-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Markon -81 FLAT TRACKER Suzuki
- Keskustelun aloittaja Marko_k
- Aloituspäivä
Kiitoksia vaan!UMAS sanoi:
Vihdoin voidaan julkistaa väritys! Eli oma all-time favourite, Martini Racing. Logo jäi vielä uupumaan tankista, mutta laitetaan se myöhemmin. Lopputulos on juuri sellainen kuin sen itse kuvittelinkin. Pienempiä tarroja tulee vielä lisäksi, mutta keskitytään niihin tuonnempana..
Näitä odotellessa foorumilta paljastui "harmillisesti" toinenkin saman teeman kantava, äärimmäisen komea pyörä. Lopputulosten ollessa kuitenkin hyvin erilaiset tyyleiltään ja väreiltään, ei voi muuta kuin hymyillä, nostaa hattua ja onnitella hyvästä valinnasta!
Kertokaa ihmeessä millaisia ajatuksia herättää!
Ai hitto sulla on hyvä maku
Pukee martini tätäkin edukseen. Sopii mielestäni oldschool look vehkeisiin ku nenä päähän.
Erottuu kuitenkin kivasti massasta.
Takapenkki/kate on erittäin maukas
Pukee martini tätäkin edukseen. Sopii mielestäni oldschool look vehkeisiin ku nenä päähän.
Erottuu kuitenkin kivasti massasta.
Takapenkki/kate on erittäin maukas
Jaahas, vuosia jo vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten olisikohan "pienen" huilitauon jälkeen jo syytä palata pyörän kimppuun?
Kerrotaan ensin hieman mitä on tapahtunut, ja miksi.
Eli, pyörä on edelleen olemassa, eikä sitä olla pitkästä aikajanasta huolimatta unohdettu missään vaiheessa. Myönnetään, että motivaatio katosi hyväksi toviksi muutaman epäonnistumisen jälkeen ja sen uudelleen löytyminen vaati ensin pari toisenlaista projektia, sekä niistä saadut onnistumiset. Palataan noihin epäonnistumisiin myöhemmin.
Tässä välissä tuli siis tarpeen saada jokin kesäkulkineprojekti josta voitaisiin nauttia poikani kanssa yhdessä, eli toisinsanoen kesäauto. Tallin surullinen koko rajoitti heti muskelit ja urheiluautot pois listalta, sillä niille ei olisi mahtunut tekemään tallissa mitään. Joten mihin sitten päädyttiin, kun koko perheen on mahduttava kyytiin mahdollisimman kompaktisti, no tietenkin Miniin! Suomen toiselta laidalta haettiin laittoa vaativa -67 Austin 850, ja rakennettiin se mieleiseksi seuraavan vuoden-parin aikana. Hommaan kuului ulkoasua, moottorin päivittelyä, sisustan uusiminen sekä 100% uudet sähköt. Ei uppouduta Miniin tässä sen tarkemmin, mutta laitetaan kuvaa todisteeksi, ettei ihan tumput suorina olla kokoaikaa oltu. Ja lystiä on pidetty.
Auton valmistuttua tuli vielä halu päästä vesillekin, joten seuraava pikkuprokkis oli Hirvaksen 550 Ht- vene. Sellainen löytyikin läheltä, ja vaati lähinnä sisustan uusimisen, sekä pikku päivittelyä sinnetänne. Sekin otti kuitenkin oman aikansa, ja Suzuki odotteli kiltisti taustalla vuoroaan. Vene saatiin ennemmin tai myöhemmin Saimaakelpoiseksi, ja näinollen pois tehtävälistalta. Kiitettävästi tulikin Saimaata kierreltyä. Muutama päivitys vielä tulossa, ja ensi kesänä seilataan entistäkin enemmän.
Aikaa oli tässä kohtaa kulunut jo sen verran, että poikakin oli jo saanut ensimmäisen oman minicrossipyörän, ja aloittanut motskariharrastelun.
Nyt viimeistään oma into pyörien pariin syttyi taas kunnolla, joten olisiko vihdoin aika saattaa otsikon projekti maaliin?
Kyllä!
Jonkinverran onkin jo kulissien takana tapahtunut, paljon hankintoja tehty, ja jonkinverran suunnitelmat muuttuneet. Seuraavaksi luvassa taas ehtaa kontenttia, mutta jatketaan siitä sitten uudella postauksella. Paikallisesti on sovittu, että ensi kesänä pyörä on ajossa. Sitä kohti mennään.
Kerrotaan ensin hieman mitä on tapahtunut, ja miksi.
Eli, pyörä on edelleen olemassa, eikä sitä olla pitkästä aikajanasta huolimatta unohdettu missään vaiheessa. Myönnetään, että motivaatio katosi hyväksi toviksi muutaman epäonnistumisen jälkeen ja sen uudelleen löytyminen vaati ensin pari toisenlaista projektia, sekä niistä saadut onnistumiset. Palataan noihin epäonnistumisiin myöhemmin.
Tässä välissä tuli siis tarpeen saada jokin kesäkulkineprojekti josta voitaisiin nauttia poikani kanssa yhdessä, eli toisinsanoen kesäauto. Tallin surullinen koko rajoitti heti muskelit ja urheiluautot pois listalta, sillä niille ei olisi mahtunut tekemään tallissa mitään. Joten mihin sitten päädyttiin, kun koko perheen on mahduttava kyytiin mahdollisimman kompaktisti, no tietenkin Miniin! Suomen toiselta laidalta haettiin laittoa vaativa -67 Austin 850, ja rakennettiin se mieleiseksi seuraavan vuoden-parin aikana. Hommaan kuului ulkoasua, moottorin päivittelyä, sisustan uusiminen sekä 100% uudet sähköt. Ei uppouduta Miniin tässä sen tarkemmin, mutta laitetaan kuvaa todisteeksi, ettei ihan tumput suorina olla kokoaikaa oltu. Ja lystiä on pidetty.
