Niin, tähän ikiaikaiseen topikkiin toistan jo muutaman vuoden takaa mielipiteeni; letkan kokohan se on se ongelma.
Tässäkin edellä on jo monen kirjoittamana aika vakuuttavasti selvinnyt että veturi vetää kyllä lupaamansa mukaan ja ammattitaidolla. Hänen perässään kokeneet vakikävijät (ehkä 10-15 seuraavaa) myös nauttivat tasaisesta tahdista, mutta; sitten kun mennään johonkin yli 20 osanottajan tms. niin väliin tulevat autot, traktorit, risteykset, liikennevalot yms. esteet aiheuttavat viivästyksiä ja letkan venymistä ja jopa katkeilemista, mikä taas johtaa kiinnikuromiseen, joka tapahtuu tolkuttomilla vauhdeilla ja tarpeettomalla riskinotolla.
Risteyksien merkkaaminen on ehdottoman tärkeää, mutta kuinka moni siinä ensimmäisten vakikävijöiden joukossa on joutunut oikeasti odottamaan risteyksessä pitkään, kymmenetkin sekunnit tuntuvat todella pitkältä ajalta, ja tuleeko siitä lähdettyä sitten ihan vaan rauhassa jatkamaan matkaa, kun ajattelee kuinka pitkälle se edellä ajava onkin jo ehtinyt sitä 100-150 vauhtia?
Taannoin ilmaisin mielestäni ainoana ratkaisuna tuohon ongelmaan joko letkan pilkkomista, välivetureita tai sitä periaatetta että jokaisen olisi nähtävä perässään tulija peilistä. Tuolloin pidettiin letkaa sitä hienompana mitä pitempi se on.
Mukavaa että letkoja ja lähtöjä on tullut ex temporekin nyt, varmaan tarvetta olisi enemmällekin - niin moni meistä on lopettanut noihin pitkiin vakiletkoihin osallistumisen em. syistä.
Tässäkin edellä on jo monen kirjoittamana aika vakuuttavasti selvinnyt että veturi vetää kyllä lupaamansa mukaan ja ammattitaidolla. Hänen perässään kokeneet vakikävijät (ehkä 10-15 seuraavaa) myös nauttivat tasaisesta tahdista, mutta; sitten kun mennään johonkin yli 20 osanottajan tms. niin väliin tulevat autot, traktorit, risteykset, liikennevalot yms. esteet aiheuttavat viivästyksiä ja letkan venymistä ja jopa katkeilemista, mikä taas johtaa kiinnikuromiseen, joka tapahtuu tolkuttomilla vauhdeilla ja tarpeettomalla riskinotolla.
Risteyksien merkkaaminen on ehdottoman tärkeää, mutta kuinka moni siinä ensimmäisten vakikävijöiden joukossa on joutunut oikeasti odottamaan risteyksessä pitkään, kymmenetkin sekunnit tuntuvat todella pitkältä ajalta, ja tuleeko siitä lähdettyä sitten ihan vaan rauhassa jatkamaan matkaa, kun ajattelee kuinka pitkälle se edellä ajava onkin jo ehtinyt sitä 100-150 vauhtia?
Taannoin ilmaisin mielestäni ainoana ratkaisuna tuohon ongelmaan joko letkan pilkkomista, välivetureita tai sitä periaatetta että jokaisen olisi nähtävä perässään tulija peilistä. Tuolloin pidettiin letkaa sitä hienompana mitä pitempi se on.
Mukavaa että letkoja ja lähtöjä on tullut ex temporekin nyt, varmaan tarvetta olisi enemmällekin - niin moni meistä on lopettanut noihin pitkiin vakiletkoihin osallistumisen em. syistä.



.
.
?
?
?