matala ja kevyt pyörä joka ei olisi sysiruma?

[jaket]

monesti jotkut haluaa talutella pyörää, kun ne pelkää laittaa sitä päälle. no se talutus on aina pyörällä aika hankalaa, jos on mäkeä tai muuta sellaista. Kannattaa mennä pyörän selkään ja käynnistää se, silloin kaikki on aina helpompaa.

Muutenkin esim tallista takaperin talutus on tuhoontuomittu, kannattaa istua kyytiin ja työntää taaksepäin jaloilla. Paljon helpompi kontrolloida selästä.

 

[caoho]

No jos nyt laitan tähän omat kokemukseni. Eli olen 159cm ja painoa 50kg.
Aloitin harrastuksen viime kesän alussa ja kyllä oli itellä ongelmia pyörän valinnassa, ja varsinkin sopivien varusteiden löytämisessä (ellei halunnut käyttää naisten tai lasten malleja).

Pyörä kauppias suositteli Ninja 250r mutta kaverit sano että ehdottomasti pitää aloittaa 600cc:llä. Päädyinkin Ducati Monster 696:een. Painoa täydellä tankilla noin 185kg ja istuin korkeus ilman madallusta niin että varpaat oli maassa. Muokkasin penkistä noin 2cm pois mut ei hirveesti auttanu. Oli sen pyörän kanssa vähä taistelemista alussa, varsinkin piti aina kattoo että jättää pyörän niin että pääsee helposti pois. En pystynyt puruuttamaan pyörää sen kyydissä vaan pitää aina siirtämällä kääntää.

Tällä hetkellä Monster 1100evo. Painaa noin saman verran. Alkupäröunen istuinkorkeus 81cm. Vaihdoin iskarit ja muokkasin penkkiä, nykyinen istuin korkeus 75cm joka tuntuu samalta kuin edellisessä pyörässä. Varmuutta on tullut enemmän ja nyt peruuttelen pyörää jo sen kyydissä ja pyörän käsittely muutenkin varmempaa. Eli näin oman kokemukseni perusteella, olisi pitänyt aloittaa pienemmällä pyörällä kuin 600cc ja sitä kautta hakee sitä varmuutta touhuun. Sulla on kuitenki pituutta vähän enemmän nii se ei oo ongelma. Harkitse ihmeessä 696 monsteria, jos 600cc haluat

 

[Silver Bride]

monesti jotkut haluaa talutella pyörää, kun ne pelkää laittaa sitä päälle. no se talutus on aina pyörällä aika hankalaa, jos on mäkeä tai muuta sellaista. Kannattaa mennä pyörän selkään ja käynnistää se, silloin kaikki on aina helpompaa.

Muutenkin esim tallista takaperin talutus on tuhoontuomittu, kannattaa istua kyytiin ja työntää taaksepäin jaloilla. Paljon helpompi kontrolloida selästä.

Esitän eriävän mielipiteen. Jos edes päkiät on maassa niin asia varmasti on noin. Mutta jos vain varpaat osuu maahan niin pirun vaikea sitä pyörää on sen päältä käsin saada siirrettyä (tarkoitan siis vaikkapa taaksepäin siirtämistä jolloin moottorista ei yleensä ole apua).

Kyllä mä sitkeästi välillä yritän pyörääni taapertaa liikkeelle mutta yleensä totean että helpompi taluttaa... Mutta itse olen väkisin halunnut juuri tietyn pyörämallin joten pitää vaan kärsiä pienet epämukavuushetket.

Ja aloittajalle, homma helpottuu jos onnistut olemaan rentona. Kaikki me tosiaan joskus kipataan. Mun paikaltaan kippaus ei onneksi aiheuttanut toissakesänä kuin nolotusta kuskille ja naarmun kytkinkahvaan.

 

[Reterete]

Taluttamisesta tuli mieleen, kun korttia ajoin, oli pyörä bmw 650gs F. Sitä oli helpompi taluttaa kuin tän hetkistä 600 cebaria. Pystyin mielestäni paremmin nojaamaan pyörään tai pyörä nojata sinuun, miten haluaa ajatella. Samoin edellinen pyörä suzuki gsr oli myöskin helpompi siirrellä kuin cebari. Toki onhan ne kaikki ihan erilaisia pyöriäkin.

 

[Tuuchen]

monesti jotkut haluaa talutella pyörää, kun ne pelkää laittaa sitä päälle. no se talutus on aina pyörällä aika hankalaa, jos on mäkeä tai muuta sellaista. Kannattaa mennä pyörän selkään ja käynnistää se, silloin kaikki on aina helpompaa.

