Läheltäpititilanteet ja niistä selviytyminen

[pc25]

Toissa kesäisenä yönä vasemmalle taittuva erittäin jyrkkä ennestään outo mutka ja vauhtia 150-170 km/h(kolmosvaihteen mutka).Mopo meni about 10 metriä niin,että hiekka pöllysi pitkin tienviertä ja kuski joutui keräilemään ajatustaan hetkosen.
Syy:RR hondan huonot ajovalot suhteutettuna mopoon,jolla pystyy pitämään suht hyviä nurkkanopeuksia valoisalla kelillä ja kenties oma arviointivirhe yökisan rengasvalinnasta ja kavereiden mopoissa lähes 400 hevosvoimaiset moottorit.
Pelastus tilanteesta:Äärimmäinen huippukuski,jolla tilanne selkeni välittömästi,kun männyt uhkaavasti tulivat visiiriä kohti.

 

[Tuppervaari]

Ketjun aloittajalle +10

Todella hyvä aihe. Eräänlainen itsekritiiki ja kontrolli ovat parhaita henkivakuutuksia motoristille.
Ainahan kaikki ei mene kuin itse suunittelee ja varsinkaan liikennesääntöjen mukaisesti. Tälläinen pohdiskelu auttaa ettimään jo ennalta mahdollisia vaaratilanteita.

Tätähän pitää alkaa listaamaan...noitahan riittää...

 

[ek@]

Viime keväänä ryntäsi vuorikauris päälle. Ehdin vaan katsoa, että mikä se tuo on ja sitten pimeni. Itse kolahtamisesta ja sen jälkeisistä lentelyistä ei ole mitään hajua. Herättyänikin puoli tuntia piti pyöriä pitkin ojan pohjia, että jalat osuivat oikeaan suuntaan. Ihme kyllä ei mitään poikki, vaikka elukka tuli karvoista päätellen oikeaan olkapäähänkin. Se kyllä vielä lonksaa.
Syy: autoilijan vika

Muutama vuosi sitten olin viemässä mopoa talvisäilytykseen mökille. Aattelin matkalla vielä kiertää pari lenkkia fiilistelemässä ja korvessa ollessa alkoi sataa täysii. Visiiri oli ihan sumuna ja vedessä kun tulin yhteen mutkaan ja takapyörä lähti alta syyskynnöistä tielle tulleesta mudasta, jota en huomannut, kun en muutenkaan tietä juuri nähnyt.
Syy: autoilijan vika

Viime marraskuussa ajelin uudella mopolla alamäkeä ja ajattelin kääntyä ottamaan kuvia, kun oli ollut hieno maisema. Jyrkkä alamäki ja tie ihan kallellaan oikealle. Hidastelin tulevaan mutkaan ja yht'äkkiä huomasin liukuvani asfaltilla. Tiessä vaihtui asfaltti ja välissä oli töyssy ja pikisauma. Ei kuitenkaan mitään uutta asfalttia, joten ei se niin selkeästi erottunut. Etunen oli luistanut lukkoon pikisauman ja töyssyn seurauksena ja singahti oikealle, ennen kuin ehdin mitään todeta.
Syy: autoilijan vika

 

[JWH]

Oli kuuma kesäinen iltapäivä ja oltiin kaverin kanssa ajelemassa hienoja mutkateitä (kummallakin alla R1) tehokkailla pyörillä. Kaverilla huomattavasti enemmän ajokokemusta ja mä olin asenteella "perässä pysytään" vaikka mikä ois...tiellä tais olla 60km/h rajoitus ja sen me kyllä ajettiin joka mutkassa.
Parin mutkan jälkeen avautui suoraa tietä jonka seurauksena pieni kiihdytys kaverin perään tulevan mutkan tiukkuudesta välittämättä kunnes oikealle kaartuva mutka yllätti tiukkuudellaan+ vastaan tuli auto joka leikkas vastaantulijoiden kaistan kautta..perkeleellinen vääntö tangosta jonka jälkeen tie kääntyi taas jyrkästi vasemmalle..jarrua ja taas vastaohjauksella turvaan.
Onneks oon harjoitellu vastaohjausta tietoisesti!
Pelästymis refleksi tuli vasta tilanteen jälkeen mikä tais olla tän tilanteen pelastus.
Yhteenveto: nyt ainakin tietää, että osaan ainakin jotenkuten toimia paineen alla eikä tilaa jää hartialukoille onneksi..jatkossakin hajoittelen vastaohjausta.
Syy: oma kokemattomuus, liian kova tilannenopeus ja piittaamaton kotilokuski.