Auton valmistuttua tuli vielä halu päästä vesillekin, joten seuraava pikkuprokkis oli Hirvaksen 550 Ht- vene. Sellainen löytyikin läheltä, ja vaati lähinnä sisustan uusimisen, sekä pikku päivittelyä sinnetänne. Sekin otti kuitenkin oman aikansa, ja Suzuki odotteli kiltisti taustalla vuoroaan. Vene saatiin ennemmin tai myöhemmin Saimaakelpoiseksi, ja näinollen pois tehtävälistalta. Kiitettävästi tulikin Saimaata kierreltyä. Muutama päivitys vielä tulossa, ja ensi kesänä seilataan entistäkin enemmän.
Aikaa oli tässä kohtaa kulunut jo sen verran, että poikakin oli jo saanut ensimmäisen oman minicrossipyörän, ja aloittanut motskariharrastelun.
Nyt viimeistään oma into pyörien pariin syttyi taas kunnolla, joten olisiko vihdoin aika saattaa otsikon projekti maaliin?
Kyllä!
Jonkinverran onkin jo kulissien takana tapahtunut, paljon hankintoja tehty, ja jonkinverran suunnitelmat muuttuneet. Seuraavaksi luvassa taas ehtaa kontenttia, mutta jatketaan siitä sitten uudella postauksella. Paikallisesti on sovittu, että ensi kesänä pyörä on ajossa. Sitä kohti mennään.
Viimeksi muokattu:
Elettiin vuotta 2022, ja projekti oli vielä hyvässä vauhdissa. Tarkoitushan oli pienistä epäilyksistä huolimatta kokeilla moottorin maalausta. Suunnitelma oli maalata ensin pelkät lohkot sylinteripaketin ollessa vielä paikallaan, ja sylinterit olisin maalannut irrallaan myöhemmin. Syynä tähän oli lohkojen helpompi puhdistus, kun ei tarvinnut pelätä lian tai puhdistusaineiden pääsemistä koneen sisään. Koneen purku ennen maalausta olisi taas tuonut väkisinkin öljy- ja rasvavalumia maalattaville pinnoille, sekä maalaamattomien kohtien suojaus olisi ollut työlästä. Maaliksi valikoitui aiemmin esitelty musta VHT engine enamel + primer. Tuota maalia oli jossakin kehuttu, ja hintakin antoi ymmärtää kyseessä olevan hieman parempaa tavaraa.
Puhdistin lohkot ensin liuottimella useampaan kertaan. Konehan oli huoltopukilla, joka helpottikin hommaa kummasti, kun koneen sai moneen eri asentoon seisomaan. Liottimen jälkeen puhalsin pinnat vielä soodalla irtolian irtisaamiseksi. Soodan jälkeen tietenkin huolellinen huuhtelu, ja olisikohan vielä tehty kierros jollakin pesuaineella. Pintojen ollessa puhtaat, karhensin pinnat karhunkielellä. Pitkän jynssäämisen jälkeen päästiin maalaamaan. Primerit pohjalle, ja ohjeita noudattaen loput kerrokset. Lopputulos maalauksen jälkeen näytti erittäin hyvältä, maalipinta oli kiiltävä ja hyvin peittävä. Kone jäi rauhassa kuivumaan viikoksi tai kahdeksi.
Olin ollut hieman epäileväinen maalin keston suhteen pitkässä juoksussa, ja kunnon kuivumisen jälkeen oli aika tutkia jälkeä tarkemmin. Pinta näytti todellakin virheettömältä, ja kerkesin olla hetken aikaa tyytyväinen. Päätin kuitenkin kokeilla maalin kestoa näkymättömälle kohdalle pienellä mekaanisella rasituksella. Ja kuinka ollakaan, pintamaali rapsahteli irti hyvinkin herkästi työkalua tarjotessa, paljastaen harmaan pohjamaalin. Pettymys iski, ja totesin ettei maalaus tule kestämään aikaa, kiveniskeymiä sekä lämpösyklejä sillä tavoin kuin olin toivonut. Olisikohan ollut, että maali olisi pitänyt vielä uunittaa ennen käyttöä, taikka lopullinen kovuus saavutettaisiin vasta kuumaksikäytön jälkeen. Uunitus etukäteen ei kotona olisi mitenkään onnistunut rouvan vartioidessa keittiötä, enkä jaksanut uskoa koneen kuumaksikäytönkään tilannetta parantavan niin merkittävästi. Kone olisi pitänyt kuitenkin vielä purkaa, uudelleenkasata sekä asentaa paikoilleen, ja joka vaiheessa olisi riski kolhia maalipintaa.
