Moottorpyörämiehillein,
taijan sitä vaihtoo merkkiä, kun tästä peeämveestä on tulluna oikkee villitys. Sillon heti sotien jälkeen kun ostin laenaan isolla snelmannipinolla nykyise kaksnollanollakasi mallin aventuurin, niin peeämveetä haukuttiin, huoriteltiin ja kirottiin, mutta nykyvään sitä kehutaan ja riisipuuromaan pikitiepyörät annetaan kiirreesti vaihossa Länsi-Saksalaisseen. Kyllä maailma on hulluksi männyt! Ennen aikkaan sitä vielä sai ihhaila ameriikan elokuvatähtien eläviä kuvia, miten hyö ajeli pemareilla pitkin ryssänmuata ja sillon sitä sai tuntea yhteyttä niihin, kun itekin teki mieli isoa keeässää. Siitäkös vilimistä syntyi sitten ihan hirmunen ulvonta, ku jokkaine ties miten muapallo pittää oikkein kiertää, ikkäänkuin tää minister Kattaine opettas entistä ministerrii Kanervoo nussimmaan. Mokomatki hetekan pohjalta huutelevat mopomiehet. Mutta annas olla nykyvään! Näile nykyajan pitkätukkaisille ketkujuipeille riittää vaan joku kansakoulunopettajan laskentataidon tunnilla piirtämä käyrä, niin jo heti ostetaan, eikä kukkaan ritisoi. Kaikki vuan kahtoo pedon lukua, että kato sie tuo se irtovaa takarenkaalta ja toisella kädellä otetaa yhteyttä, että pankki anna välirahua uus pemari suotava vaikkon jo lumi muassa.
Sen verran pattoummaa jo pois näpyttelin, että taijan pittääki nykypyörän. Ajelen sillä pitemmät ruikasut, akkoo kyyvittelen eurrooppaan kylile ja ihteeni helevetian tuntureille. Mutta ostinpa sitä miekii jottai. Kilivetönhän se vielä on, mutta ei ole uus ei varmana. Semmoset pedon luvut on paperissa, että lisävarusteet jiäpi kaukovaloihin, niitä ei sua nykyaikana rahallakkaa. Tehoista en tiijä, mutta kovvaa pärinnee pittää. Varsinkin kun on juonut puoli puulaatikollista Oiva olutta ja kuunnellut Presleyn nuorisonvillitysjytää. Ruotsista tilloon siihen hirmurattaat ja pistän se kulukemmaa kahtasattoo nimismiehen riemuks. Sillon jiäpi aventuurikin kakkoseks.