Pian ilmestyi kuitenkin tien varrelle kyltti: ”Washington”. Olimme matkamme luoteisimmassa osavaltiossa.
Ajelimme Spokane nimiseen kaupunkiin. Täällä päätimme syödä herroiksi. Motellin lähellä oli buffetravintola joka mainosti senioreille edullista ruokailua. Paikka oli iso ja hieman kolkon näköinen. Kolkkouden korvasi ruoka. Kyllä oli monennäköistä sörsseliä tiskeillä. Lisäksi ravintolassa oli grillikokki joka paisteli valtavia pihvejä sekä muita ravitsevia lihatuotteita asiakkaan toivomuksen mukaan. Täällä ei mennyt raha hukkaan. Onneksi motellimme oli niin lähellä että jaksoimme siirtää vatsamme sinne.
[Spokanen jälkeen maisema muuttui taas aivan lätyksi. Pelkkää peltoa, preeriaa sekä viivasuoraa tietä. Pääsimme kuitenkin Columbian tasangon yli ja maisema muuttui karun vuoristoiseksi aivan varttitunnissa. Olimme Columbia joen varrella. Alueelta löytyi hieno näköalapaikka jossa taas kuvia napsittiin. Pian oli vuorossa tämän mahtavan joen ylitys.


Matka jatkui. Huomiota kiinnitti lukuisat valtavat heinälastissa olevat rekat. Vastaavia ei juuri muualla näkynyt. Lehmäthän tunnetusti syövät heinää kuten myös hevoset, joten näitä alueella varmaan kasvatetaan.
Sitten alkoi edessäpäin jo näkyä lumihuippuisia metsän peittämiä vuoria joita olin odottanut. Maisemat muuttuivat jälleen jylhiksi. liikenne myös lisääntyi paikoitellen ruuhkaksi asti.
Pian ensimmäinen Seattlen kyltti heijastui näkökenttään. Lähestyimme kaupunkia.

Korkeita rakennuksia alkoi olla ympärillämme. Seurasin zumosta satamaan vievää reittiä. Kohta näkyikin jotakin sinistä. Tyyni Valtameri se siellä hohti edessämme. Amerikan manner oli ajettu idästä länteen. Muutaman erittäin jyrkän alamäen jälkeen olimme rannassa jossa maksoin parkkipaikalla itseni kipeäksi.
Ajelimme Spokane nimiseen kaupunkiin. Täällä päätimme syödä herroiksi. Motellin lähellä oli buffetravintola joka mainosti senioreille edullista ruokailua. Paikka oli iso ja hieman kolkon näköinen. Kolkkouden korvasi ruoka. Kyllä oli monennäköistä sörsseliä tiskeillä. Lisäksi ravintolassa oli grillikokki joka paisteli valtavia pihvejä sekä muita ravitsevia lihatuotteita asiakkaan toivomuksen mukaan. Täällä ei mennyt raha hukkaan. Onneksi motellimme oli niin lähellä että jaksoimme siirtää vatsamme sinne.
[Spokanen jälkeen maisema muuttui taas aivan lätyksi. Pelkkää peltoa, preeriaa sekä viivasuoraa tietä. Pääsimme kuitenkin Columbian tasangon yli ja maisema muuttui karun vuoristoiseksi aivan varttitunnissa. Olimme Columbia joen varrella. Alueelta löytyi hieno näköalapaikka jossa taas kuvia napsittiin. Pian oli vuorossa tämän mahtavan joen ylitys.


Matka jatkui. Huomiota kiinnitti lukuisat valtavat heinälastissa olevat rekat. Vastaavia ei juuri muualla näkynyt. Lehmäthän tunnetusti syövät heinää kuten myös hevoset, joten näitä alueella varmaan kasvatetaan.
Sitten alkoi edessäpäin jo näkyä lumihuippuisia metsän peittämiä vuoria joita olin odottanut. Maisemat muuttuivat jälleen jylhiksi. liikenne myös lisääntyi paikoitellen ruuhkaksi asti.
Pian ensimmäinen Seattlen kyltti heijastui näkökenttään. Lähestyimme kaupunkia.

Korkeita rakennuksia alkoi olla ympärillämme. Seurasin zumosta satamaan vievää reittiä. Kohta näkyikin jotakin sinistä. Tyyni Valtameri se siellä hohti edessämme. Amerikan manner oli ajettu idästä länteen. Muutaman erittäin jyrkän alamäen jälkeen olimme rannassa jossa maksoin parkkipaikalla itseni kipeäksi.
Viimeksi muokattu:








