Oli siis siirryttävä suunnitelma B:hen, eli osien kirkastamiseen. Kiillotettuja/kiiltäviä pintoja en missään nimessä halunnut, vaan uutuudenmukaista näköä. Alkoi hurja urakka poistaa tuo juuri maalattu maalipinta. Vaikka pintamaali paikoittain lähtikin herkästi, oli pohjamaali kuitenkin pirun tiukassa. Kokeilin maalinpoistoaineita, sprayna sekä pensselöitävänä, mutta laihoin tuloksin. Noilla nykyaineilla ei tuntunut saavan kuin sotkua aikaan, ilman että maali kuitenkaan irtoaisi kunnolla. Kokeilin myös soodapuhallusta omilla vehkeillä maalin poistoon, mutta sekään ei purrut pohjamaaliin. Minkään muunsorttiset karkeammat ammattilais kuiva-/märkäpuhallukset eivät tulleet kyseeseen, koska puhallusmediaa olisi voinut jostain välistä päästä koneen sisään, ja sellaista riskiä en halunnut ottaa. Olin nähnyt videoita laser- puhdistuksesta, mikä näytti polttavan kaiken mahdollisen töryn metallipinnoilta kuin tuhka tuuleen jättäen jälkeensä puhtaan paljaan pinnan. Lähettyviltä löytyikin aloitteleva laser- tekijä, jonka luokse lähdettiin osien kanssa. Olin purkanut tuossa kohtaa sylinterit ja sivukopat pois päästäksemme paremmin käsiksi ahtaisiin paikkoihin. Toiveissa oli nähtyjen videoiden perusteella saada täysin käyttövalmis pinta. Muutama tunti tiukkaa tykitystä, ja kyllähän pinta puhdistui. Sen tarkemmin laserin toimintaa tuntematta, laser piirtää ikäänkuin edestakaista ohutta viirua "polttokeilassaan", ja valitettavasti työajan loppuessa lopulta kesken lopputuloksessa näkyi paikoittain tuota kuviota. Tekijä oli todellakin ensikertaa tekemässä tämän tyyppistä puhdistusta, ja tämä oli myös hänelle harjoitusta, joten ei moitteita hänelle. Suuremmalla ajankäytöllä olisi tulos varmasti ollut parempi. Kuvissa näkyy tuo polttokeilan koko, sekä lopullinen jälki.
Jälki ei siis vieläkään kelvannut itselleni, enkä vaivautunut varaamaan uutta sessiota laserille. Konstit tuntuivat loppuvan, eli ainoaksi keinoksi jäi jäi vanha kunnon manuaalinen hinkkaus.
Nyt oli tullut niin monta hutia peräjälkeen, että tässä kohtaa motivaatio katosi, ja pyörä jäi pölyttymään tallin perälle pitkäksi aikaa.
Puhdistin lohkot ensin liuottimella useampaan kertaan. Konehan oli huoltopukilla, joka helpottikin hommaa kummasti, kun koneen sai moneen eri asentoon seisomaan. Liottimen jälkeen puhalsin pinnat vielä soodalla irtolian irtisaamiseksi. Soodan jälkeen tietenkin huolellinen huuhtelu, ja olisikohan vielä tehty kierros jollakin pesuaineella. Pintojen ollessa puhtaat, karhensin pinnat karhunkielellä. Pitkän jynssäämisen jälkeen päästiin maalaamaan. Primerit pohjalle, ja ohjeita noudattaen loput kerrokset. Lopputulos maalauksen jälkeen näytti erittäin hyvältä, maalipinta oli kiiltävä ja hyvin peittävä. Kone jäi rauhassa kuivumaan viikoksi tai kahdeksi.
Olin ollut hieman epäileväinen maalin keston suhteen pitkässä juoksussa, ja kunnon kuivumisen jälkeen oli aika tutkia jälkeä tarkemmin. Pinta näytti todellakin virheettömältä, ja kerkesin olla hetken aikaa tyytyväinen. Päätin kuitenkin kokeilla maalin kestoa näkymättömälle kohdalle pienellä mekaanisella rasituksella. Ja kuinka ollakaan, pintamaali rapsahteli irti hyvinkin herkästi työkalua tarjotessa, paljastaen harmaan pohjamaalin. Pettymys iski, ja totesin ettei maalaus tule kestämään aikaa, kiveniskeymiä sekä lämpösyklejä sillä tavoin kuin olin toivonut. Olisikohan ollut, että maali olisi pitänyt vielä uunittaa ennen käyttöä, taikka lopullinen kovuus saavutettaisiin vasta kuumaksikäytön jälkeen. Uunitus etukäteen ei kotona olisi mitenkään onnistunut rouvan vartioidessa keittiötä, enkä jaksanut uskoa koneen kuumaksikäytönkään tilannetta parantavan niin merkittävästi. Kone olisi pitänyt kuitenkin vielä purkaa, uudelleenkasata sekä asentaa paikoilleen, ja joka vaiheessa olisi riski kolhia maalipintaa.
Oli siis siirryttävä suunnitelma B:hen, eli osien kirkastamiseen. Kiillotettuja/kiiltäviä pintoja en missään nimessä halunnut, vaan uutuudenmukaista näköä. Alkoi hurja urakka poistaa tuo juuri maalattu maalipinta. Vaikka pintamaali paikoittain lähtikin herkästi, oli pohjamaali kuitenkin pirun tiukassa. Kokeilin maalinpoistoaineita, sprayna sekä pensselöitävänä, mutta laihoin tuloksin. Noilla nykyaineilla ei tuntunut saavan kuin sotkua aikaan, ilman että maali kuitenkaan irtoaisi kunnolla. Kokeilin myös soodapuhallusta omilla vehkeillä maalin poistoon, mutta sekään ei purrut pohjamaaliin. Minkään muunsorttiset karkeammat ammattilais kuiva-/märkäpuhallukset eivät tulleet kyseeseen, koska puhallusmediaa olisi voinut jostain välistä päästä koneen sisään, ja sellaista riskiä en halunnut ottaa. Olin nähnyt videoita laser- puhdistuksesta, mikä näytti polttavan kaiken mahdollisen töryn metallipinnoilta kuin tuhka tuuleen jättäen jälkeensä puhtaan paljaan pinnan. Lähettyviltä löytyikin aloitteleva laser- tekijä, jonka luokse lähdettiin osien kanssa. Olin purkanut tuossa kohtaa sylinterit ja sivukopat pois päästäksemme paremmin käsiksi ahtaisiin paikkoihin. Toiveissa oli nähtyjen videoiden perusteella saada täysin käyttövalmis pinta. Muutama tunti tiukkaa tykitystä, ja kyllähän pinta puhdistui. Sen tarkemmin laserin toimintaa tuntematta, laser piirtää ikäänkuin edestakaista ohutta viirua "polttokeilassaan", ja valitettavasti työajan loppuessa lopulta kesken lopputuloksessa näkyi paikoittain tuota kuviota. Tekijä oli todellakin ensikertaa tekemässä tämän tyyppistä puhdistusta, ja tämä oli myös hänelle harjoitusta, joten ei moitteita hänelle. Suuremmalla ajankäytöllä olisi tulos varmasti ollut parempi. Kuvissa näkyy tuo polttokeilan koko, sekä lopullinen jälki.