 

[TripleTwin]

Aika jyrkkä, ns. pimeä mutka oikealle. Meikäläisellä leppoisa cruisailuvauhti niin, että ehtii pysähtyä jos vaikka jotain tiellä. Yhtäkkiä oku tulee vastaan aivan järjettömän kovaa jollain sinisellä kyykkypyörällä keskellä kaistaa, jolla ajoin. Sen verran ehdin väistää, ettei ihan osuttu toisiimme. Jos olisin ollut autolla liikkeellä, jälki olisi ollut rumaa.

Syy: Urpo moottoripyöräilijä (siis se toinen)

 

[nostalgia]

Läheltäpiti: Olin lähdössä ohittamaan hidasta ajoneuvoa suoralla tiellä ja vilkku päällä odotin vastaantulevan ajoneuvon ohi ajamista. Olin jo katsonut peiliin, jossa näkyi useita autoja samalla tavalla kyttäämässä. Olin kallistamassa pyörää viereiselle kaistalle, kun käänsin päätäni vielä kerran vasemmalle ja sieltähän syöksyi auto koko p...keleen letkasta tuhatta ja kahtasaa ohi.
Mitäopin: ohittaessa pitää päätä pyörittää ihan homona, ettei apina pääse hyppäämään silmille.

Hermotpiti: Kruisailin viidenkympin alueella viittäkymppiä, kun perään liimautui sellainen rynnäkkövaunun kokoinen munanjatke. Peileissä näkyi vain grilli ja tuulilasin takaa rehvakkaasti yhdellä kädellä ajava blondi mies ja tukkaa sormen ympärille pyörittelevä kiertopalkintovaimo. Seuraavalla risteysalueella, jossa tie leveni tämä vaimolleen tosimiestä esittävä yritti kiilata pientareen ja mun välistä ohi, vaikka ajoin suoraan menevää kaistaa! Molemmat pytyt leikkasi pään sisällä kiinni, kiilasin maanteiden päällikön selkäni taakse ja laskin nopeutta ihan vittuillessani. Maasturihomo liimautui sitten ihan perseeseen kiinni ja ajelimme kohti seuraavaa risteystä, kuin kiimaansa piiloittelevat hintit. Toki tie oli ihan tyhjä ja ohittaakin olisi voinut, mutta kun maasturilla on niin kiva puskea "alinopeutta" ajavia niin eihän se ohi mennyt. Sen verran sen vaaleatukkaisen laiheliinin painostus provosoi, että junttasin seuraaviin liikennevaloihin railakkaasti ja katsoin miten apina jatkoi matkaansa eteenpäin. Tähän loppuun voi sitten itse kukin lisätä mieleisensä väkivaltafantasian ja sanat "jos mä olisin lähtenyt perään niin mä...".
Mitäopin: Kävin välittömästi Hitler Customista hakemassa tarakalle syvyyspommeja, James Bond öljyä ja stongaan papattimaton.

 

[Jättiläinen]

Onhan noita tilanteita ollut, ja varmaan vielä enemmän sellaisia joissa ei ole edes tajunnut pelästyä. Mutta kaksi tapausta on jäänyt elävästi mieleen.

