kun oli mahdollisuus hommata täysitehoinen, niin pikkuhiljaa siinä sitten taas siirtyi vaan vahvempaan. Sellainen tonninen kyykkypyörä.
Siinä alkoi sitten vähitellen kaveripiirikin vaihtua. Entiset kaverit jäivät pikkuhiljaa taakse, ja uudet oli moottoripyöräilyn harrastajia. No ei siinä kauaa menny niin vaimokaan ei enää jaksanu. Jätti ja vei muksut mennessään. Ei mulla kuulemma jääny aikaa muulle kuin pyörälle. Ja oikeastaan kaikki tekeminen liittyi moottoripyöräilyyn. Netissäkin surffasin vain MP-sivuilla. No siinä sitten tuli vielä rahaongelmiakin. Viritykseen ja kustomointiin meni kaikki rahat mitä tuli. Siinä meni sitten kun duunikin alta, kun piti päästä ratapäiville eikä pomo olisi antanut lomaa. Otin sitten omaa lomaa ja töihin ei tarvinnut kuulemma enää mennä. Nyt saan sitten sossun luukulta vähän rahaa mutta eihän se riitä edes bensaan. Osiin tarttee kuitenkin melkoisen määrän rahaa ja sitten on vielä vakuutukset päälle. Aloin sitten tekemään pikku keikkaa rahoittaakseni käyttöä...
Nyt mulla on HD ja on tosi ahdistavaa ajatella elämää ilman pyörää... Mikään ei tunnu miltään ellei ole pyörän päällä... Ne on niinku sun ruoka ja naiset ja kaverit ja kaikki... Koko päivän vaan miettii että minne sitä seuraavaksi ajaa... Ajellessa on hirveet endorfiinit, ja mielessä liikkuu vaan että mistä saa seuraavan bensatankillisen. Muutaman kerran oon koittanu lopettaa, mutta ei siitä ole mitään tullu. Oon koittanu korvata pyöräilyä autoilulla, mutta ei se vaan tunnu missään. Terapiassa on vaan kukkahattuja, niin ei niitäkään jaksa katella. Varmaan se tämä homma vie hautaan asti, onhan tässä riskit kovat, ja kyllä sen on ihan tiedostanut.
...