Muutenkin esim tallista takaperin talutus on tuhoontuomittu, kannattaa istua kyytiin ja työntää taaksepäin jaloilla. Paljon helpompi kontrolloida selästä.

Jep jep, kyllä se pyörän pakittaminen lyhyelle on työntämällä ainut keino. Ei muuta kun reippaasti pyörä siihen kainaloon, ottaa pyörän painon kunnolla tohon lantiolle ja lähtee lykkimään. Kun pyörän paino on sun kroppaa vasten niin ei ole pelkoa että se kippaa toiseen suntaan ja sitä massaa on helpompi käsitellä. Kunnolla vaan kehon voimat siihen (eli ei yritä pelkillä käsillä), niin pyörä liikkuu.

Helpoiten tekniikat oppii kun aloittaa kevyellä pyörällä, ja sitähän aloittaja tässä hakee. Yamaha XJ6 Diversion F (2010-), on siisti, hieman matalampi 600cc pyörä ja aloittelijalle helppo käsitellä. Toinen kevyt on ER6F. Myös Yamahan uusi MT-07 on kevyt ja hyväksi pyöräksi kehuttu - jos nakupyörän haluaa.

 

[kk]

Pystyn kyllä samaistumaan tähän aiheeseen, myös miehenä ja tässä aloittelijanakin siis. Oma pituus 172cm ja paino 78 kg salilla treenattuna. Aloittelijana on vain vaikea käsitellä pyörää. Mulla on kevyt Kawasakin ER-6 ja kerranhan sekin sitten yllättäen kaatui tallilla siirtäessä kun lähti toiselle puolelle kallistumaan. Piti vain päästää irti lopulta kun en halunnut riskeeraa selkää. Oppirahat siitä sitten maksuun. Kokemus tuo oppia, I hope so.

Eli paljon tsemppiä ja yritystä vain

 

[kum1ankka]

Mä oon vuosikaudet kateellisena kattellu miten pyörämekaanikot, pyöräliikkeitten myyjät sun muut mopottimia ammatikseen ympäriinsä tuuppivat ihmiset työntelee niitä huolettoman ja helpon näkösesti. Koittanu vähän ottaa tyylistä mallia ja harjotellu, ni perhana sehän alkaa pikkuhiljaa melkein sujumaan. Eli ihan samaa mieltä ku moni muuki tässä ketjussa, treenaamalla se siitä. Mut kyl se vaan auttaa, ku joku hiukan näyttää mallia.

 

[Akiva]

Jos pyörä nyt edes joten kuten pysyy pystyssä niin peruuttaminen on helppoa, istuu satulassa tai ei.
Etujarru päälle ja työntö eteen päin-> Iskari painuu kasaan-> Jarru pois samalla kun vedetään taakse päin.
Toistetaan tarvittaessa.
Fysiikka toimii jopa nelosen matikalla.

 

[Hammurab]

Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Vielä kertaakaan en oo sitä onnistunut kaatamaan, mutta en ole saanut myöskään sitä varmuutta mitä kuvittelin saavani ihan nopeastikin. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan? Painan vähän alle 60kiloa, pitutta on 170. Olen fyysisesti ihan ok kunnossa ja harvemmin muuten tulee tilanteita, että en jaksaisi (paitsi pyörän kaa, jatkuvasti). Nykyinen pyöräni (vm 2005 yamaha fz6s) painaa 207kiloa...

Unoha mitä se pyörä painaa. Jos se on muuten kiva ajaa niin loput on harjoittelua. Jos tuntuu epävarmalta niin sopivalla kentällä harjoittelua ja tuntuman ottamista. Se varmuus tulee sieltä aikanaan kun huomaa että vaikka se pyörä painaisi 500kg niin kyllä se tottelee oikeita käskyjä

 

[wanico]

Noin niinku nyrkkisääntönä omalta kokemuspohjalta voisin sanoa, että nuo kaksimukiset on nelareita ketterämpiä käännellä ja väännellä. Olipa sitten kyseessä pyörän päällä tai vieressä tapahtuva työntely.

Pyörän päällä kun ollaan, niin saa reisille paljon enemmän voimaa, kun jalkoja ei tarvitse pitää niin levällään.

Pyörän vierestä kun työnnellään, niin lyhyempikin yltää paremmin sinne rystypuolen stongaan, kun pyörä on kaposempi. Ja pääsee seisomaan lähemmäs pyörän painopistettä.

Pyörää on kevyt työntää silloin kun kaiken voiman voi käyttää työntämiseen. Älä yritä työntää kallellaan olevaa pyörää, se on raskasta.

