Iso Matka Alas
Osa 2
Onneksi sponsori teipatut autot ja bemarit ovat vihdoin päässeet matkaan ja kypäräkakut on syöty. Heti pelkureiden kotimaassa Ranskassa koetaan ensimmäinen vastoinkäyminen, kun alkaa sataa vettä. Vesisade muistuttaa minua liiankin karusti viime kesänä kahluureissusta Hitlerin kotimaahan. Ei ihme, että Setä Wolfie katseli lebensraumia vasemmalta ja oikealta ja vähän muistakin ilmansuunnista, kun siellä vanhassa tuhat vuotisessa valtakunnassa sataa nähtävästi koko ajan. Tämänhän takia Bemareissa on pytyt sivullepäin, muutenhan ne sataisi vettä täyteen. En v*ttu ikinä lähde Saksaitävaltaan ennen elokuuta. Ai niin, eihän ne olleet sielläpäinkään. Eipä se mitään, kyllähän Ranskassa osataan Saksan kieltä, jos ei muuten niin karjumalla.
Tämän jälkeen ei tapahdu mitään, koska ajellaan pitkin tietä, itketään vesisadetta ja nostetaan telttakeppiä pystyyn. Moto Guzzin tehtaallakin käydään VIP-kävelyllä. Että kyllä sitä hanuria nuollaan niin kovaa että. En ole katkera, mutta kuitenkin.
Rooma näyttää todella tutulta, jos on siellä päin käppäillyt jalat mätärakkuloille liian pienissä nahkakengissä. Jäpät veti vaan tylysti ohi, ehkä Euroopan mielenkiintoisimmasta kaupungista. Etenkin jos tykkää vanhan ajan reippaasta meiningistä, milloin naisten päätehtävä oli vetää syanidia yläluomeen, että voisi synnyttää mahdollisimman monta poikalasta. Tai oikeastaan, eihän ne ajat ole miksikään muuttuneet.
Ihme kukkahattuämmä se yks tuottaja, kun alkaa Charlielle ipittämään, ettei keulita, kun menee koko sponssihomma käteen, jos tapahtuu jotain kamalaa. Hei herätys, jätkät on menossa Afrikkaan, siellähän on ties mitä orankia tien varressa väijymässä AK:t käsissä ja iso luu nenässä. Tälläiselle kaakatukselle iso C pieraisee Bomber hupparissaan ja sytyttää sen sytkärillä tuleen. Tuota kyseistä operaatiota kuvattaessa
varmasti Bemarin päämajassa Der Sadist vuoren huipulla, salamoiden valaisemassa linnoituksessa raikui sadomasokistinen nauru. Mutta ei siitä enempää, sillä Välimeren herra, Aavikon suursulttaani ja Napalmkenttien kauhu Mister Gaddafi pistää amerikkalaisille luuta kurkkuun. Täytyy myöntää, että tunsin tyydytystä, kun huivikaula ohjaaja väänteli naamaansa ja ihmetteli, etteikö amerikka olekaan numero yksi. Voi voi. On se hyvä, että on olemassa niitä tyyppejä, jotka ihan veetuillessaan pistää jenkkipojat polvilleen. Ihan vaikka siksi, kun ne on niin läskejä ja tyhmiä.
Tunisialainen vieraanvaraisuus on hienoa, mutta senhän me olemme jo lukeneet mainiosta
www.matkalle.info matkablogista, jota ylläpitää pariskunta, jolla ei ollut mukana äitejä kuivien vaippojen kanssa. (Teidän pariskunnan molemmilla jäsenillä on muuten mielettömät kassit, kun noin vaan vetäisitte matkan Afrikkaan. Iternal rispekt.) Mutta vaikka cuscussin jauhanta onkin mielenkiintoista, alkaa mieli kaivata Afrikan pimeitä seikkailuita. Nyt vaan äkkiä ruutuun pääkallonmetsästäjiä, krapulaisia tiikereitä, virtakuonoja ja kauheita Masai intiaaneja. Siis juuri sellaista meininkiä, kuin on huomenna kello kolmen aikaan Aurajoen rannassa, kun havainnoitsija on nauttinut oikeaa havainnointinestettä ja vetänyt kolmiloikkaa jokilaivalta toiselle.
Sitten tulee antiamerikkalainen Libya ja voin kertoa, että se massiivinen roomalainen kaupunki sai meikä pojan jalassa pakoputken polttamat goretexit vipattamaan. Siis aivan tajuton paikka! Miksi ihmeessä matkustaa jonnekin Playa De La Perseeseen syömään lihapullia "Puhumme Suomea" mestassa, kun voi tepastella 2000 vuotta vanhassa metropolissa? Etenkin kun siellä ei ole mitään hikistä turistilaumaa määkimässä "Ota nyt Reino kuva, että voidaan näyttää naapurin Penalle". On muuten todella miehekäs mesta! Ja nyt vaan niitä villi-ihmisiä ruutuun ja Lordi Greystokeja liaaniin keikkumaan.
Tähän loppuun vielä Touko-Poukon apinain kuningas-puningas huuto, auii auii auii auippipi!
