• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kotka ja Marjatta Nousevan Auringon maassa 2013

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kotka
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Kävimme kahdessa luolassa: ensimmäinen oli syvä kuoppa jossa kuitenkin oli isot jäämuodostelmat, miten lie muodostuneet. Toinen luola oli lähistöllä sijaitseva ”lepakkoluola”. Luolaan pääsi ainoastaan kypärä päässä ja hyvä näin. Paikka oli välillä niin matala että ryömiminen oli ainoa konsti päästä eteenpäin. Luola oli sinänsä pettymys koska lepakon lepakkoa ei nähty. Illan suussa nautimme vaihteeksi italialaisen päivällisen joka ei ollut kaksinen, mutta maha tuli täyteen.



Ikijäätä kylmässä luolassa.



Marjatta tapaamassa Batmania ja Robinia.

Aamiaisen jälkeen hyvästelimme isännän ja paluumatka kohti Jokohamaa alkoi. Ensin kuitenkin kävimme hienolla näköalatasanteella katsomassa Fuji-vuorta, joka tietenkin oli pilvien peitossa. Paikalla oli nuoria crossareita pyörineen aivan harrikan vieressä. Jotain tuttua vilahti verkkokalvoillani. Eräässä pyörässä oli suomen lippu- ja vaakunatarra. Lisäksi pyörässä luki vielä: Kotka-Hamina six days motocross 2012. Taas jouduimme hämmästelemän maailman pienuutta. Kaveri jonka pyörässä tarrat olivat, oli ollut viime kesänä Suomessa tässä kilpailussa. Pojat eivät nuoresta iästään huolimatta osanneet kukaan englantia joten seurustelu jäi taaskin huitomisen varaan. Valitettavasti olimme niin äimän käkinä, ettemme ottaneet lähikuvaa pyörästä.




Tällainenkin mainoskyltti löytyi Fujilta.

Matka Fujilta Jokohamaan sujui rutiinilla ja zumo vei meidät varaamani hotellin edustalla ilman temppuiluja. Laitteella on ilmiselvästi jotakin Tokiota vastaan. No. Ei kaikki käy kuten elokuvissa. Huoneen varaus oli selvä, mutta kun kysyin paikkaa pyörälle, tulikin ”tenkkapoo” Lähin moottoripyörä parkki oli kuulemma lähes kilometrin päässä. Kuitenkin hotellissa on parkkipaikka, miksei pyörä mahdu siihen. Englantia puhuva receptionisti kertoi, että autot nostetaan hissillä pysäköinti kerroksiin ja henkilökunta ajaa ne paikoilleen ja takaisin ulos. Siis sama juttu kun San Franciscossa. Nyt otti taas koteloon. Taas kuului ” ai am soli, sööl.”



Jokohama

Suoritin Marjatan kanssa pikaneuvottelun ja päätimme että matka jatkuu. Lähdemme Kamakuraan, kaupunkiin joka on myös maan entisiä pääkaupunkeja ja täynnä kaikennäköistä temppeliä. Kamakuraa ei saa sotkea Kama Sutraan joka on intialainen tuote.



Kamakura

Matka ei ollut pitkä joten olimme Kamakurassa hyvissä ajoin ja pääsimme kunnialla pieneen siistiin hotellin. Kaupunki on pieni Japanin mittakaavassa joten siellä oli kiva kävellä ja kävimmekin nauttimassa erinomaisen sushiaterian jonka jälkeen kaaduimme vuoteisiimme. Seuraavan aamupäivän vietimme tutustumalla erääseen lähistöllä sijaitsevaan temppeliin joka olikin vaikuttavan näköinen paikka.






Kamakuran temppelissä
 


Herkullisen näköisiä, mutta muovisia ruoka-annoksia Kamakurassa.



Aamiaisella Kamakurassa

Nyt vaan on niin että tämä maa on täynnä näitä temppeleitä, tässäkin kaupungissa 19 shintolaista ja 65 buddhalaista temppeliä joten muutakin olisi nähtävä kuin temppelit. Jäimme Kamakuraan vielä toiseksikin yöksi koska meillä laskelmien mukaan oli vielä aikaa käydä Hakonessa, eräässä maan tunnetuimmista kylpyläkaupungeista. Tie Kamakurasta kurvaili aivan rantaa myötäillen läpi kaupunkien ja hiekkarantojen. Vaikka Hakone on aika lähellä merta, on se kuitenkin vuoristossa jossa oli taas valtavan huikeat maisemat ja mutkaa riitti.