1. Alla pakasta revitty uuden karhee ensimmäinen oma pyörä. Ajelin toisen pyörän perässä pienehköä mutkatietä nauttien elämästä täysillä. Eräs oikealle alas kaartuva mutka pääsikin sitten yllättämään molemmat. Ensimmäinen pyörä meni hieman leveäksi, ja minä ajauduin perässä virhe kertaantuneena vastaantulevien kaistan yli pientareelle asti. Pelkkää onnea ettei mitään sattunut.
Syy: Kokemattomuus, uusi pyörä, hartialukko, klassinen tapaus jossa katse (ja varmaan ajatuksetkin) tiukasti edellä ajavan kultani hanurissa

2. Taas pienehköä mutkapätkää, jossa näkyvyys mutkissa tasan nolla. Edessä ajoi pari mopopoikaa, kiihdytin ohi, ja taas kerran alas oikealle kaartuva mutka yllättää jyrkkyydellä. Vastaan tulee tottakai auto. Oma pyörä kulkee jo katkoviivaa pitkin, ja luojan kiitos autokuski on hereillä ja tekee tilaa. En tuu ikinä unohtamaan sitä Avensiksen maskia. Hetken kuolemanpelko oli täyttä totta..
Syy: Tyhmä ohitus tarpeettoman kovalla kiihdytyksellä väärässä paikassa. Ihan rauhassakin olis mahtunut ohi samaa kaistaa käyttäen. Sitten saikin taas huomata oman osaamisen rajallisuuden.. Olen henkeni velkaa sille kotilokuskille

 

[mururoa]

Kirkas aamupäivä ja kuiva, pitkä & suora mutta kapea tie. Tultiin nk. "laaksokohtaan", jossa vaiheessa lähdin ohittamaan edellä n. 60km/h nopeudella ajanutta autoa. Toimenpiteessä ei kauaa nokka tuhissut ja oltuani jo hyvän matkaa autosta ohitse, huomasin vastaan tulevan moottoripyörän joten oli aika siirtyä takaisin omalle kaistalle. Mutta mutta: perässäni autosta ohitse puski myös seutukunnalle tyypillinen ~125cc nk. skootterimallin kulkine, vähintäänkin 3 päällä (muistan tämän koska olin aiemmin ohittanut heidät ja kiinnittänyt huomiota erityisesti kuskin ja kyytiläisen välissä matkanneeseen sylilapseen), kenelläkään ei kypäriä mistään muusta suojavarustuksesta puhumattakaan. Oletin heidän antavan hanaa ja palaavan pikimitien taakseni vasemmalle kaistalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, oli kuin ko. kulkupelin kuski ei olisi lainkaan huomannut vastaan tulevaa ajoneuvoa. Vauhtinsa oli arviolta n. 80km/h, kun tämä joukkoliikenneväline kolautti miltei suoran nokkakolarin vastaantulleen, pientareelle väistämään pyrkineen pyörän kanssa. Kolari sattui omasta pyörästämme hieman takaoikealle niin lähellä, että takapenkkiläiseni sanoi jonkin kolhaisseen häntä pohkeeseen kovalla voimalla. Muutaman kymmenen metrin päästä taaksepäin kurkkien jälki oli todella kamalaa ja pyörät niinä kuuluisina tuhannen p:n päreinä, sandaali- & shortsijalkaisista ihmisistä nyt puhumattakaan. Tilanteen kaikinpuolisesta karmaisevuudesta huolimatta emme voineet jäädä auttamaan/apua paikalle kutsumaan sillä noilla nurkilla ulkomaalainen = syyllinen, automaattisesti. Loppumatkan ajan oli kyllä pala kurkussa ja ajatukset hieman muualla kuin itse ajosuorituksessa. No, perille päästiin kuitenkin turvallisesti.

Toki Indonesiassa ajellessa kolari-, vaara- sekä läheltäpititilanteisiin törmäsi harva se päivä, etenkin suurimmissa kaupungeissa, mutta mainittavilta vahingoilta säästyttiin (mikä on huomionarvoista sikäli että joidenkin tilastojen mukaan maassa sattuu n. 3 henkilövahinkoihin johtavaa liikenneonnettomuutta/pyörä/vuosi, mikä kuullostaa uskomattomalta mutta voi hyvinkin pitää paikkansa). Tämä kyseinen tapaus jäi erityisen hyvin mieleen ja edelleenkin sillointällöin iskee fläsärinä tajuntaan se skenaario tapahtumapaikalla heti kolauksen jälkeen.

