Markon -81 FLAT TRACKER Suzuki

[Marko_k]

Tein nopeusmittarin anturille telineen. Telinettä suunnitellessa ajatukset tahtoivat väkisinkin karata yliajattelun puolelle, vaikka tarve oli hyvin yksinkertainen. Lopulta kuitenkin päädyin hitsaamaan hieman kevennetyn mutterin taivutetun pellinpalan päähän, ja toiseen päähän kiinnitysreikä jolla osa kiinnitetään jarrusatulan pultin alle.

Tein mutterin yhdelle ehjälle sivulle kierrereiän pidätinruuvia varten, jolla anturin etäisyyttä voidaan säätää, sekä lukita paikalleen. Anturi lukee jarrulevyn kiinnityspultteja, ja kertomalla mittarille lukupisteiden määrän sekä renkaan vierintäkehän pituuden, saadaan nopeuslukema tauluun. Anturin johto pitää vielä niputtaa yhteen jarruletkun kanssa. Eikai tuota loppupeleissä juuri tuon helpommin olisi voinut tehdäkään.

 

[lario]

Joskus yksinkertaisuus yllättää positiivisesti

 

[Marko_k]

Kevät ja alkukesä meni aikalailla veneen ja Minin kimpussa, jotta ne sentään saatiin ajoissa liikkeelle. Lisäksi kovan ajokuumeen kourissa tuli haettua itselle uusi käyttöpyörä, Honda CBR 600 f4i.

Tällä ainakin pääsee heti ajoon, ja kesän pidemmät reissut tehdään luonnollisesti CBR:llä, Suzukin käyttötarkoituksen ollessa hieman toisenlainen. Pieni konehan tässä on, mutta tuntuu kulkevan sen minkä tarvitsee. Toki tämäkin otti ensin oman aikansa huoltohommissa ja mieleiseksi laitellessa, mutta nyt jo valmis tielle.

Joten, palataan Suzukin pariin ja ravistellaan yksi ässä hihasta..

Suzukin hankinnan jälkeen vuonna 2018 yksi ensimäisistä töistä oli uuden ketjusuojan valmistus, jonka tein silloin alumiinista. Päällystin suojan oikeaa hiilikuitua sisältävällä teipillä, mutta muistan jo silloin hieman epäilleeni lopputulosta, vaikka se ihan siistiltä näyttikin. Alla vanhat kuvat projektin alusta.

Nyt kun kaivoin tuon vanhan ketjusuojan varastosta paikoilleen laittaakseni, se päätyikin välittömästi hylkyyn. Teippi ei oikein kestänyt aikaa, vaan alkoi jo repsottaa reunoista. Lisäksi "valemateriaali" vaivasi mieltä. Teipin olisi voinut poistaa ja maalata suojan, mutta sekin tuntui tylsältä ajatukselta. Joten miten tuosta parannetaan?

No tietenkin tekemällä suojan oikeasta hiilikuidusta!

Päädyin ns. märkälaminointitekniikkaan, eli käsin laminointiin ilman alipaineisäkitystä. Tein pellistä muotin, jonka sisäpuolelle laminoin hiilikuidut laminointiepoksilla. Näin julkisivu jää peltiä vasten, ja saadaan mahdollisimman siisti pinta helposti. Kuitua tuli muistaakseni 6-7 kerrosta, ja alin-, eli pintakerros tuli ulkonäkösyistä suuremmalla kudoksella. Muut kerrokset olivat tiheämpää kudosta.

Parin päivän kuivumisen jälkeen kappale irti muotista, ja karkea leikkely muotoon käsittelyn helpottamiseksi. Pinta oli melko hyvä jo valmiiksi, mutta muutamaa kohtaa piti hieman paikkailla epoksilla.

Lopullisen muodon leikkelin vanhaa ketjusuojaa hyväksikäyttäen, ja porasin kiinnitysreiät.

Viimeistelyksi kevyt hionta, ja kirkaslakka pintaan.

Nyt olen osaan tyytyväinen. Mukavan kevyt ja jämäkkä kappale, ja kaikenlisäksi omasta mielestä hyvännäköinen. Aikaa kyllä kului kaikkinensa melko paljon talliajan oltua aika vähissä, mutta kiirehän tässä ei onneksi ole. Edelleen ollaan aikataulussa. Mukava oli myös opetella uusi materiaali, tätä ennen ei hiilikuidusta ollut minkäänlaista kokemusta.