Molemmat luonnollisesti. Vaihteet räplään kohdilleen ennen pysäystä. Tai sitten tekee niin kuin luonnolliseksi kokee. Kannattaahan sitä tienpintaa tarkkailla, jottei suttaa jalkaa suurempiin painaumiin tai kuoppiin.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Kumpi jalka maahan jarrutuksen jälkeen?
- Keskustelun aloittaja vepa
- Aloituspäivä
Noin minäkin teen..
vasen
autokoulussa nuin opetettiin ja ope jopa sanoi, että pitääkö se oikea jalka teipata sinne tapille, kun meinasin aluks laittaa aina molemmat jalat maahan. Sanoi, ettei ole oikein moottoripyöräilyn näköistä sipsuttaa molemmat jalat maassa.
Nyt kuitennii luonnollisesti tulee toi pelkkä vasen jalka.
autokoulussa nuin opetettiin ja ope jopa sanoi, että pitääkö se oikea jalka teipata sinne tapille, kun meinasin aluks laittaa aina molemmat jalat maahan. Sanoi, ettei ole oikein moottoripyöräilyn näköistä sipsuttaa molemmat jalat maassa.
Riippuu siitä, mihin pysähtyy jarrutuksen jälkeen...?
Mutta kyllä yleensä vasen on maassa ensin, oikealla jarrutellaan vielä. Jos ollaan valoissa tai muualla missä saattaapi joutua ootteleen, niin sitten vaihetaan koipee ja haetaan vapaa. Sit molemmat maahan. Sit vähän ennen ku valo vaihtuu, vasurilla ykkönen silmään ja jos tarvetta vaihdetaan taas oikea jarrulle, että saapi mäkilähdön...
Mutta kyllä yleensä vasen on maassa ensin, oikealla jarrutellaan vielä. Jos ollaan valoissa tai muualla missä saattaapi joutua ootteleen, niin sitten vaihetaan koipee ja haetaan vapaa. Sit molemmat maahan. Sit vähän ennen ku valo vaihtuu, vasurilla ykkönen silmään ja jos tarvetta vaihdetaan taas oikea jarrulle, että saapi mäkilähdön...
Jos sattuu olemaan pykälä silmässä niin vasen jos hissukissun vapaalla valoihin niin oikea, joskus jopa molemmat jos pitää voimistella...
Ihan mielenkiinnosta... Mitäs EAK:n kouluttajat oli mieltä vaihteesta valojen vaihtumista odotettaessa, ykkönen vai vapaa päällä? Ja siis molemmat jalat maahan vasta kun on pysähdytty? Mopon mukana "juokseminen" vähän ennen pysähdystä näyttää aina yhtä kauhealta, jotenkin hallitsemattomalta. Tänään viimeksi Ruoholahdessa katselin, kun joku yritti pysäyttää liikennevaloissa mopoa jaloilla. Oli vielä kaksi päällä.
Mutta itse kysymykseen vastaus on luonnollisesti oikea. Moottorilla ja etujarrulla jarrutan. Samalla vauhdin hidastuessa kelailen vaihteen vapaalle, vasen sidi jää tapille valmiiksi polkaisemaan ykkösen silmään ja mopon pysähdyä oikea saapas maahan. Reilun 15 vuoden harjottelun tuloksena sujuu etujarrulla nyökkäämättömät pysähdykset, mopon paikallaan pitäminen ja useimmiten jopa mäkistartit.
Vaikka hätätilanteessa ehkä pääsisikin sekunnin murto-osan verran nopeemmin liikkeelle, jos olisi ykkönen jo valmiiksi päällä, tykkään jättää vaihteen vapaalle. Mitä nyt joskus tulee tasapainoiltua molemmat jalat tapeilla ykkönen silmässä, jos tietää että pääsee melkein saman tien liikkeelle (turhaa kikkailua
Ja pelkän takajarrun käytön takia jalkojen vaihtelu paikallaan seistessä tuntuu turhalta säätämiseltä. Muissa asioissa säädän sitten senkin edestä...
Se vähän riippuu. Kyllä useimmiten se on oikea kumpi ekana putoaa, johtuneeko siitä etten käytä takajarrua lähes ollenkaan. Toisaalta, jos on kaasukäsi (ja näin ollen myös etujarrukäsi) väsynyt pitkästä ajosta, niin mäessä vasen jalka alas ja oikea jarrulle.
Yleensä pyrin kyllä pysähtymään sen verran rauhallisesti, että saan vaihteen vapaalle ja vedän lonkkaa sen pienenkin hetken
Yleensä pyrin kyllä pysähtymään sen verran rauhallisesti, että saan vaihteen vapaalle ja vedän lonkkaa sen pienenkin hetken
Samoin.Noin minäkin teen..
