Kevarin hankkiminen juniorille, piti tietysti kokeilla piiiitkän tauon jälkeen. Sen jälkeen tietä on riittänyt 20-40t km vuodessa. Nyt sanon, että ajamatta on 300t km, minkä vuoksi pitää päästä baanalle. Tänään Imatralla, kesällä linjalla Mustameri-Jäämeri. Ensi kuussa Laatokalle ja Ääniselle.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Mikä sai aloittamaan moottoripyöräilysi?
- Keskustelun aloittaja Jim Goose
- Aloituspäivä
Yhdellä tytöllä oli TZR 125, jolla kävimme kerran ajelemassa ja jota sain kokeilla. Ihastuin sekä prätkään että tyttöön. Minä olen viimeisiä, jotka saivat a:n ajokorttiin ilman muuta, ja vähitellen sitten opettelin ajamaan. Kyseisen tyttöystävän kanssa kävimme autokoulun takapihalla vähän jarruttelemassa ja pujottelua kokeilemassa, ja sitten vain liikenteeseen. Tyttöystävä aikanaan jäi, ja ajan oloon hankin oman pyörän.
JHV 654cc
MotOrg ry jäsen
Pikkuusen poijan haave sai alkunsa kipinästä tai oikiastaan katkojan kärkien kipinöinnistä...
Vuasi tais olla 91 ja ikää 7v ku piti ihimetellä mitä se isä tallis häärää veliin vanhan mankin kans.
No kärkien säätö siälä oli meneillään ja muistan ku mä kattoin sitä vauhtipyärää ja tuumasin, että on se jännän näköönen kapistus.
Siitä se ihmetys vasta alkoikin kun isä potkaisi sen käyntihin ja mä näin ku se vauhtipyärä pyäri ja piäntä kipinää oli havaittavis vauhtipyärän sisällä...
Tua hetki oli jotenki niin hypnoottinen, että siitä alkoi mun kiinnostus moottori vehkeisiin
No tottakai oma manki piti saada ku tualla veliin mankilla sai aikansa harjootella ja vuanna 99 tuli hommattua 83vuaden manki, joka on talles aina vain.
Voi niitä aikoja
Vasta 2008 oli oli mahdollisuus hankkia eka prätkä ja mikää muu ei kelvannu ku kotarin 660 supermoto... Ja se tuli jäädäkseen ja huh huh niitä ensimmääsiä keulimisia
Sitä jäi heti koukkuhun...
Sit 2012 keväällä kotari sanoo, ettei vittu välttämättä jaksa ja jätti välille.
Kotari tallihin lepäämähän ja yammun trx850 tilalle kun luulin, että musta tuloo kyykkypyöräilijä ja et tämä korvais kotarin ainaki hetken aikaa...
Mä olin niin vääräs ja tänä keväänä sain sen myytyä niin sai kotarin kunnostettua niillä rahoilla
Nyt sitä nauttii taas tästäki hommasta ja tää ei lopu jos se musta on kiinni
Vuasi tais olla 91 ja ikää 7v ku piti ihimetellä mitä se isä tallis häärää veliin vanhan mankin kans.
No kärkien säätö siälä oli meneillään ja muistan ku mä kattoin sitä vauhtipyärää ja tuumasin, että on se jännän näköönen kapistus.
Siitä se ihmetys vasta alkoikin kun isä potkaisi sen käyntihin ja mä näin ku se vauhtipyärä pyäri ja piäntä kipinää oli havaittavis vauhtipyärän sisällä...
Tua hetki oli jotenki niin hypnoottinen, että siitä alkoi mun kiinnostus moottori vehkeisiin
No tottakai oma manki piti saada ku tualla veliin mankilla sai aikansa harjootella ja vuanna 99 tuli hommattua 83vuaden manki, joka on talles aina vain.
Voi niitä aikoja
Vasta 2008 oli oli mahdollisuus hankkia eka prätkä ja mikää muu ei kelvannu ku kotarin 660 supermoto... Ja se tuli jäädäkseen ja huh huh niitä ensimmääsiä keulimisia
Sitä jäi heti koukkuhun...
Sit 2012 keväällä kotari sanoo, ettei vittu välttämättä jaksa ja jätti välille.
Kotari tallihin lepäämähän ja yammun trx850 tilalle kun luulin, että musta tuloo kyykkypyöräilijä ja et tämä korvais kotarin ainaki hetken aikaa...
