Joo, se on ilman muuta hienoa että joku julkkis, jolla on budjettipuoli enemmän kuin kunnossa, tekee tuommoista. Ei varmaan olisi pakko tehdä yhtään mitään, jos ei huvittaisi. Ja totta sekin, että tällä tavalla moni muukin pääsee nauttimaan hienoista maisemista ja matkakertomuksista, vaikka se tapahtuisi vain kotisohvalla. Ja varmasti innostaa ihmisiä myös oikeasti lähtemään matkaan!
Ymmärrettävää on sekin, että elämässä on vaiheita, jolloin ei ole mahdollisuutta lähteä, tämmöinen kysyy kuitenkin melkoisen paljon aikaa poissa töistä ja samaan aikaan, kun et tienaa mitään, myös melkoista budjettia. Mutta jos oikeasti haluaa lähteä, suurimmalla osalla meistä asia on järjestettävissä, ainakin jossain vaiheessa.
En ole tarkkaan ehtinyt laskemaan, mutta arvioisin että meiltä paloi rahaa jotain 15000-16000 euron luokkaa, siis yhteensä. Ei loppujen lopuksi niin kauhean paha määrä, ottaen huomioon miten kauan oltiin veks.
Ja tuostakin olisi varmaan 1/3 jäänyt menemättä, jos oltaisiin rahdattu pyörä kotiin jo Indonesiasta... sieltä Australiaan kun nimittäin jäi ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi megakallis lentorahtaus, ja Aussit oli muutenkin varmaan 4 kertaa kalliimpi maa kuin Indonesia, ja oltiin siellä kuitenkin noin 6 viikkoa.
Pääosa matkasta kuljettiin aika edukkaissa maissa; Turkin hintataso oli vielä korkeahko, ei tosin Eurooppaan verrattuna, mutta sitten Iran, Pakistan, Intia, Thaimaa, Malesia ja Indonesia oli kaikki todella edukkaita matkustella.
Tosi vähän oli mitään ongelmiakaan missään. Iranissa lähellä Pakistanin rajaa jouduttiin kulkemaan poliisisaattueessa, ja Pakistanin tilanne oli vielä mennessä hieman epäselvä. Jos lukisi Ulkoministeriön matkustustiedotteita ihan sanatarkasti, ei varmaan uskaltaisi mennä paljon minnekään, mutta ei meillä Pakistanissa ollut mitään hätää, vaikka maassa oli julistettu hätätila juuri hieman ennen sinne menemistämme. Tosi ystävällisiä ihmisiä kaikkialla.
Samoin esim. Iranista voi lehtiä lukemalla saada semmoisen kuvan, että hengenlähtö on lähellä, jos sinne erehdyt menemään... tosiasiassa se oli yksi reissumme kohokohdista, ihmiset olivat joka puolella aivan käsittämättömän avuliaita ja ystävällisiä. Sinne haluan mennä joskus uudemmankin kerran. Lehdissä puhutaan hallituksista ja politiikasta, ja niillä on vähänlaisesti tekemistä tavallisen kansan kanssa.
Indonesiassakin taitaa paljon todennäköisemmin joku meteoriitti tippua niskaan, kuin että joudut jonkin ääri-islamilaisen terrorijärjestön iskun uhriksi.
Liikenne oli ilman muuta koko reissun todellisin vaaratekijä, monessa maassa (varsinkin Intiassa!) se oli todella päätöntä, ja tosi tarkkana piti olla koko ajan. Juuri SE on sellainen asia, missä voi äkkiä tulla omaisille iso suru... mutta siinä kohti homma onneksi on aika pitkälle omissa käsissä. Kun ei aja pimeällä, eikä pidä liian kiirettä minnekään, ja pitää silmät auki joka hetki kun ajaa, niin yleensä kyllä pärjää ihan ookoo.
En suinkaan tarkoita, että noita muita uhkia pitäisi vähätellä, ei ollenkaan, ja kannattaa kyllä ottaa selvää paikoista, minne on menossa. Mutta semmoisiin liittyvä huono tuuri voi käydä niin monessa paikassa, että jos moisia alkaa liikaa pelkäämään, sitten ei tosiaan voi lähteä paljon minnekään.
Kyllä ainakin oma maailmankuvani avartui paljonkin tämän retken myötä. Toivottavasti pääsee joskus lähtemään uudestaan jollekin tämäntyyppiselle keikalle... esim. Ameriikoiden taikka Afrikan läpi ajaminen kyllä kiinnostaisi.