Tervetuloa kokeilemaan tuohon meidän pihaan. Ja saa sillä koittaa ajaakkin, eikä tarvitse tyytyä pelkkään työntelyyn.

Ja kävelyvauhtisessa hidasajossa käsi pois etujarrulta. Käytä ainoastaan takajarrua ja kytkintä, niin homma on helppoa kuin lapsen teko.

 

[Hilmu]

Lisättäköön tuohon mun SV:n hehkutukseen, että aiemmassa ulkomuodossaan se oli hankalampi käsitellä. Nyt kun tanko on korkeammalla, helpottui käsittely huomattavasti. Eli nakuversio on parempi

Kyllä, mäkin olen sen kipannut ihan paikaltaan. Tuli yllättävä lumusade ja odotellessani, että edellä oleva auto(ni) pääsee mäestä ylös, pyörä otti ja lipsahti kyljelleen. Siinä sohjossa ei ollut mitään estotoimia tehtävissä, sentään hiukan hidastaen... Isoin kolhu tuli itsetuntoon ja pyörään vaihdettiin vilkut. Tangon päässä on pieni naarmu muistuttamassa, ettei keskittyminen saisi herpaantua hetkeksikään pyörän päällä.

 

[wanico]

Olitkin näköjään kakkos sivulla itsekin löytänyt Suzuki SV:n se on hyvä taajaman ulkopuolella.
Monster on taajamassa vähän ketterämpi jos tulee paljon valoista lähtöjä ja kääntymistä.

Jos lompakko on kunnossa, niin 848 streetfighter...

(Ja kum1ankalle terveisiä, nosta pyörä ihan pystyyn asti ennen kun yrität työntää, sitten liikkuu yhtä kevyesti kuin motoliikkeen pojilla).

 

[kum1ankka]

(Ja kum1ankalle terveisiä, nosta pyörä ihan pystyyn asti ennen kun yrität työntää, sitten liikkuu yhtä kevyesti kuin motoliikkeen pojilla).

Ootko muuten huomannu, et ne melkein aina tuuppii tasasella lattialla niin, et oikee käsi on esim. satulan kahvassa tai jossain ihan muualla ku sielä jarrukahvalla?

 

[Maurisakari]

Huomasitteko nostovideoiden jujun. Kummassakin videossa nostot tehtiin helpommalta, eli vaimentimen puolelta. Ei tarvittu monenkaan kilon nostoa, kun "pönttö" toimi "saranana" kippaukselle, ja siinähän se oli jo melkein pystyssä, jolloin saa jalat suorana voimaa nostoon. Kuinkahan olis kimuleiden käynyt jos mopo olis kaadettu toiselle kyljelleen? Varsinkin jälkimmäisessä pätkässä näkyy hyvin kuinka pystyyn laite nousi vaimentimensa varassa.

Mare

 

[Lancer]

Jos pyörä nyt edes joten kuten pysyy pystyssä niin peruuttaminen on helppoa, istuu satulassa tai ei.
Etujarru päälle ja työntö eteen päin-> Iskari painuu kasaan-> Jarru pois samalla kun vedetään taakse päin.
Toistetaan tarvittaessa.
Fysiikka toimii jopa nelosen matikalla.

Enpä ole koskaan asiaa edes ajatellut, mutta näin sitä pyörää tulee itsekin vedettyä taaksepäin. 65kg itellä elopainoa ja siimat käsien tilalla. Hyvin liikkuu pyörä.

 

[McStadey]

Jos pyörä nyt edes joten kuten pysyy pystyssä niin peruuttaminen on helppoa, istuu satulassa tai ei.
Etujarru päälle ja työntö eteen päin-> Iskari painuu kasaan-> Jarru pois samalla kun vedetään taakse päin.
Toistetaan tarvittaessa.
Fysiikka toimii jopa nelosen matikalla.

Enpä ole koskaan asiaa edes ajatellut, mutta näin sitä pyörää tulee itsekin vedettyä taaksepäin. 65kg itellä elopainoa ja siimat käsien tilalla. Hyvin liikkuu pyörä.

Tota oon iteki harrastanu miltei jokapaikassa Kerran yks kanssamotoristi katto vähän aikaa tuota peruuttelua ja päätti jelpata miestä mäessä ja veti 5 m taaksepäin

Nykyisin kotipihalla aika usein vaan työnnän sen pyörän pois parkista jos ei oo tilaa ajamalla kääntää, tulee vähemmän hiki.