 

[TTA]

Mieleen on tullut itselläkin monesti mitä tehdä jos joutuu kolariin esim. entisessä Neuvostoliitossa. Asiat kääntyy näppärästi muukalaisen syyksi ja kielitaidottomana on hankala puolustautua.

Itsellä ei pahoja tilanteita muistu paljon mieleen. Semmosia "jos auto olis tullu metrin enemmän väärälle kaistalle niin olis osunu kypärään" tilanteita toki on mutta ne on samanlaisia kuin "jos ohjaisin nyt pyörän vastaantulevien kaistalle törmäisin rekan keulaan" tapahtumia. Eli ei varsinaisesti satu mutta olosuhteiden ollessa pikkusenkin erilaiset niin sattuisi.

1) Itä-Virossa ennen Tarttoa pienellä mutta hauskalla tiellä alkaessa sataa ei matkavauhti hidastunut yhtään. Yhtäkkiä pienen tömpäreen jälkeen pyörä lähti molemmista päistä sivuluisuun ja hetki mentiin vailla kontrollia. Pito palautui ja loppumatkasta ei meinannut pyörä kääntyä edes risteyksissä hartialukon vuoksi. Syynä sateella liian kova nopeus sekä paska asfaltti joka oli käytännössä sileää mustaa sateen kastelemaa pikeä/öljyä. Tilanne ei olisi ehkä säikäyttänyt niin paljoa ellei kyydissä olisi ollut tyttöystävä. Kaikkein pahintahan olisi se että itse kaatuessa liukuisi pitkin tietä ja selviäisi kunnossa mutta matkustaja törmäisi johonkin lyhtypylvääseen ja kävisi pahemmin. Sitä ei voisi kestää.

2) Tästä tilanteesta on jo niin pitkään että kehtaa myöntää julkisestikin. Venäjällä tuli ohiteltua rekkoja ja muitakin autoja niin paljon kuin pyörä hööki koska sakkojen saaminen on epätodennäköistä ja kortin lähdöstäkin selviää neuvottelemalla. Kerrankin sai ajaa niinkuin pyörällä on tarkoitettu eli pieneenkin rakoon uskalsi lähteä ohittamaan kun pyörästä sai ottaa kaiken irti. Vauhti saattoi olla ohituksen lopussa 160 paremmalla puolella tai vieläkin kovempi. Oltiin matkustettu viikko ja neljättä päivää Venäjällä. Juuri Viipurin kirkon häämöttäessä ohitin pari rekkaa ja edessä olikin tämän jälkeen tyhjä autojenkuljetusrekka. Pieni kurkkaus mitä vastaan tulee ja vaikka bussi näytti olevan aika lähellä lähdin silti ohittamaan. Bussi tulikin yllättävän kovaa vastaan joten mielessä kävi josko himmais ja vetäytyisi takaisin. Jokin päässä kuitenkin niksahti ja ajattelin että johan tuo rekkakuski tuossa vieressä tukehtuu nauruun kun en uskallakaan mennä ohi. Ei muuta kuin vaihteen naksautus vieläkin pykälää pienemmälle ja hanaa. Siinä rekkaa ohittaessa huomasin myös sen vauhdin olevan melkoinen. Ei tietoakaan mistään Suomalaisesta nopeudenrajoittimesta.
Kaiken huipuksi rekka alkoi kiilata keskemmälle tietä. Ajattelin sen ensin tahtovan tappaa minut mutta jostain silmiin pilkisti kaide molemmin puolin tietä. Tultiin siis rumpusillalle eli tie kapeni siksi. Bussilla oli tietenkin sama tilanne ja hetken aikaa luulin litistyväni kahden ison auton väliin kun molemmat kiilasi lähemmäs ja bussin etukulma lähestyi kokoajan. Silmät kai meni hetkeksi kiinni siinä vaiheessa kun vietin sekunnin murto-osan autojen välisessä ilmavirrassa ja tuntui että pyörä sekä mies heittelehti turbulenssissa aivan holtittomasti. Kun avasin silmät huomasin ajavani keskiviivan päällä rekan etupuolella - hengissä. Sen verran oli adrenaliinia veressä että oli pakko antaa vielä hieman hanaa että pääsisi rekkakuskin näkymättömiin horisonttiin mutta tämän jälkeen tuli niin pahat vapinat että oli pakko kääntyä sivutielle, pistää pyörä parkkiin ja istua maahan hetkeksi.