Mä olin niin vääräs ja tänä keväänä sain sen myytyä niin sai kotarin kunnostettua niillä rahoilla
Nyt sitä nauttii taas tästäki hommasta ja tää ei lopu jos se musta on kiinni
Kotikylälläni(Nurmon Ylijoella)oli Hautamäki niminen talo km päässä meiltä.Sen talon lastenlapset kävivät kyläilemässä siellä 70-luvulla,heillä oli Tuuttihonda ja CB350 JA CB100 ajokkeina.Aina polkupyörällä sinne katsomaan.Toinen oli Mörönen Peräseinäjoelta samaan aikaan,hänellä oli ekaks Kawan F2 ja sit H2.Siitä on kipinäni syttynyt.
Unohtamatta 59-pappatunturia,jonka isä lykkäsi tallista pihaan ja sanoi,että aja,jos saat käymään(Oli kiinnileikannut)
Eka oma prätkä oli Suzuki GT380K,iloisella 80-luvulla.
Unohtamatta 59-pappatunturia,jonka isä lykkäsi tallista pihaan ja sanoi,että aja,jos saat käymään(Oli kiinnileikannut)
Eka oma prätkä oli Suzuki GT380K,iloisella 80-luvulla.
Nuoruudessani halusin prätkää mopon (suzuki PV) jälkeen, mut eihän porukat sitä mulle hankkineet kun korttikin olis pitänyt ajaa. Kolmekymppiseksi asti kituutelin köyhyydessä ja siinä uskossa että prätkän pitäminen on saatanallisen kallista. Kokeilin sit veljen hayabusaa ja sen jälkeenhän oli pakko ajaa kortti ja hankkia pyörä, rahasta viis. Siitä se ajatus sitten lähti.
Laitoin kohtaan ilman mitään syytä... tosin hetken mielijohteesta lähti.
Aikoinaan menossa yk-joukkoihin ja jokin verovapaa rakkine piti hommata tuliaisiksi ja suuressa viisaudessani en ostanut autoa vaan päädyin pärrään.
Siitä jäi kipuna ja vaikka välillä on ollut pyörättömiä vuosia, aina on pitänyt näihin palata...
Aikoinaan menossa yk-joukkoihin ja jokin verovapaa rakkine piti hommata tuliaisiksi ja suuressa viisaudessani en ostanut autoa vaan päädyin pärrään.
Siitä jäi kipuna ja vaikka välillä on ollut pyörättömiä vuosia, aina on pitänyt näihin palata...
Isobroidi kuoli prätkäkolarissa aikoinaan (-66), olin silloin 8v., sitten lähdin liftaten Imatran Ajoihin -72 ja näin Saimaan kanavan silloilla katkeamattomana virtana ohi meneviä Tuutteja, Vesipyssyjä, 750-Kawoja yms. Alitajuntaan jäi haave:" Tollasen mä joskus hankin" ja tällä tiellä edelleen ollaan.
Kyllä tämä on se pikku pojan ikuinen haave. Aina on pyörät kiinnostaneet vaikken saanut junnuna lupaa hommata mopoa tai kevaria. Homma jäi taka-alalle kunnes joitakin vuosia sitten naapuri esitteli pyöräänsä. Siinä hetkessä päässä naksahti jotain. "Jos kerran tollakin on moottoripyörä, niin miksi ihmeessä mulla ei sellaista ole???"
Siitä lähti nopea ja määrätietoinen järjestely kortin ja pyörän hankkimiseksi. Ilmoitin vaimolle, että ajan prätkäkortin. "Mihin sä korttia tarvitset kun ei sulla ole pyörää?" Oli vaimon vastaus. Seuraavassa vaiheessa pyysin vaimon mukaan " katsomaan" pyörää. Hieman oli rouva hämmästynyt kun latasin myyjälle kirjekuoressa seteleitä. En olisin ikinä saanut lupaa vaimolta jos olisin perinteiseen tapaan pyytänyt lupaa. Tällainen rynnäkkötyylinen etenemistapa, jossa vaimo oli aina askeleen tai kaksi jäljessä toimi loistavasti. Ei raukka ymmärtänyt mitä moottoripyöräily tarkoittaa käytännössä.
Välillä olen harmitellut että meni hukkaan vuosia prätkäilyssä kun en heti hankkinut pyörää 18-vuotiaana. Toisaalta olen saattanut säästyä monelta harmilta kun ne nuoren miehen ajopaineet purettiin 70 heppaisella vanhalla henkilöautolla... Ehti kertyä malttia ja kokemusta liikenteestä ennen pyöriä.