Jälki ei siis vieläkään kelvannut itselleni, enkä vaivautunut varaamaan uutta sessiota laserille. Konstit tuntuivat loppuvan, eli ainoaksi keinoksi jäi jäi vanha kunnon manuaalinen hinkkaus.
Nyt oli tullut niin monta hutia peräjälkeen, että tässä kohtaa motivaatio katosi, ja pyörä jäi pölyttymään tallin perälle pitkäksi aikaa.
Heti perään kesällä 2025 alkoi viimein lohkojen puhdistus. Karhunkielisutturoita kului dremelin nokassa melkoinen kasa. Uudella innolla hommassa ei kuitenkaan mennyt kauaa, ja jälki alkoi miellyttää. Lohkoista jää näkyviin lopulta hyvin vähän koneen ollessa kasassa, joten tämä kelpasi itselle. Kuva hieman korostaa kiiltoa, ei näytä todellisuudessa noin kiiltävältä.
Koneen irto-osat, eli sylinteripaketti, kannet, öljynpohjan sekä sivukopat päätin käyttää täydellisen purkamisen jälkeen märkäpuhalluksessa, eli vapor honingissa. Lähikyliltä löytyi onneksi tämänkin alan osaaja; AMW Dynoservice/Juha. Homma hoitui todella sujuvasti, ja nämä osat eivät käsittelyn jälkeen uusille häpeä. Suurkiitokset Juhalle!
Kuvia ennen ja jälkeen.
Koneen irto-osat, eli sylinteripaketti, kannet, öljynpohjan sekä sivukopat päätin käyttää täydellisen purkamisen jälkeen märkäpuhalluksessa, eli vapor honingissa. Lähikyliltä löytyi onneksi tämänkin alan osaaja; AMW Dynoservice/Juha. Homma hoitui todella sujuvasti, ja nämä osat eivät käsittelyn jälkeen uusille häpeä. Suurkiitokset Juhalle!
Kuvia ennen ja jälkeen.
Mittaristoksi valikoitui Koson DB-01RN. Valintaa puolti hyvin slimmi fyysinen koko, selkeä näkymä, sekä sen sisältämät ominaisuudet. Mittarista löytyy Check engine- lightistä lähtien vaikka mitä, mutta käyttöön tullaan kytkemään seuraavat:
-nopeus
-kierrosluku
-vapaan merkkivalo
-öljypaineen merkkivalo
-vilkkujen merkkivalot oikea ja vasen erikseen
Mittaria ei valitettavasti saa kovinkaan helposti asennettua keskelle ohjaustankoa, sen takaa tulevan johtosarjan pistokkeen takia. Mittarin joutuisi nostamaan todella korkealle jotta pistokkeelle jäisi tilaa, ja se ei vaan yksinkertaisesti näyttäisi toimivalta. Mallailin eri vaihtoehtoja eri sijainneille, ja päädyin lopulta siirtämään mittarin hieman keskilinjasta sivuun. Näin mittarin saa riittävän alas, eikä virtalukon käyttö häiriinny. Mietin myös virtalukon siirtoa jonnekin muualle jotta mittarin saisi "oikealle" paikalle, mutten keksinyt järkevää ratkaisua. Tälläinen kompromissi mittarille, mutta olen kyllä loppupeleissä ihan tyytyväinen tähänkin.
-nopeus
-kierrosluku
-vapaan merkkivalo
-öljypaineen merkkivalo
-vilkkujen merkkivalot oikea ja vasen erikseen
Mittaria ei valitettavasti saa kovinkaan helposti asennettua keskelle ohjaustankoa, sen takaa tulevan johtosarjan pistokkeen takia. Mittarin joutuisi nostamaan todella korkealle jotta pistokkeelle jäisi tilaa, ja se ei vaan yksinkertaisesti näyttäisi toimivalta. Mallailin eri vaihtoehtoja eri sijainneille, ja päädyin lopulta siirtämään mittarin hieman keskilinjasta sivuun. Näin mittarin saa riittävän alas, eikä virtalukon käyttö häiriinny. Mietin myös virtalukon siirtoa jonnekin muualle jotta mittarin saisi "oikealle" paikalle, mutten keksinyt järkevää ratkaisua. Tälläinen kompromissi mittarille, mutta olen kyllä loppupeleissä ihan tyytyväinen tähänkin.
Takaisin moottorin pariin.
Koneen uudelleenkasaus sai alkaa. Olin tilannut jo koneen purkuvaiheessa hyvän kasan varaosia, ja osia löytyi vuosien jälkeen vähän sieltätäältä, enkä kaikkea muistanut edes tilanneenikaan. Koneenkasauksesta en kirjoita sen yksityiskohtaisempaa kertomusta, koska en ole missään nimessä riittävän pätevä sellaiseen ollessani ensikertalainen, sekä kuviakin tuli napsittua todella huonosti, mutta käydään karkeasti läpi mitä tarkastettiin ja tehtiin.