 

[Grazzius]

Semmosta kiharaa mutkapätkää äfzetärrällä ajelin mitä uskalsin arviolta ja mitä mittaria vilkasin niin n.140kmh eli mentiin hieman ylinopeutta "tiellä jossa ei asutusta, mutta joskus muutama auto vastaan" kunnes oikealle kääntyvä mutka tuli vastaan eikä pyörä enää kääntynytkään joten menin vastaantulijan ihan penkereen vierestä ja pääsin takasin omalle kaistalle "onneksi ei tullut autoa vastaan"

Syyt: Kokemattomuus, ylinopeus, hartialukko?

+ kolari auton kanssa oli kans ilkee eli ajan auton perässä sopiva etäisyys autoon ja auto menee tien sivuun parkkiin tai jotain ja jatkan normaalisti matkaa kunnes tajusin että auto kääntyi tien sivusta eteeni ja omalla kaistallani on auto poikittain joten siitä kuskin sivulasista pää sisään, en kyllä varmaan ikinä unohda sitä pamausta ja niitä muutamia sekuntteja "n.10sek" mitä meni tilanteen arvioimiseen.

Syyt: Autoilija kääntyi parkista tien sivusta ilman vilkkua eteen, autoilija, autoilija

 

[jaket]

Kiihdytin risteyksestä melko reippaasti ja tyhjää tietä edessä. täysin suorassa tiessä on semmoinen nyppylä jonka taakse ei näe. vauhtia varmaan 'vähän' liikaa, huomaan ennen nyppylää, että sen takaa tulee kävelijä vastaan vasenta puolta(musta katsoen, näen vain ylävartalon). En reakoi kävelijää sen kummemmin, enkä hidasta, kunnes nyppylän päällä tajuan, että sieltä tulee myös auto, joka väistää jalankulkijaa, eikä ole kaistallaan. Tilanne on ohitse alle kymmenysosasekunnissa ja väliin jää 0.5-1 metri.(auto tulee noin keskellä tietä, kun itse olen keskellä kaistaani, jos auto olisi ollut väistäjä, joka olisi täysin toisen kaistalla, se olisi osunut)

taas oppi uutta, kun ajaa nyppylään, niin jalankulkija vasemmalla tarkoittaa sitä, että jos sieltä tulee auto kapealla tiellä, niin se ei tule omalla kaistallaan.

Syitä? nopeus, väsymyksen aiheuttama aivoähky, joka ei osaa laskea, että jalankulkijan lisäksi vastaan voi olla tulossa myös auto joka on väistämässä jalankulkijaa.

 

[Kiertotiehuvitus]

Ajelen pienempää pääväylää (kolmenumeroista tietä, 80 rajoitus). Aion tankkaamaan vasemmalla puolella olevalle huoltikselle. Lähestyn huoltiksen liittymää. Vastaan tulee autoja melkein katkeamattomana jonona. Hidastan nopeutta keskiviivan vieressä, yritän sovittaa nopeutta niin, että pääsisin livahtamaan jonossa lähestyvästä hieman isommasta turvallisuusvälistä. Liittymä on kohdalla, samoin jonon katko, ykköstä sisään ryömintävauhdissa ja hanaa….vaihde jääkin vapaalle…valmiiksi kallistettu pyörä lähtee kallistumaan kyljelleen, olen poikittain kaistalla, autojono lähestyy. Tavallisesti niin hitaasti liikkuvaan jalkaan tulee jostain voimaa ja vauhtia. Raivopotkulla kaatumaisillaan olevaa pyörää pystyyn, toisella raivopotkulla vaihde päälle ja alta pois.

syitä, opittavaa:
20 vuoden ajotauon jälkeen ei ollut tullut vielä harjoiteltua kaikenlaisia tilanteita
uusi pyörä, uutuudenkarhea vaihteensiirto, oma tottumattomuus juuri tähän pyörään
miksi ihmeessä en laittanut sitä ykköstä jo päälle vähän aikaisemmin