 

[Neona]

Itellä oli harrastusta aloittaessa hieman sama tilanne ja pituutta näyttäisi olevan saman verran kun sinulla. Päädyin ostamaan kawan er6n, joka on helppo pyörä opetella sitä käsittelytaitoa sekä maassa että selässä, mutta ei silti tehot lopu ihan heti kesken. Mulla on tuo oma tällä hetkellä myynnissäkin ilmoitus ja linkki nettimotoon löytyy tuolta myyntiosiosta. Tsemppiä vaan, kyllä ne taidot siitä harjaantuu

 

[jaket]

yksi pyörä mikä on todella matala ja ei ole ruma on triumph bonneville. Kevyt se ei ole, mutta niin matala, ettei paino tunnu.

 

[Juhis]

Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Vielä kertaakaan en oo sitä onnistunut kaatamaan, mutta en ole saanut myöskään sitä varmuutta mitä kuvittelin saavani ihan nopeastikin. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan? Painan vähän alle 60kiloa, pitutta on 170. Olen fyysisesti ihan ok kunnossa ja harvemmin muuten tulee tilanteita, että en jaksaisi (paitsi pyörän kaa, jatkuvasti). Nykyinen pyöräni (vm 2005 yamaha fz6s) painaa 207kiloa...

Ittellä on kokemusta eniten kilokyykyistä, mutta vastataan kuitenkin..
Oma R1 (2004-06) on todella kapea penkin kohdalta, ja josta oma daamikin ylettyy komeasti maahan molemmilla jaloilla yhtäaikaa (168 pitkä)
Daamilla on Z750 -07 tällä hetkellä jolla menee selvästi varpisteluksi/yhdellä jalalla tuki, kuin myös edelliset zx10r 04 ja Z1000 -04 meni.
Eli jollei kiloset pelota (ja miksi pelottaisi?) niin suosittelen kokeilemaan tuon mallin Rykköstä.

 

[yason]

Oon yrittänyt googletella erilaisten 600cc pyörien joukosta jotain kevyttä, mutta kyllä kaikki on sen n.200kiloa. En sitten tiiä onko ainut vaihtoehto hommata nimensä mukaisesti "kevytmoottoripyörä" ja harrastaa pari vuotta kuntosalia ja sit siirtyä takaisin A-pyöriin. Vähän tämä syö fiilistä harrastamisesta, ku joutuu jännittämään mihin uskaltaa ajaa parkkiin, pääseekö varmasti ajamalla ympäri eri mestoissa jne jne. Harmittaa paljon!

Tästä asiasta on jo tullut ihan perheriita, kun en vaan oikeesti fyysisiltä ominaisuuksiltani kykene esim hiekkapohjalla siirtelemään pyörääni itse. Jätän pyöräni suosiolla reippaasti vähän kauemmaksi missä on varmasti maasto sellaista, että kykenen.. Ei vaan nyt oikein toimi tää homma näin...

No tarviiko toimia? Ajat vaan semmosiin paikkoihin, mistä pääset pois ja nautit prätkäilystä! Kyllä minäkin tarkkaan valikoin paikan, johon tuota pyörääni parkkeeraan, vaikka olen iso mies.

Tiedän nimittäin, että pyörä menee kyllä alas, jos se haluaa mennä. Jaloilla voi yrittää pelastaa hieman, jos kenkä sattuu olemaan tukevasti asvaltilla tai betonilla, mutta ei siinä viime kädessä "pienempi" tai kevyempi olennaisesti ratkaise mitään: fillari painaa kuitenkin pari kolme kertaa oman painosi verran. Eli aja suosiolla sellaisella, mistä muuten tykkäät. Satulan saa fiksailtua alemmas, jos jalat ei riitä.

Ja mustahan toi kuulostaa hyvältä jo nyt: vaikka kärsit epävarmuudesta etkä usko kykyihisi nyt, mutta et ole silti kaatanut pyörääsi kertaakaan. Olet tietoinen siitä, missä et vielä luota itseesi. Osaat siis "nähdä", missä omat rajasi menevät. Ihan kaikkialle ei tarvi päästäkään parkkiin ja toisaalta itseluottamusta voi treenailla harjoittelemalla pikku hiljaa sitä mukaa, kun huvittaa. Ota vaikka kaveri mukaan varmistamaan pyörää. Kallista pyörää sivusuunnassa, kunnes alat olla lähellä rajojasi. Tutkiskele, että missä rajoissa pyörä saa liikkua, että saat vielä pidettyä sen pystyssä.

Kaatumaraudat tai -tapit jos on, niin eipä se muksahdus kauheesti vahinkoa tee. Olen nähnyt monta kertaa, kun parkissa joku kippaa pyörän kanssa ja aina ne on ylös saatu.