PrivateeR
MotOrg ry jäsen
No tossa asiaa mietittyäni hoksasin että ainaki omalla kohdalla tämä asia on täysin tilanneriippuvainen.
Jos joutuu pysähtymään jonon päähän valoissa, mutta valo on jo vihreänä, eli ei joudu kauaa seisomaan, vaihde silmään ja oikea jalka maassa.
Jos iha tuoreisiin punaisiin pysähtyy ni kumpikin jalka maahan, vaihde vapaalle ja hetki käsien rentoutusta.
Jos ylämäkeen pitää pysähtyä, ni vaihde silmään, vasen jalka maahan ja oikea jalka takajarrulle.
Jos on hiekkaa tms sontaa maassa ni aina sen puolen jalka maahan jossa on paremmin pitoa...
......täysin tilanneriippuvaista... omalla kohdalla ainakin siis!
Jos joutuu pysähtymään jonon päähän valoissa, mutta valo on jo vihreänä, eli ei joudu kauaa seisomaan, vaihde silmään ja oikea jalka maassa.
Jos iha tuoreisiin punaisiin pysähtyy ni kumpikin jalka maahan, vaihde vapaalle ja hetki käsien rentoutusta.
Jos ylämäkeen pitää pysähtyä, ni vaihde silmään, vasen jalka maahan ja oikea jalka takajarrulle.
Jos on hiekkaa tms sontaa maassa ni aina sen puolen jalka maahan jossa on paremmin pitoa...
......täysin tilanneriippuvaista... omalla kohdalla ainakin siis!
Hyvä kysymys, tähän joutuu oikein pohtimaan vastausta ja tuskin löytyy edes sitä yhtä oikeaa kun muuttuvia tekijöitä on niin monia... kirjoitetaanpa, niin omatkin ajatukset jäsentyvät.
Omalla kohdalla riippuu paljolti tilanteesta... useimmiten esim. valoihin tai yleensä risteykseen tultaessa tulee loppujarrutus tehtyä takajarrulla vaikka sitä ennen hidastamiseen käyttääkin molempia jarruja. Tämä siksi että kokemus on opettanut että juuri risteysten kohdilla tahtoo olla hiekkaa, öljyä tai jotain muuta liukastetta joka helposti lukitsee etupyörän. Vaihteet tulee yleensä tiputettua ennen risteystä kakkoselle, koska ykkönen on liian tiheä välityksiltään jotta sitä kannattaa useinkaan heittää sisään ennen jarrutusta. Jos ykkösen heittää sisään niin usein kytkintä pitää hieman käyttää ylhäällä ja seuraus on se että takapää alkaa helposti luistamaan jos vauhtia on vielä muutamia kymppejä, tätähän ei tietysti juuri ennen risteystä haluta.
Eli oikea jarruttaa ja vasen jalka on vapaana pysähdyttäessä, sitten jalan vaihto ja vapaata päälle ja lopuksi molemmat jalat maahan. [kun pikkuvalot ovat kohdallaan, ykkönen sisään ja isojen valojen vaihtumista odotetaan molemmat jalat takana suorina, painopiste hieman edessä keulumisen estämiseksi, katse tiukasti edessä, oikea kyynärpää koholla jotta kahvaa voi yhdellä otteella vääntää koko matkan, kierrokset noin 4000-5000rpm ja lähtö tehdään kytkintä luistattamalla pitäen kierrokset hyvällä vääntöalueella ;-)) - oho, mistäs tuollainen ajatus tänne joukkoon lipasahti...]
Viimeiset pari metriä ennen pysähtymistä yleensä pyrin ajamaan hidasajoa liikennetilanteen salliessa, siis hitaammin kuin kävelyvauhtia ja tässä tarvitaan kytkimen ja takajarrun yhteistyötä - se on tavallaan haaste kuinka hitaasti pyörää pystyy ajamaan nuo metrit. Se kumpi jalka sitten osuu maahan tässä tilanteessa riippuu pitkälti siitä että miten päin pyörä alkaa kallistumaan, hidasajossa varmaan useimmiten tulee laitettua molemmat jalat maahan - mutta hidasajon aikana ne ovat tiukasti kiinni pyörässä jalkapohjasta, kantapäästä, polvista ja takapuolesta. Suurimmat ongelmat ovatkin nopeammassa jarrutuksessa yleensä tulleet silloin kun joku näistä kontaktipisteistä irtoaa ennenaikaisesti. Tällöin painopiste siirtyy eteepäin ja kontrolli katoaa. Pahinta mitä voi sattua on että ottaa molemmilla jaloilla kiinni maasta ennen pyörän pysäyttämistä etujarrulla, tällöin paino pyörän päältä katoaa, takapyörä nousee ylös ja kaatuminen saattaa seurata ....
