Tässä tulee lähes keski-ikäisen newbie-motoristin ensimmäinen viesti tänne foorumille, vaikka lukijana olen ollut jo muutaman vuoden.
Hyvä aihe -- pistää ajattelemaan ja pitämään järjen mukana, ja kirvoitti kirjoittamaan omatkin kokemukseni.
1. Viime kesänä sain mopokortin (bece, jo ennestään), ja kaverin kanssa lähdin lainamopolla ensimmäiselle mp-retkelle. Matkalla Helsingistä länteen käännyttiin, kuulema suositulle, Kuninkaantiepätkälle vähän Inkoon jälkeen. No, kaveri meni edellä näyttäen tietä, ja itse pyrin pysymään perässä. Alku meni hyvin, mutta sitten yksi vasemmalle kääntyvä mutkan jyrkkyys tuli hieman yllätyksenä, ja paskan jäykkänä ehdin jo ajatella, että nyt ollaan kuusten oksilla, ja jos henkiin jäädään, niin olen lainamoposta tehnyt just kaupat. Piennar lähestyi uhkaavasti, mutta onneksi sain koottua itseni, ja mopokoulun opit takaraivossa pakotin ohjaamalla pyörän taittumaan mutkaan. Paniikissa olin kuitenkin jo kaasun kääntänyt kiinni, joka tod.näk. vielä vaikeutti suoritusta.
Syy: liiankova tilannenopeus, kokemattomuus.
2. Tänä kesänä omalla mopolla ensimmäisellä kunnon lomareissulla jouduin tiukkaan tilanteeseen tämän opetanpa muita kotilokuskin kanssa. Matkaa oli ko. reissulla takana lähes 1000km, joten pyörä tuntui tutulta, ja uskalsin ajaa. Kaikki tapahtui ohituskaistaosuudella semmoisella tiellä, jossa ohituskaistaa ja vastaantulijoita erottaa sellainen matala kampa-aita. Olin körötellyt jo pidemmän aikaa jonossa, jota veti kuorma-auton ajoneuvoyhdistelmä ja sen perässä ennen minua useampi kotilo. Ohitus kaistan alettua muutamat ajoneuvoyhdistelmän perässä ajaneet autot lähtivät heti ohitukseen, samoin tein minä vilkutin ja siirryin heti ohituskaistalle, kun se oli mahdollista. Muutamat kotilot eivät lähteneet ohittamaan, ainakaan heti, joten ohittelin niitä järjestyksessä. Yksi vielä edessäni olevista kotiloista saavutti, mutta hitaasti, yhdistelmän perän ja olin jo valmistautunut menemään siitä ohi, kun se vilkutti itsensä suoraan eteeni ja jouduin jarruttamaan reippaasti, etten olisi ajanut sen perään. Itselläni oli reilu ohitusylinopeus. Mutta kaveri ilmeisesti tulkitsi lakia niin, että kukaan ei voi tulla takaa nopeampaa, kun hän ajaa pilkulleen sallittua. Tämän jälkeen samainen kotilokuski ohitti ajoneuvoyhdistelmä noin 1-2km/h marginaalilla, nähden kyllä minut peileistä. No, köröttelin siinä perässä ja kirosin samalla mielessäni, kunnes tajusin, että kaverihan on tekemässä todelliset killerit minulle. Ohituskaista alkaa päättyä, mutta kaveri ei kasvata nopeutta yhtään, ja itse olen vielä siinä perässä, ja ollaan vetoauton kohdalla. Itse tunto ei anna periksi jarruttaa ja siirtyä takaisin rekan taakse, ja lisäksi kyseinenkin manööveri tuntui pelottavalta ajatukselta. Tajusin myös, että kotilokuski ei aio jättää kuorma-auton ja itsensä väliin yhtään tilaa minulle, johon mahtuisin, mutta aikoi myös käyttää ohituskaista kokonaan loppuun. Tässä vaiheessa jännitti. Onneksi tämä opettaja tuntui noudattavan prikulleen sääntöjä, eikä ajanut kapean raidoituksen päältä, joka ohituskaistan lopussa havainnollisti ohituskaistan liittyvän ainoaan suoraan jatkuvaan kaistaan. Tie kaartoi vielä loivasti oikealle, ja kun näin tilaisuuteni koittaneen väänsin kahvasta ja sujahdin kaiteen ja kotilon välistä ohi, ja luulen, että tilaa ei liikoja ollut. Kun olin saanut hieman etäisyyttä tähän teiden ritariin, niin alkoi puntti hieman tutista ja raivo siitä kasvamaan, että miten tälle kaverille saisi viestin perille, että on suuri mu__u. No, selvisin säikähdyksellä, vaikka hetken luulin joutuneeni sämpyläntäytteeksi kaiteen ja kuorma-auton väliin.
Syy: kokemattomuus pyörällä, kun en osannut odottaa vastaa tilannetta, jollaisia autoillessa olen kohdannut useita. Oletus, että kaikki ohittavat reippaasti, ja ottavat muutkin tielläliikkujat huomioon. Autoilijan käytös.