Siitä lähti nopea ja määrätietoinen järjestely kortin ja pyörän hankkimiseksi. Ilmoitin vaimolle, että ajan prätkäkortin. "Mihin sä korttia tarvitset kun ei sulla ole pyörää?" Oli vaimon vastaus. Seuraavassa vaiheessa pyysin vaimon mukaan " katsomaan" pyörää. Hieman oli rouva hämmästynyt kun latasin myyjälle kirjekuoressa seteleitä. En olisin ikinä saanut lupaa vaimolta jos olisin perinteiseen tapaan pyytänyt lupaa. Tällainen rynnäkkötyylinen etenemistapa, jossa vaimo oli aina askeleen tai kaksi jäljessä toimi loistavasti. Ei raukka ymmärtänyt mitä moottoripyöräily tarkoittaa käytännössä.
Välillä olen harmitellut että meni hukkaan vuosia prätkäilyssä kun en heti hankkinut pyörää 18-vuotiaana. Toisaalta olen saattanut säästyä monelta harmilta kun ne nuoren miehen ajopaineet purettiin 70 heppaisella vanhalla henkilöautolla... Ehti kertyä malttia ja kokemusta liikenteestä ennen pyöriä.
usagi
MotOrg ry jäsen
Ainahan pikkupojat haaveilee kaikesta, myös omasta prätkästä. Ajokortin saatuani kaverin pyörää kokeilin ja hinku voimistui, rahatilanne ei. Avioon mentyäni yritin exälle vihjasta yhteisestä harrastuksesta ja laatuajasta yhdessä matkaillen, ei menny läpi, exän kiinnostuksen kohteet oli muissa harrasteissa. Eron jälkeen päätin, nyt tai ei koskaan, ja mukavaa on ollu.
Varmaan lipinä syttyi kun serkkupoikien mopoilla huristeltiin "hienolla" radalla siinä 9-10 ikäisinä.
Toki saattoi sekin vaikuttaa kun serkkujen isä oli suomenmestari tt-ajoissa aikoinaan, lisää löylyä tuli serkkujen rr-uraa seuratessa.
Juu ja olen lahjan saaja eli ajotaidoton kaatuja jumalan armosta
Toki saattoi sekin vaikuttaa kun serkkujen isä oli suomenmestari tt-ajoissa aikoinaan, lisää löylyä tuli serkkujen rr-uraa seuratessa.
Juu ja olen lahjan saaja eli ajotaidoton kaatuja jumalan armosta
Eipä ollut tuossa minulle sopivaan vaihtoehtoa. Itse aloitin pari vuotta sitten tarkoituksena ainoastaan puolittaa työmatkakulut. Autolla 6l/100km ja mopottimella viime kesän keskikulutus 3l/100km. 90 luvun 250 kuutioinen jammu valikoitui kulkineenksi ainoastaan vakuutuksen hinnan ja kulutuksen vuoksi ja hyvin on 100km päivittäistä työmatkaa palvellut. Nyt ehkä joutuu vaihtamaan 125 kuutioiseen tuon uuden veron vuoksi. Niissä taitaa vaan vakuutusmaksut nousta. Välissä ehti vierähtää 20 vuotta ilman ajoa minkäänlaisella kaksipyöräisellä.
Luulen, että mopolla mökillä saavutettu vapauden tunne ja endorfiinipölly, joka sitten vaihtui kevarilla saavutettuun vielä suurempaan endorfiini/dopamiini pöllyyn. Siitä sitten kohti isompia ja pölly senkun paranee. koko ajan enemmän ja isompaa. Koska se entinen ei tunnu enää miltään. Sitten kun pyörät oli tapissa ja kiksejä ja välittäjäainepöllyä ei enää sen kautta saa, niin rata-ajoa ja erilaista kikkailua.
Kuitenkin kyse on eräänlaisesta riippuvuudesta josta olen päässyt vasta viime vuosina vähän irrottauduttua. Mutta yhä vieläkin kun lähtee ajamaan, niin se tunne on kuin aivot saisi jotain huumetta. Ensin tulee sellainen rauhallisuus ja mielihyvän tunne.
Tärkeimmäksi kulmakiveksi on muodostunut armeija. Kevarin jälkeen istut jossain metsässä vankina ja maantiellä ajaa iso moottoripyörä, se edustaa kaikkea sitä mikä armeijassa harmittaa. Joukkueena oli vs yksilö. Päätin, että kun täältä pääsen, niin ostan ison pyörän heti kun mahdollista. Armeijan jälkeen töihin, 2kk ja kaikki rahat kiinni pyörään(900cc).
Kuitenkin kyse on eräänlaisesta riippuvuudesta josta olen päässyt vasta viime vuosina vähän irrottauduttua. Mutta yhä vieläkin kun lähtee ajamaan, niin se tunne on kuin aivot saisi jotain huumetta. Ensin tulee sellainen rauhallisuus ja mielihyvän tunne.