Yksi asia kuitenkin on varmaa, isommissa vauhdeissa vaihto pienemmälle tai pelkän takajarrun käyttö on ongelmien keräämistä. Takapää luistaa helposti yllättävissäkin paikoissa ... esim. väärä vaihto kesken loivankin mutkan saattaa irrottaa pidon tai takajarrun painallus vauhdissa ja samaan aikaan pieni töyssy aiheuttaa myös nopeita korjausliikkeitä... näitä ei juuri ennen pysähtymistä vaan enään halua tehdä...
Omalla kohdalla riippuu paljolti tilanteesta... useimmiten esim. valoihin tai yleensä risteykseen tultaessa tulee loppujarrutus tehtyä takajarrulla vaikka sitä ennen hidastamiseen käyttääkin molempia jarruja. Tämä siksi että kokemus on opettanut että juuri risteysten kohdilla tahtoo olla hiekkaa, öljyä tai jotain muuta liukastetta joka helposti lukitsee etupyörän. Vaihteet tulee yleensä tiputettua ennen risteystä kakkoselle, koska ykkönen on liian tiheä välityksiltään jotta sitä kannattaa useinkaan heittää sisään ennen jarrutusta. Jos ykkösen heittää sisään niin usein kytkintä pitää hieman käyttää ylhäällä ja seuraus on se että takapää alkaa helposti luistamaan jos vauhtia on vielä muutamia kymppejä, tätähän ei tietysti juuri ennen risteystä haluta.
Eli oikea jarruttaa ja vasen jalka on vapaana pysähdyttäessä, sitten jalan vaihto ja vapaata päälle ja lopuksi molemmat jalat maahan. [kun pikkuvalot ovat kohdallaan, ykkönen sisään ja isojen valojen vaihtumista odotetaan molemmat jalat takana suorina, painopiste hieman edessä keulumisen estämiseksi, katse tiukasti edessä, oikea kyynärpää koholla jotta kahvaa voi yhdellä otteella vääntää koko matkan, kierrokset noin 4000-5000rpm ja lähtö tehdään kytkintä luistattamalla pitäen kierrokset hyvällä vääntöalueella ;-)) - oho, mistäs tuollainen ajatus tänne joukkoon lipasahti...]
Viimeiset pari metriä ennen pysähtymistä yleensä pyrin ajamaan hidasajoa liikennetilanteen salliessa, siis hitaammin kuin kävelyvauhtia ja tässä tarvitaan kytkimen ja takajarrun yhteistyötä - se on tavallaan haaste kuinka hitaasti pyörää pystyy ajamaan nuo metrit. Se kumpi jalka sitten osuu maahan tässä tilanteessa riippuu pitkälti siitä että miten päin pyörä alkaa kallistumaan, hidasajossa varmaan useimmiten tulee laitettua molemmat jalat maahan - mutta hidasajon aikana ne ovat tiukasti kiinni pyörässä jalkapohjasta, kantapäästä, polvista ja takapuolesta. Suurimmat ongelmat ovatkin nopeammassa jarrutuksessa yleensä tulleet silloin kun joku näistä kontaktipisteistä irtoaa ennenaikaisesti. Tällöin painopiste siirtyy eteepäin ja kontrolli katoaa. Pahinta mitä voi sattua on että ottaa molemmilla jaloilla kiinni maasta ennen pyörän pysäyttämistä etujarrulla, tällöin paino pyörän päältä katoaa, takapyörä nousee ylös ja kaatuminen saattaa seurata ....
Yksi asia kuitenkin on varmaa, isommissa vauhdeissa vaihto pienemmälle tai pelkän takajarrun käyttö on ongelmien keräämistä. Takapää luistaa helposti yllättävissäkin paikoissa ... esim. väärä vaihto kesken loivankin mutkan saattaa irrottaa pidon tai takajarrun painallus vauhdissa ja samaan aikaan pieni töyssy aiheuttaa myös nopeita korjausliikkeitä... näitä ei juuri ennen pysähtymistä vaan enään halua tehdä...
Tyylipuhtaassa jarrutuksessa pyörä on tasapainossa pysähtyessään ja jalkoja on hyvin aikaa asetella jarrupolkimelta maahan.
Miten hyvin tämä sujuu käytännössä onkin toinen juttu...