- Kiertokankien laakerit; Laakereissa ei tuntunut lainkaan välystä pystysuunnassa.
- Männänrenkaat; Mittasin renkaiden katkosvälykset sekä vapaana, että sylinterin sisällä. Molemmissa mitat olivat reilusti toleranssien sisällä, joten en nähnyt tarpeen vaihtaa uusia renkaita. Renkaat myös liikkuivat putsaamisen jälkeen urissaan hyvin.
- Männät; ei näkynyt kulumia eikä värjäymiä. Uudet männäntappien sokat.
- Sylinteriputket; Hoonasin hyvin kevyesti. Sylintereissä ei näkynyt kulumajälkiä.
- Venttiilit; Putsasin venttiililautaset ja varret karstasta. Yksi pakoventtiili tuntui aavistuksen kierolta. Mitään muuta vauriota ei löytynyt saman sylinterin männästä eikä kannesta. Tuon venttiilin vaihdoin uuteen. Läppäsin tiivistys/seetipinnat jokaisesta, sekä vaihdoin uudet venttiilinvarren kumit. Venttiilinjouset mittasin, ja ne olivat hyvin toleransseissa. Koneen ollessa kasassa mittasin myös venttiilinvälykset. Muutamaa joutui säätämään, ja näissähän on todella pienet toleranssit 0.03-0.08mm.
- Täydellinen tiivistesarja. Sylinterien alatiiviste, kannentiiviste, nokka-akselien puolikuu- tiivisteet, venttiilikopan ja huohotinkannen tiivisteet, imukaulojen o-renkaat, starttimoottorin tiiviste, öljynpaineanturin tiiviste, sekä kaikkien sivukoppien tiivisteet.
- Kytkin; mittasin kitkalevyjen pintojen paksuudet, ja ne olivat kirkkaasti toleranssien yläpäässä. En lähtenyt vaihtamaan. Uudet painelevyn jouset löytyivät varaosien joukosta, joten ne pääsivät paikoilleen.
- Ketjunkiristin; muistelin että kiristin olisi vuotanut öljyä jostain kohtaa, joten purin kiristimen atomeiksi, ja vaihdoin kaikki sen sisältämät o-renkaat ja tiivisteet uusiin.
Olisikohan tuossa suurinpiirtein kaikki, voi olla että jotain unohtui. Olettaisin, että konetta on joskus remontoitu jossain määrin, sillä purkaessa löytyi muutamia nylpättyjä pultinkantoja, sekä jopa katkenneita pultteja mm. kytkimestä ja kannesta. Myöskin kulutusosien yllättävän hyvä kunto puoltaisi tuota, vaikkakin koneella on ajettu "vain" 50tkm.
Koneenkasaus oli kyllä mukavaa puuhaa, ja tosiaan ensimäistä kertaa purin mitään moottoria noinkaan pitkälle. Korjausopas oli apuna, ja kaikki liikkuvat osat voitelin Redlinen moottorinkasausöljyllä ennen asennusta. Kaikki kiristykset tietenkin momenttiavaimella. Lopulta kone omalle paikalleen, ja yksi etappi taas suoritettu. Lopullinen tulos kasaukselle toki saadaan vasta kun se puskee savua pihalle.
Koneen uudelleenkasaus sai alkaa. Olin tilannut jo koneen purkuvaiheessa hyvän kasan varaosia, ja osia löytyi vuosien jälkeen vähän sieltätäältä, enkä kaikkea muistanut edes tilanneenikaan. Koneenkasauksesta en kirjoita sen yksityiskohtaisempaa kertomusta, koska en ole missään nimessä riittävän pätevä sellaiseen ollessani ensikertalainen, sekä kuviakin tuli napsittua todella huonosti, mutta käydään karkeasti läpi mitä tarkastettiin ja tehtiin.
- Kiertokankien laakerit; Laakereissa ei tuntunut lainkaan välystä pystysuunnassa.
- Männänrenkaat; Mittasin renkaiden katkosvälykset sekä vapaana, että sylinterin sisällä. Molemmissa mitat olivat reilusti toleranssien sisällä, joten en nähnyt tarpeen vaihtaa uusia renkaita. Renkaat myös liikkuivat putsaamisen jälkeen urissaan hyvin.
- Männät; ei näkynyt kulumia eikä värjäymiä. Uudet männäntappien sokat.
- Sylinteriputket; Hoonasin hyvin kevyesti. Sylintereissä ei näkynyt kulumajälkiä.
- Venttiilit; Putsasin venttiililautaset ja varret karstasta. Yksi pakoventtiili tuntui aavistuksen kierolta. Mitään muuta vauriota ei löytynyt saman sylinterin männästä eikä kannesta. Tuon venttiilin vaihdoin uuteen. Läppäsin tiivistys/seetipinnat jokaisesta, sekä vaihdoin uudet venttiilinvarren kumit. Venttiilinjouset mittasin, ja ne olivat hyvin toleransseissa. Koneen ollessa kasassa mittasin myös venttiilinvälykset. Muutamaa joutui säätämään, ja näissähän on todella pienet toleranssit 0.03-0.08mm.
- Täydellinen tiivistesarja. Sylinterien alatiiviste, kannentiiviste, nokka-akselien puolikuu- tiivisteet, venttiilikopan ja huohotinkannen tiivisteet, imukaulojen o-renkaat, starttimoottorin tiiviste, öljynpaineanturin tiiviste, sekä kaikkien sivukoppien tiivisteet.