 

[Tuppervaari]

ehkä tiukin paikka oli täs parivuotta sitte kun ajelelin karmeessa vesisatees varkautta kohden. mun peräs tuli rekka, ehkä vähän turhan liki mut altakaan ei päässyt poies ku letka eteni semmoista 75-80. no takaa tuli, tuskin oisin etes huomannut jollei rekka vilkuttanut valoja vastaantulijalle,rekan ohi merkiltä mainitsematon kotilo jonka ajatuksena oli ohittaa rekka ja sujahtaa, nippa nappa ennekuin tömähtää vastaantulijan nokkaan,juuri siihen koloon jossa mä olin.
No kiiruusti aivan oikeaan reunaan ja ajattelin ettei varmana onnistu koska vettä tuli todella lujaa ja tie oli tosi uranen niillä kohdin, todella ihottava tunne ku kurvasin vesipatjan ylitte, mut hyvin kävi ja kotilokin mahtui siihen mun ja vastaan tulevan keskelle kivasti.ja matka jatkui seuraavalle bussipysäkille

toisaalta...kotilokuski tuskin edes näki mua koska ajelin aivan keskellä omaa kaistaa ,rekan heittämän vesisumun takia,kovahkon vauhdin takia ja jännityksestä ehtiikö takas omalle kaistalle. Ja etenkin kun ajopukuna oli mustat koretekstit.
Silloin kävi mielessä, et jos edes kerran auttaa jotakin niin käyttö kannattaa, meinaten keltaisten huomioliivien.


Jos jotakin oppi...

Kandee varoa ajamasta edellämenevän katveessa.Mieluiten vaikka nuollen keskiviivaa kuhan huomaa antaa tilaa vastaantulijoille/ohittajille.Ja pyrkiä hätistämään perästulijat etenkin jos ne ajaa turhan liki.

 

[pertt-UP-]

Kahdeksankympin alueella vastaan tulevasta autoletkasta lähti autoilija ohittelemaan. En tiedä oliko autoilija huomannut minua, mutta joka tapauksessa yritti palata aika nopeesti omalle kaistalleen heti ohituksen jälkeen. Kun kohtasimme oli hän vielä osittain minun kaistalla, joten piti väistää reunaviivan päälle.. Vähä säikähdin, mutta kylläpä siinä tiellä ois mahtunu menemään kaks autoo ja moottoripyörä rinnakkainkin..

Pari kertaa on keskustassa ajaessa tullut katseltua mittareita ja pään nostaessa huomannut ne auton jarruvalot siinä edessä.. Se on aika paha tunne, kun huomaa, että pitäis parin petrin aikana pysähtyä ja vauhtia on sellaset parikymppiä.. Eli ei kannata jäädä katsomaan niitä mittareita kovin kauan ja hätäjarrutuksia kannattaa harjotella myös..

 

[Naakka]

Kaikenlaista sattunut, omia ja muiden mokia.
Hengissä silti

.

Sykähdyttävimpiä kuitenkin vastaantulijamokat.

Kotilo nro 1: Vastaan pimeessä 90 asteen kurvissa. Väärällä kaistalla, täysin. Väistö lähes ojan kautta, stana

silloin kyllä teki mieli kääntyä perään ja kuulustella

...Mutkassa oli talo ja 50 rajoitus, tyyppi leikkasi toisen kaistan kautta vaikkei ollut edes mahdollista nähdä vastaantulijaa. Ei ollut hänen ansionsa ettei tullut ruumiita, prkl!
Kotilo 2:
Mutkainen tie, peltoja. Silleen hyvin kasvaneita, vyötärömittaista mitälie kauraa. Vastaan auto... ja tätä lähtee ohittamaan toinen auto, vaikka meikä tulee vastaan. Ei mitään, taas kerran pientareen kautta väistö...tilaa just renkaanleveyden verran, kun meni sieltä hiekan kautta.

Onhan näitä, kaikkee ei edes jaksa muistaa.
Tarkkana saa olla.

