Kävin eilen messuilla kurkkaamassa matkailukorttelin ´tietoiskun´ Peterpanbiken Panamerica-matkasta Alaskasta Argentiinaan eli koko hela Ameriikan läpi, jollaisen vetivät viime syksynä, vain vähän alle 3 kuukauden aikana. Aikamoista kiirettä siis piti!
Reissulla oli mukana 11 pyörää, joista 5 sattui olemaan saksalaisia, ja 6 japanialaisia, idänpyörät vieläpä kaikki Honta-merkkisiä. Idänpyöristä puolet oli vieläpä ihan katupyöriä.
Esityksessäkin mainittiin asia, jonka sai jo herrojen reissublogeista rivien välistä lukea melko selvästi matkan aikanakin. Toisen merkkiset pyörät nimittäin sattumalta viettivät ryhmän vähäisistä vapaapäivistä melko suuren osan huollossa, yleensä joidenkin pikku lastentautien kanssa puuhailemisen merkeissä. Kun taas toisen merkkisten pyörien kuskit saivat viettää ihan oikeita vapaapäiviä.
Huollossa useammin viihtyneet laitteet kyllä olivat ryhmäläistenkin mielestä selkeästi niskan päällä ajettavuudessa, mutta se tuntui loppukädessä olevan sittenkin melko laiha lohtu. Luotettavuus on tuollaisella matkalla kaiken aa ja oo. Yhdellä kuskeista myös oli hiuskarvan varassa koko retken jääminen kesken teknisen vian takia, pyörä kulki +1000km rekan kyydissä, ja varaosa lennätettiin pikana Euroopasta (ei varmasti halpaa!)
Nämä vähemmän huollossa (ts. ei ollenkaan huollossa, paitsi tietysti öljyn- tulppien, suotimien ja renkaidenvaihdossa) viihtyneet Hontat eivät ajoaikanakaan kovin monta kertaa pysähtyneet tien sivuun muuten kuin normaalien taukojen aikana, tai mikäli niistä loppui bensa, tai gummi puhkesi.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin matkablogi löytyy ko. firman nettisivuilta, ja sieltä voi käydä omatoimisesti lukemassa, mitä kaikkea pikkuharmia näissä toisissa oli tarjolla.
Matkaa heillä kertyi ihan miehekkäästi lähes 29000 kilometriä, ja kaikki siis ajoivat suunnilleen saman reitin samaan aikaan. Tästä syystä pidän sitä ainakin itse melko vertailukelpoisena juttuna - ja myös erittäin harvinaislaatuisena sellaisena. Näkee ihan käytännössä, mikä oikeasti vörkkii tuolla kaukomailla tien päällä haastavissa olosuhteissa, kun ollaan kaukana merkkihuoltoliikkeiden digitestereistä, ja on pakko pystyä omatoimisesti pitämään matkaratsut laukkaamassa. Ryhmän kireä aikataulu vielä toki korosti tätä ´pakkoa´ pitää laitteet liikkumassa.
Edit. Jälkiviisashan on aina niin helppoa olla, niin pidin jo ennakkoon aika rohkeana vetona lähteä tuollaiselle reissulle uusilla pyörämalleilla. Kävi nimittäin muun muassa ilmi, ettei niihin edes saanut varaosiakaan Jenkeistä kuin tilaamalla, kun eivät olleet vielä maahantuontiohjelmassa. Voi olla, että niittivät sikäli omien valintojensa hedelmiä noiden lastentautien suhteen. Se yksi pyörä, mikä meinasi ihan oikeasti jäädä taipaleelle, tosin ei kuulunut uutuusmallien joukkoon.