- Kytkin; mittasin kitkalevyjen pintojen paksuudet, ja ne olivat kirkkaasti toleranssien yläpäässä. En lähtenyt vaihtamaan. Uudet painelevyn jouset löytyivät varaosien joukosta, joten ne pääsivät paikoilleen.
- Ketjunkiristin; muistelin että kiristin olisi vuotanut öljyä jostain kohtaa, joten purin kiristimen atomeiksi, ja vaihdoin kaikki sen sisältämät o-renkaat ja tiivisteet uusiin.
Olisikohan tuossa suurinpiirtein kaikki, voi olla että jotain unohtui. Olettaisin, että konetta on joskus remontoitu jossain määrin, sillä purkaessa löytyi muutamia nylpättyjä pultinkantoja, sekä jopa katkenneita pultteja mm. kytkimestä ja kannesta. Myöskin kulutusosien yllättävän hyvä kunto puoltaisi tuota, vaikkakin koneella on ajettu "vain" 50tkm.
Koneenkasaus oli kyllä mukavaa puuhaa, ja tosiaan ensimäistä kertaa purin mitään moottoria noinkaan pitkälle. Korjausopas oli apuna, ja kaikki liikkuvat osat voitelin Redlinen moottorinkasausöljyllä ennen asennusta. Kaikki kiristykset tietenkin momenttiavaimella. Lopulta kone omalle paikalleen, ja yksi etappi taas suoritettu. Lopullinen tulos kasaukselle toki saadaan vasta kun se puskee savua pihalle.
Sivukommenttina, näiden rullalaakerikampuroitten kunnon arvioiminen voi välillä olla aika haastavaa. Siis jos ei pura koko kampuraa.Marko_k sanoi:
Muutama vuosi sitten oma GSX:n kone alkoi pitämään sen verran voimakasta nakutusta, että piti ottaa kone palasiksi tutkimuksia varten. Epäilys kohdistui kiertokankien laakereihin, mutta niistä ei tarkemmassakaan tutkimisessa löytynyt mitään selkeää vikaa. Yhdessä kangessa oli vähän muita enemmän sivuttaisvälystä, mutta sekään ei vaikuttanut mitenkään selkeästi huonolta. Päädyin kuitenkin toimittamaan kampuran expertille purkuun ja perusteellisempaan remppaan. Ennen purkua hänkään ei pystynyt varmaksi sanomaan onko kangen laakerissa vikaa vai ei. Purettaessa kuitenkin paljastui, että kampuran tapista oli pinta lähtenyt irtoilemaan jo todella pahasti, eli täystuho olisi ollut aika pian edessä.
tate66 sanoi:Kyllä on komiaa tekemistä
Kiitoksia vain!
ArttuH sanoi:
Asia on varmasti juuri näin. Tämä oli vain yksinkertainen näppituntumatesti mielenrauhan vuoksi ennen uudelleenkasausta. Minullahan oli tämä moottori ollut jo vajaan kesän verran ajossa ennen purkua, ja kone kävi todella nätisti ilman mitään ylimääräisiä ääniä. Koneen purku perustui lähinnä esteettisiin syihin, sekä tihkuaviin sylinterien tiivisteisiin, eli mitään vikaa ei varsinaisesti etsitty.
Marko_k sanoi:
Joo, en tarkoittanutkaan, että olisi pitänyt jotenkin muuten tehdä. Käytännössä tuolla on pakko mennä jos on vähänkään budjetilla väliä. Kampuran purku ja kasaus on sen verran arvokas operaatio, että yleensä siihen ei viitsi ihan vaan varmuuden vuoksi alkaa. Kääntöpuolena vaan on sitten riski, että vikaa saattaa pompata esille äkkiäkin jos huono tuuri käy.
Seuraava suurempi osapäivitys; pakoputkisto.
Alunperin olin ajatellut asentaa aiemmin esitellyt kaksi vaimenninta päällekäin toiselle puolelle pyörää, käyttäen hyväksi alkuperäistä putkistoa niin pitkälle kuin mahdollista. Tarkastellessa putkia tarkemmin totesin niiden olevan jo melko huonossa kunnossa, itseasiassa niin huonossa, ettei omatunto antanut käyttää niitä lainkaan. Lisäksi olin tullut toisiin ajatuksiin pakosarjakääreen käytön suhteen, jolla olisi saanut pienet pintavirheet piilotettua. Tuo kääre tuskin olisi kovin pitkäikäinen ratkaisu käytössä kuitenkaan, ja mädättäisi luultavasti jo ruostuvan putken entisestään. Omat kädentaidot ja välineistö loppuivat auttamatta kesken omavalmisteputkistoa harkitessa, joten oli suunnattava katseet myytäviin valmisputkistoihin.
Delkeviciltä löytyikin tähän pyörään täydellinen 4-1 RST putkisto suoralla vaimentimella, joten sellainen laitettiin Englannista tilaukseen. Tavara saapui nopeasti perille, ja laatu tuntui olevan omaan silmään ensiluokkaista. Saumat ovat siistejä, ja pinnat virheettömiä. Putkia piti tietenkin heti päästä mallaamaan paikoilleen, ja ne myös sopivat moitteetta. Kiinnityslaipat kiinnitin kuparimuttereilla.
Koesovituksessa kuitenkin totesin jo odotetun, eli vaimentimen asento ei ollut omaan makuun sen jäädessä vaakatasoon osoittaen suoraan taaksepäin. Hieman harmitti näyttää tuliterälle putkelle kulmahiomakonetta, mutta sillähän asia ratkesi. Katkaisin putken hieman ennen viimeistä taivutusta, käänsin vajaa 90°, ja putki hitsattiin takaisin uudessa asennossa. Näin putken oma taivutus pysyi muuttumattomana, loppusuunta vain vaihtui. Nyt vaimennin osoittaa oikeaan suuntaan, ja näyttää omaan silmään hyvältä. Kannatin pitää vielä tehdä vaimentimelle, palaillaan siihen jossain vaiheessa.