 

[sjm]

Onpas tässä ketjussa tahti hidastunut rivakan alun jälkeen,
mutta vilpittömät kiitokset kaikille osallistuneille. Näitä on "kiva" lukea...

Omat läheltä-piti tilanteet ovat olleet toistaiseksi kovin pliisuja.

Alkusyksystä ajelin iltasella Tampereelta Espooseen,
tottakai moottoritietä, pimeässä ja sateessa. Tuli pidettyä jälkikäteen
ajateltuna ehkä turhan rohkeaa matkavauhtia 130+ kun tottakai
luotin mopoon, renkaisiin ja xenon-valoihin (eeh) kuin härkä sarviinsa.
Jälkikäteen kyllä hieman kylmäsi kun pari kertaa mietin että olisiko ehkä
sittenkin kannattanut pitää vaikkapa 15-20 hitaampi vauhti vaikka
olikin hieman märkää, vilpoista ja vitutti. Ei siinä enää nollariskillä menty.

Toinen vielä kesympi juttu oli, kun takaritsillä istunut 15v poitsu
(alkaa olla aikuisen pituinen ja painoinen ja ylikin) jossain valoissa
alkoi varoittamatta kurotella jotenkin niin, että meinasi tasapaino
mennä. Kun poitsu on yleensä osannut olla kyytiläisenä ihmisiksi,
tämä hölmöily tuli hieman yllättäen ja minulla oli hyvin rento asento
siinä eikä jalatkaan ihan niin tukevasti haara-asennossa maassa
kuin olisi voinut olla. Pienellä punnertamisella ja tiukkasävyisellä
keskustelulla jälkikäteen siitä selvittiin, eikä tullut kolhuja.

Yritän olla alkavallakin kaudella konttailematta...

 

[Japeli]

Joitakin aikoja sitten ajelin piikkikustomillani lähes 90 asteen oikeelle kääntyvään kurviin ihan rauhaksiin (korkeintaan 40km/h). Kurvin keskellä olikin sellainen pikkuinen monttu mihin oli kasaantunut hiekkaa ja takapyörä suhautti sen päältä, lähti perse alta ja loirottamaan vastaantulevien kaistalla. Kaiken kukkuraksi vastaan tuli auto

, mutta onneksi takarengas otti pitoa juuri ennen törmäystä, sain pyörän omalle kaistalle ja suoristettua ja kotilokuski koukkasi hieman pyörätien puolelle joten tilanteesta selvittiin säikähdyksellä

. Piti tosin pysäyttää pyörä tiensivuun hetkeksi ja odottaa että sydän alkaa lyömään tasaisesti...

Syyt: Tilannenopeus (?), hiekkaa kurvissa

 

[wesba]

Pakko kait avautua, vaikka tässä menee loputkin "rispektit"  

Olin viimevuonna ensimmäistä kesää ensimmäisen (ja ainoani), tämän nykyisen Trumpan kanssa kovassa kiireessä menossa 7-tiellä maailmansodassa kuolleiden suomalaislentäjien muistomerkin paljastustilaisuuteen. Amatöörinä roikuin ihan rekan perssiissä kiinni kytäten ohituspaikkaa.
Suoranpätkän avauduttua, 6 vaihteella hana auki. Vaikka vanha Trumppa ei ole mikään tykki, niin vääntöä on mukavasti, ettei tarvii kokoajan vatkata vaihteita.

No puolivälissä rekkaa, näin pakutaksin tulossa vastaan.
Nopeudesta ei varmaa tietoa, ehkä 130. Päätin kokemattomana (kotilokuski-refleksi) palata rekan taakse.
Tässähän olis jälkeenpäin ajateltuna pitäny kääntää vaijeri vielä kireemmälle, ja mennä aivan rekan kylkeen (ellei peräti ohikin ennen taksia).
Siinä etusta painaessa (huom. takapää kevenee) muistin, ettei hitaissa vauhdeissa takanen oikein ikinä tuntunut ottavan kovasti kiinni. Varmaan painoin kiireessä myös vähän reippaammin, sillä seurauksella että takanen meni lukkoon.
Takapään pyrkiessä rinnalle, refleksin toimivat oikein, ja tuuriakin rupesi kerrankin löytymään.
Lapikas ylös jarrulta, samalla kun käytin autoilusta tuttua vastaohjausta, eli eturengas tiensuuntaiseksi kun peräpää lähtee luisuun.
Sen jälkeen tangosta tiukka ote, koska pyörän oikaistua se hieman voplaa.
Ja tuurilla takas rekan taakse omaan koloseen, ennen vastaantulevaa taksia.
Siinä sitten muutama syvähenkäisy, ja nuppi punottaen rekan ohi, rekkakuskin ilmoittaessa torvella mielipiteensä edellisestä ohitusyrityksestä. Kyllä hävetti  

