Valaisenpa tässä vielä vähän omaa kokemusperää niin antaa perspektiiviä näihin kirjoituksiini.
Eli täällä puhuu aloittelijan syvä rintaääni.
Ensimmäinen letkakokemus oli vuosi sitten kevään PK-rookieletka. Tungin itseni sinne ensimmäisen neljänneksen paikkeille kun en muistanut että aloittelijoiden piti olla perässä

Vauhti oli varmaankin sellaista Hesan Hitaiden luokkaa, vaikka en vielä itse asiassa Hesan Hitaissa ole ehtinyt kääntymään niin en ihan varmaksi osaa sanoa. Kilometrejä oli silloin takana luokkaa 4 tuhatta mopolla, eli sangen vähän kokemusta. No, mitään ongelmia ei ollut mukana pysyä, mutta loppujen lopuksi jäi vähän sellainen tunne että liian jännää touhua minulle vielä. Homma ei tuntunut olevan ns. omassa hanskassa vaan sellaista letkan mukana ajautumista mutkasta toiseen, tilanteesta toiseen. Ajotekniikka heikolla tasolla. Ajattelin, että täytyypä harjoitella tämä kesä yksikseen mutka-ajoa, tai siis ajoa ylipäätään. Sen letkan thriidistä pitäisi löytyä jotain keskusteluakin.
Sitten tänä keväänä olin PK-lihisletkalla. Jossain siellä puolivälin paikkeilla varmaan, tai ehkä aavistuksen kärjen puolella (hitto, taas unohtui aloittelijan paikka

). Ajokokemusta 12 tuhatta kilometriä. Nyt voi sanoa, että nautti letkailusta, oli sellainen ajamisen meininki positiivisessa mielessä ja ajo tuntui olevan omassa kontrollissa koko ajan.
Touringin smurffin etsinnässä olin myös mukana sen jälkeen ja ihan hyvin meni, vähän tuli ehkä sellainen fiilis, että yksin olisin ajanut kovempaa. Toisaalta kovempaa letkassa ajaminen on turvallisempaa kuin yksin.
Haasteellista osallistua viikolla oleviin ajoihin aikataulujen vuoksi, tänäänkin on tuo PK, lähtöpaikka parin kilsan päässä mutta lapsella alkaa urheiluharkat samalla kellonlyömällä niin minkäs teet. Viikkoajelut olis siitä hyviä, että niillä varmaan on enemmän ajamista ja vähemmän lounastaukoja, ajaminen kun kiinnostaa enemmän ja aika on perheellisellä kortilla.
Yksi ratapäivä on myös takana ja voin sanoa, että se on vaikuttanut dramaattisesti mutka-ajotaidon paranemiseen ja varmuuden lisääntymiseen. Itse asiassa ei nuo mutkat tiessä tunnu mutkilta ollenkaan radan jälkeen, joltain loivilta kaarteilta vain.