Jännityksellä odotan millaista meteliä tuo putki pitää. Vaimennin on melko lyhyt, ja sisäputki suora ilman killeriä. Alkuperäisen suunnitelman vaimentimet jäävät nyt käyttämättä, täytynee koittaa myydä pois. Saa kysellä jos joku tarvitsee.
Alunperin olin ajatellut asentaa aiemmin esitellyt kaksi vaimenninta päällekäin toiselle puolelle pyörää, käyttäen hyväksi alkuperäistä putkistoa niin pitkälle kuin mahdollista. Tarkastellessa putkia tarkemmin totesin niiden olevan jo melko huonossa kunnossa, itseasiassa niin huonossa, ettei omatunto antanut käyttää niitä lainkaan. Lisäksi olin tullut toisiin ajatuksiin pakosarjakääreen käytön suhteen, jolla olisi saanut pienet pintavirheet piilotettua. Tuo kääre tuskin olisi kovin pitkäikäinen ratkaisu käytössä kuitenkaan, ja mädättäisi luultavasti jo ruostuvan putken entisestään. Omat kädentaidot ja välineistö loppuivat auttamatta kesken omavalmisteputkistoa harkitessa, joten oli suunnattava katseet myytäviin valmisputkistoihin.
Delkeviciltä löytyikin tähän pyörään täydellinen 4-1 RST putkisto suoralla vaimentimella, joten sellainen laitettiin Englannista tilaukseen. Tavara saapui nopeasti perille, ja laatu tuntui olevan omaan silmään ensiluokkaista. Saumat ovat siistejä, ja pinnat virheettömiä. Putkia piti tietenkin heti päästä mallaamaan paikoilleen, ja ne myös sopivat moitteetta. Kiinnityslaipat kiinnitin kuparimuttereilla.
Koesovituksessa kuitenkin totesin jo odotetun, eli vaimentimen asento ei ollut omaan makuun sen jäädessä vaakatasoon osoittaen suoraan taaksepäin. Hieman harmitti näyttää tuliterälle putkelle kulmahiomakonetta, mutta sillähän asia ratkesi. Katkaisin putken hieman ennen viimeistä taivutusta, käänsin vajaa 90°, ja putki hitsattiin takaisin uudessa asennossa. Näin putken oma taivutus pysyi muuttumattomana, loppusuunta vain vaihtui. Nyt vaimennin osoittaa oikeaan suuntaan, ja näyttää omaan silmään hyvältä. Kannatin pitää vielä tehdä vaimentimelle, palaillaan siihen jossain vaiheessa.
Jännityksellä odotan millaista meteliä tuo putki pitää. Vaimennin on melko lyhyt, ja sisäputki suora ilman killeriä. Alkuperäisen suunnitelman vaimentimet jäävät nyt käyttämättä, täytynee koittaa myydä pois. Saa kysellä jos joku tarvitsee.
Kaasuttimet olivat seuraavina menossa takaisin omille paikoilleen, mutta ei ilman perusteellista läpikäyntiä. Olin tyhjentänyt kaasuttimet parhaani mukaan ennen hyllyttämistä, mutta silti yhden kohokammion pohjalta löytyi erittäin tahmaista bensajäämää. Uskomattoman tiukaksi mämmiksi nykybensa osaakin mennä seisoessaan ja kuivuessaan, siihen ei esimerkiksi Brakleen pure lainkaan. Motonetista löytyvä Shot- teholiuotin sen sijaan suorastaan lennätti jämät irti, mutta tuota ei kyllä sisätiloissa kärsi käyttää yhtään ilman kunnon naamaria. Jokatapauksessa, löydös johti kaasuttimien purkuun, sekä osien ultraäänipesuun. Tarkastin kaasuttimien kalvot erittäin tarkasti halkeamien varalta, mutta niitä ei onneksi löytynyt. Vaihdoin varmuuden vuoksi kaikki o-renkaat uusiin vanhojen tunnuttua melko kovettuneilta.
Päätin myös ehostaa kaasuttimia ulkoisesti maalaamalla kohokammiot mustalla moottorimaalilla, sekä kalvojen kannet kultaisella vannemaalilla. Lopuksi kaasarit puhtailla osilla nippuun, ja paikoilleen koneeseen puhdistetun imukotelon kanssa.
Päätin myös ehostaa kaasuttimia ulkoisesti maalaamalla kohokammiot mustalla moottorimaalilla, sekä kalvojen kannet kultaisella vannemaalilla. Lopuksi kaasarit puhtailla osilla nippuun, ja paikoilleen koneeseen puhdistetun imukotelon kanssa.
Sekalaisia pienempiä askeleita.
Uudet ketjut löytyivät sattumalta tallin ylähyllyltä etsiskellessä jotain aivan muuta, joten nehän joutivatkin jo laittaa paikoilleen.
Takajarrusylinteri sai uutta maalia päällensä, ja uuden banjon kanssa teräspunosjarruletku paikalleen.
Ilmansuodatinkotelon hiekkapuhalsin ja maalasin uudelleen, sen oltua aika hurjan näköinen. Kiinnitin siihen tulevat sähkökomponentit jo valmiiksi ennen asennusta. Starttirele täytyi uusia, sillä alkuperäinen harmillisesti halkesi jumissa ollutta virtakaapelia irroitettaessa.
Uudet ketjut löytyivät sattumalta tallin ylähyllyltä etsiskellessä jotain aivan muuta, joten nehän joutivatkin jo laittaa paikoilleen.