Jos joku menee näin tyhmiä tekemään, ja tästä on siihen apua, niin menkööt rispektin jämät.

Syy: kiirestä johtuva aivojen narikkaan jättäminen, ja aloittelia-kuski, joka ei ole vielä ikinä edes kontannu. 

 

[Kawa600]

Tässä muutama niistä lukemattomista läheltäpiti-tilanteista.

1.
50-alueella vauhtia n. reilu 100km/h Tapiolasta Olariin päin lähtevät kaksi kaistaa vaihtuvat 1-kaistaiseksi. Fiksuna hemmona ajattelin ohittaa koko oikeata kaistaa ajavan letkan. Palatessani omalle kaistalle kesken mutkan(vauhtia n.100), on kaistojen väliin jäänyt hiekkaa. Tyylikkäässä sivuluisussa mutkaan ja pito nappas siinä puol metriä ennen kanttaria. Siitä sitten muutaman röökin mittaiselle tärinätauolle..

syy. hitusen liian kova tilannenopeus ja hiekka kaarteessa.
Pelastuin mahtavien ajotaitojeni kautta. Onnistuin ajaa mutkan sivuluisusta huolimatta loppuun saakka,enkä jarruttanut, jolloin olisin varmasti ajanut ulos.

2.
Testasin pyörän huippuja ja vauhdin tiputtua sinne vähän reiluun 200km/h ei tuntunu enää missään ja nousin huolimattomasti pleksin suojista pystymmäksi. No eihän se ilmavirta mitään pientä ole vielä reilun parin markan nopeudessa---> meinasin lennähtää veke koko pyörän kyydistä. Onneks jaksoin pitää kiinni.

syy: pienoinen ajattelemattomuus kovassa vauhdissa.

3. Mechelininkadulla jonossa NAISkuski vaihtaa suoraan mun päälle kaistaa. Peiliin kopsahti, jonka jälkeen salaman nopeilla reflekseillä väistö ja alta pois. Sai naiskuski sivulasiinsa muutaman koputuksen kevlarhanskoista seuraavissa valoissa!!

syy. Sokea autokuski

 

[Juutana]

Laitetaannyt omatkin kokemukset tänne:

1. Humalainen könyää pysäköidyn auton takaa eteen. Pyörä ollut mulla käytössä kuukauden. Liian tiukka jarrutus ja takapää irti. Kyljellän käytiin, mutta mopoon eikä humalaiseen tullut kolhuja. Syynä allekirjoittaneen kokemattomuus, liian kova nopeus keskusta-alueella ja humalaisen toikkairointi keskellä katua.

2. Ajelin reipasta vauhtia pitkin mukavaa maalaistietä kun loivan ysikymppisen mutkan takana oli puimuri poikittain tiellä. Absit huusi leipää ja pyörä pysähtyi pari metriä ennen leikkuupuimuria.
Liian kova tilannenopeus tiehen nähden.

3. Liikenneympyrässä joku emäntä yritti ajaa ylitseni pikkupakulla. Ajelin Oulu-Kemi välillä ja siinä välillä olevissa liikenneympyrissä naisihminen pikkupakullaan tunkee kotteronsa suoraan kylkeeni. Töötit soi hetken aikaa ja meikäläisen käsimerkeistä varmasti pystyi päättelemään mielipiteeni hänen havainnointikyvyistään.
Syynä yksinkertainen havainnointivirhe. voi sattua melkein kelle tahansa.