Tärkeimmäksi kulmakiveksi on muodostunut armeija. Kevarin jälkeen istut jossain metsässä vankina ja maantiellä ajaa iso moottoripyörä, se edustaa kaikkea sitä mikä armeijassa harmittaa. Joukkueena oli vs yksilö. Päätin, että kun täältä pääsen, niin ostan ison pyörän heti kun mahdollista. Armeijan jälkeen töihin, 2kk ja kaikki rahat kiinni pyörään(900cc).
Vaihtoehtona oli autoon vannetta ym kallista tilpehööriä, mutta onneksi en siihen päätynyt 
Hauska kerrata ketju läpi kaikkine "selityksineen"
.
Tulee väistämättä mieleen, kuinka paljon ja miksi ihminen tekee erilaisia asioita
esim. harrastusmielessä "kertomansa mukaan"..... ja kuinka paljon ehkä perimmältään
aika tiedostamattaan, hyvinkin pienenä/nuorena koettujen, myönteisten asioiden seurannaisina.
Tästä voi jättää suoraan pois kaikki "pimppaa", kun muutkin ja kun "kuuluu" ja on cool- jutut kaikilta osin.
Mopoilun, kuten monen muunkin "harrastuksen" suhteen voisikin ihan hyvin esittää kysymyksen:
Ei niinkään, mikä sai minut aloittamaan mopoilun, vaan ALOITTIKO MOPOILU MINUT?.
Sama koskee monen kohdalla esim. merta, kalastusta jne. Pahimmillaan kaikki nuo.
Ei näitä juttuja niin ehdi huomata kollina, kun pimpan ja setelin huumaava tuoksu saa vetämään
kouristuksenomaisesti molemmat nenät ojossa sen kummemmin maailman menoa siinä pohtimatta.
Toiset ei ehkä huomaa juuri koskaan, juuri mitään, kunhan mennään. Elämän kyydissä tai itse kuskinpaikalla.
Ajan myötä taas moni törmää kerta toisensa jälkeen, moniin asioihin, joiden "taianomaista tenhoa"
on jotenkin mahdotonta tavoittaa mitenkään rationaalisesti.
Jostain kumman syystä, suoraan tai mutkan kautta, erityiset juttujen..... niiden jotka "pysyvät" vaikka
kaikki muut, ns. tärkeämmätkin asiat menevät ja tulevat aikanaan ja tavallaan.... pohjat löytyvät
vanhoista, jopa hyvin varhaisista kokemuksista ja tuntemuksista.
Sitten ollaankin sellaisten asioiden äärellä, joihin ei pahemmin vaikuta mikä milloinkin on cool, mitä kaverit
touhuaa, mitä siinä muijan ja hellan välissä puristuneena voi tehdä jne.
.Tulee väistämättä mieleen, kuinka paljon ja miksi ihminen tekee erilaisia asioita
esim. harrastusmielessä "kertomansa mukaan"..... ja kuinka paljon ehkä perimmältään
aika tiedostamattaan, hyvinkin pienenä/nuorena koettujen, myönteisten asioiden seurannaisina.
Tästä voi jättää suoraan pois kaikki "pimppaa", kun muutkin ja kun "kuuluu" ja on cool- jutut kaikilta osin
.Mopoilun, kuten monen muunkin "harrastuksen" suhteen voisikin ihan hyvin esittää kysymyksen:
Ei niinkään, mikä sai minut aloittamaan mopoilun, vaan ALOITTIKO MOPOILU MINUT?
.Sama koskee monen kohdalla esim. merta, kalastusta jne. Pahimmillaan kaikki nuo
.Ei näitä juttuja niin ehdi huomata kollina, kun pimpan ja setelin huumaava tuoksu saa vetämään
kouristuksenomaisesti molemmat nenät ojossa sen kummemmin maailman menoa siinä pohtimatta
.Toiset ei ehkä huomaa juuri koskaan, juuri mitään, kunhan mennään. Elämän kyydissä tai itse kuskinpaikalla.
Ajan myötä taas moni törmää kerta toisensa jälkeen, moniin asioihin, joiden "taianomaista tenhoa"
on jotenkin mahdotonta tavoittaa mitenkään rationaalisesti.
Jostain kumman syystä, suoraan tai mutkan kautta, erityiset juttujen..... niiden jotka "pysyvät" vaikka
kaikki muut, ns. tärkeämmätkin asiat menevät ja tulevat aikanaan ja tavallaan.... pohjat löytyvät
vanhoista, jopa hyvin varhaisista kokemuksista ja tuntemuksista.
Sitten ollaankin sellaisten asioiden äärellä, joihin ei pahemmin vaikuta mikä milloinkin on cool, mitä kaverit
touhuaa, mitä siinä muijan ja hellan välissä puristuneena voi tehdä
jne.