Takajarrusylinteri sai uutta maalia päällensä, ja uuden banjon kanssa teräspunosjarruletku paikalleen.
Ilmansuodatinkotelon hiekkapuhalsin ja maalasin uudelleen, sen oltua aika hurjan näköinen. Kiinnitin siihen tulevat sähkökomponentit jo valmiiksi ennen asennusta. Starttirele täytyi uusia, sillä alkuperäinen harmillisesti halkesi jumissa ollutta virtakaapelia irroitettaessa.
Sähköt.
Kuorin johtosarjan kokonaan paljaaksi vanhoista eristeistä ja poistin kaikki johdot, joille ei ollut enää käyttöä uudessa kokoonpanossa. Johtosarja kutistui melkoisesti, kun alkuperäiset katkaisijat ja mittaristo vaihdenäyttöineen poistuivat kuvioista.
Tavoitteena oli tehdä ohjaustangosta mahdollisimman paljas ja riisuttu, eli kaikki ylimääräinen pois. Lopulta jäljelle jäivät vain vilkkujen ja startin painikkeet. Ajovalot ovat kytketty palamaan aina virtojen ollessa päällä, koska en yksinkertaisesti näe syytä, miksi ne pitäisi saada erikseen pois päältä. Etuvalo on kuitenkin pikaliittimellä, jotta sen saa tarvittaessa irti syömästä virtaa, jos esimerkiksi ensikäynnistystä joutuu sahaamaan pidempään. Muut valot ovat ledejä, joten niiden virrankulutus on olematonta.
Starttinapin halusin myös pois tangosta ja piiloon tankin alle. Osittain siistiäkseni ohjaustankoa, ja osittain vain mielestäni coolin detailin vuoksi. Napin sijoittelu vaati kuitenkin hieman miettimistä. Aiemmin rakennettu manuaalinen ryyppyliipaisin vaatii vasemman käden käyttöä, ja oikea käsi piti varata kaasukahvalle siltä varalta, että käynnistettäessä olisi tarvetta härnätä kaasulla. Starttia piti siis pystyä käyttämään sekä ryyppyä vetäessä että ilman.
Päädyin tekemään ryyppyliipaisimen yhteyteen pienen telineen starttinapille. Nappi kulkee mukana ryyppyä vedettäessä ja pysyy aina samassa paikassa suhteessa siihen. Yhdistelmä toimii niin, että keskisormella vedetään ryyppyä, ja etusormella painetaan starttia. Tämä osoittautui myös todella toimivaksi ja helppokäyttöiseksi ratkaisuksi.
Mietin hetken olisiko koko teline ja ryyppy pitänyt tehdä uusiksi yhtenä kappaleena, mutta päätin kuitenkin toteuttaa näin. Omasta mielestä ihan sievä.
Kun johdotukset olivat valmiit, käärin koko johtosarjan uudella johtosarjateipillä ja asensin sen sekä sytytyspuolat paikoilleen. Uusi mittaristo on jo suurimmilta osin kytketty. Kuvissa vilahtavat myös uudet metritavarasta tehdyt kaasu- ja kytkinvaijerit.
Kuorin johtosarjan kokonaan paljaaksi vanhoista eristeistä ja poistin kaikki johdot, joille ei ollut enää käyttöä uudessa kokoonpanossa. Johtosarja kutistui melkoisesti, kun alkuperäiset katkaisijat ja mittaristo vaihdenäyttöineen poistuivat kuvioista.
Tavoitteena oli tehdä ohjaustangosta mahdollisimman paljas ja riisuttu, eli kaikki ylimääräinen pois. Lopulta jäljelle jäivät vain vilkkujen ja startin painikkeet. Ajovalot ovat kytketty palamaan aina virtojen ollessa päällä, koska en yksinkertaisesti näe syytä, miksi ne pitäisi saada erikseen pois päältä. Etuvalo on kuitenkin pikaliittimellä, jotta sen saa tarvittaessa irti syömästä virtaa, jos esimerkiksi ensikäynnistystä joutuu sahaamaan pidempään. Muut valot ovat ledejä, joten niiden virrankulutus on olematonta.
Starttinapin halusin myös pois tangosta ja piiloon tankin alle. Osittain siistiäkseni ohjaustankoa, ja osittain vain mielestäni coolin detailin vuoksi. Napin sijoittelu vaati kuitenkin hieman miettimistä. Aiemmin rakennettu manuaalinen ryyppyliipaisin vaatii vasemman käden käyttöä, ja oikea käsi piti varata kaasukahvalle siltä varalta, että käynnistettäessä olisi tarvetta härnätä kaasulla. Starttia piti siis pystyä käyttämään sekä ryyppyä vetäessä että ilman.
Päädyin tekemään ryyppyliipaisimen yhteyteen pienen telineen starttinapille. Nappi kulkee mukana ryyppyä vedettäessä ja pysyy aina samassa paikassa suhteessa siihen. Yhdistelmä toimii niin, että keskisormella vedetään ryyppyä, ja etusormella painetaan starttia. Tämä osoittautui myös todella toimivaksi ja helppokäyttöiseksi ratkaisuksi.
Mietin hetken olisiko koko teline ja ryyppy pitänyt tehdä uusiksi yhtenä kappaleena, mutta päätin kuitenkin toteuttaa näin. Omasta mielestä ihan sievä.
Kun johdotukset olivat valmiit, käärin koko johtosarjan uudella johtosarjateipillä ja asensin sen sekä sytytyspuolat paikoilleen. Uusi mittaristo on jo suurimmilta osin kytketty. Kuvissa vilahtavat myös uudet metritavarasta tehdyt kaasu- ja kytkinvaijerit.
