Mikä sai aloittamaan moottoripyöräilysi?

[Moottoripyöräilijä]

Oikea vaihtoehto oli kun kaikkea muuta on jo kokeiltu sukelluksesta laskuvarjourheilusta ym.... mutta ainoastaan tähän jäi koukkuun!!!

 

[Moottoripyöräilijä]

Oikea vaihtoehto oli kun kaikkea muuta on jo kokeiltu sukelluksesta laskuvarjourheilusta ym.... mutta ainoastaan tähän jäi koukkuun!!!

 

[Rige]

Oikeastaan olisi pitänyt vastata kahteen kohtaan, mutta samapa tuo. Ensimmäinen kosketus moottoripyöriin oli jo tenavana kun setä ajeli jollain varhaisella NSR hondalla. pakkohan oli kyytiin päästä ja kahvasta kääntään. Kevarin jälkeen ei ollut "kunnon" pyörää, kunnes viime kesänä kaverin pyörää kokeilin ja siitä innostus...

 

[TimTim]

Kyllä mopoilusta tuli innostuttua n. 7-vuotiaana kun isukki osti jonku 250 rd:n.. Sittemmin isoveljellä on ollu pyöriä jos jonkinlaista ja pakkohan sitä on perinteitä jatkaa...

 

[viltsu]

Pikkupojasta asti on kyllä kaksipyöräiset kiinnostaneet. Isäukko on myös nuorempana omistanut pyöriä ja puhunut niistä paljon. Kaverit kun alkoi harrastamaan isompia pyöriä, niin siinä vaiheessa vietiin minuakin...

 

[Cyberias]

Penskasta asti haaveillut... nyt oli aika kypsä.

 

[-RD-]

Itsestäänselvyyspä toi oli. Ei se pyörien lukumäärä, mutta että liikkumaan piti päästä...siinä sitten vain kävi niin että ko. persoonallisuuteen sopii kaks pyörää huomattavasti paremmin kuin neljä. Vaikkapa tietynasteinen henkinen tyydytys on saavutettavissa neljän rinkulan päällä ja häkin sisällä liikkuen, ei se taivas avaudu ellei sitä esteettä pääse näkemään päätä kääntelemällä.

Ehkä juttu on siinä, että pyörä on lähinnä täydellistä vapautta mitä minun on mahdollista saavuttaa. Tai sitten siinä, että ralleissa on kivä rällätä muiden pölhöjen seurassa. Tai siinä että tämä on paras keksimäni tekosyy pukeutua nahkaan.

Kuitenkin, kannustavista kommenteista(esimerkiksi isukki: "myy se romu pois") huolimatta prätkä on viimeinen joka lähtee. Henkihän siinä menisi tai hulluksi tulisi, jos ei "lentämään" pääsisi.

 

[Mosse]

Kyllä se alkoi silloin n. 12-vuotiaana serkun mopolla "crossaillessa". Siitä sitten oma piikki ja sen jälkeen luonnollinen siirtymä hieman isompaan.

 

[Guest]

Sen verta paljon tullut liikuttua kyydissä ja kun aina ollut enempi vähempi vauhtifriikki niin...

Pakkohan sitä oli kortti ajaa itsellekin! Vai olisiko oikea syy alkava 30v kriisi?

 

[mullikka]

pikkupojasta asti on kakspyöräset kiinnostanu...ja niitten kans on tullu leikittyä!
Ei ole koskaan ollu epäselvää siitä hankkisinko prätkän ku ikää on tarpeeksi..

nyt kymmenen vuotta prätkäilyä takana ja innostus sen kun kasvaa...

 

[JaniP]

Mikä sai sinut aikoinaan tekemään päätöksesi alkaa motoristiksi?

Koska thaikioski oli kiinni.  

edit: ja piti jotenkin lauantaipäivä tuhlata. No mopokauppaan renkaita potkimaan ja siitähän se sit läks.

 

[jtz]

Hmm, taitaapa olla sellainen pikkupojan haave jolle sitten lopullisen kipinän sitten antoi kun kaveri hankki pyörän. Pitihän sitten itsekin saada...

 

[Kaz]

Autot on akoille?? Öhöm.... No joka tapauksessa mopoiluharrastus alkoi Honda Monkeysta eli voisi kai sanoa että pikkuTYTÖSTÄ lähtien on mopot ollut haaveena ja mikä parasta enää ei tarvitse haaveilla vaan ajella!!

Lainaanpa koko viestin.

 

[seku]

Pikkupojan haaveen esti toteutumasta aluksi faija. Kun kukaan ei enää kyenny estämään, oli se hetki. Sit alkoi retki

Lopultakin, prätkä on mun juttu. En kauheesti kaipaa matkoilleni seuraa. Jos niillä on omat prätkät, siedän sitä, hetken jopa nautin seurasta, mutta yksin baanalla, se on aina parasta

 

[OTV]

Pikkupojan haave joka toteutui jo pikkupoikana eli kuin isoveli ja isä on pyörämiehiä niin eihän sitä minustakaan olisi voinut muuta tulla, ja hyvä niin.

 

[Bluesman]

kyl se tuohon ykköseen napsahti...

 

[Ace]

Ei oikein ollu sopivaa, joten laitoin 1:seen...
Muistaakseni 5:llä luokalla kaverilta ostin Suzuki Solifer SM-mopon, siitä sitten pikkuhiljaa on vehkeet kasvanu iän ja budjetin myötä.

Ei perkule, onk mun "ura" alkanu Suzukilla, täh, ei hyvä ei....

 

[wene]

Normaalit omat mopoilut ja kavereiden piikkien kaatamiset ensin, kunnes...
Kahdeksantoista vuoden haikailun jälkeen marssin tänä kesänä kauppaan nottapäivää- pohjalta ja nyt on gsx600fllä päästelty tämä loppukausi.
Tämä valinta on aina ollut aika helppo.
Autot eivät kiinnosta/eivät ole kiinnostaneet ekan corollani jälkeen (a.k.a kittipallo) vähääkään paitsi nyt tietysti normaalien tavaran- tai työajorutiinien apuna.
Eräs elämäni parhaista liikkeistä hankkia pienet japanilaiset pyörät alle!

(Tosin kaikki rahat menee ja ens kauden jälkeen taitaa tulla fillarin vaihtokin jo eteen, mutta silti). Hehe.

 

[rytkönen]

Kyllä se on toi Yölintua lainatakseni "pienen pojan haaveet"

 

[duracl]

Kevari oli silloin ainoa tapa päästä vapaasti liikkumaan, joten vuoden kestäneen äidinkäännytystyön jälkeen sain kuin sainkin ajaa kortin ja ostaa pyörän. Vaikka pyörä oli ensin vain väline liikkua oman rytmin ja aikataulun mukaan, niin siitä se kipinä kuitenkin syttyi, pikkuhiljaa ja salakavalasti...