Matkalla Hakoneen


[


Lake Hakone






Hakonessa

Kaupunki sijaitsee pieni kauniin järven rannalla ollen turisteja täynnä oleva paikka. Nautimme kahvit ja päätimme lähteä Jokohamaan nauttimaan viimeisistä päivistä tällä matkalla moottoripyörän kanssa. Ei se zumo tykännyt Hakonestakaan. Jouduin käymään poliisilaitoksella kysymässä oikeata suuntaa. Matka alkoi, kiipesimme ylöspäin vuoren rinnettä ja aurinko meni pilveen jolloin ilma viileni selvästi, lisäksi olimme pilvessä. Ei pilvessä oleminen ole niin kivaa ole kun jotkut piirit väittävät, vaan kylmää ja kosteata. Lisäksi tunnelma oli aavemainen ja näkyvyys heikko.



Pilvessä
 
Pääsimme viimein vuoren laelle ja rupesimme laskeutumaan alaspäin. Sumu onneksi hälveni ja matka taittui. Yhtäkkiä huomasin että tiellä makasi joku olento, ei ollut kettu, ei koira, ei karhu eikä susi. Sehän oli apina. Hiljensin ja pysäytin pyörän ja sammutin koneen. Punaisia naamoja näkyi lukuisia suojakaiteen takana. Kokonainen Japanin makakiparvi seurasi meitä silmä kovana. Sanoin Marjatalle hiljaa että laita kamera valmiiksi, mennään hiipien kone sammuksissa. Valitettavasti eläimet olivat sen verran arkoja että ne katosivat metsän siimekseen liian aikaisin. Kokemus kuitenkin oli ainutlaatuinen.



Lähtö Kamakurasta Jokohamaan



Pian olimme Jokohamassa ja varaamastani hotellista löytyi parkkipaikka pyörälle, tosin se oli taas jalkakäytävällä, mutta portsari laittoi pyörän ympärille pari oranssikartiota, joten siinähän pyörä oli melkein kuin sisällä.



Olimme taas aivan kaupungin keskustassa joten tutustuminen paikkaan oli helppoa. Kiertelimme keskustassa tutustuen paikallisin Izakaya:ihin. Kohtalaisen hyvän aamiaisen jälkeen ajoimme komeasti taksilla Jokohaman HD-liikkeeseen ja saimme ehkä vähän hintavat paidat hankittua. Hotelli kertoi että tänään olisi läheisellä entisellä satama-alueella hämärän tultua valtava ilotulitus. Lähdimme alueelle jo hyvissä ajoin käyden valtavassa ostoskeskuksessa jossa näkyi Marimekko sekä Muumi olevan edustettuna.





Omituista, mutta sattuvaa tekstiä Jokohamalaisessa tissiliivimyymälässä.

Porukkaa alkoi kerääntyä rannalle suurin määrin, lisäksi etenkin iso osa naisista ja osa miehistä oli pukeutuneet kimonoihin, eli päivä oli nähtävästi joku kansallinen juhlapäivä. Kyllä nämä kimonoihin pukeutuneet nuoret naiset olivat kuin perhosia. Vanhallakin silmä lepäsi.





Kävimme myös syömässä äyriäisbuffetin joka oli pieni pettymys. Simpukat ja muutkin herkut lojuivat erittäin kuumien lämpölamppujen alla kuivuen aivan korpuiksi.



Jättirapujen kimpussa.
 
Hämärän saavuttua tunnelma tiivistyi, ja pian ilotulitus alkoi ollen valtavan upea. Räiskettä riitti reilun tunnin ajan lähes yhtäjaksoisesti. Videoin ilotulitusta kännykällä, mutta en osannut välittää sitä tähän juttuun. Sorry. Kävelimme valtavassa tungoksessa takaisin hotellille ja yömyssysaken jälkeen hotelliyö Jokohamassa alkoi.

Viimeinen ajopäivä valkeni aurinkoisena ja suuntasimme kohti Tokiota ja pyörävuokraamoa Ikebukurossa. Olin laittanut zumoon vuokraamon kotisijainniksi jo pyörää hakiessa. Nyt ei auttanut kun toivoa, että kone toimisi nöyrästi viimeisen etapin.





Lähtö Jokohamasta kohti Tokiota.

Pääsimme sujuvasti Tokioon vievälle moottoritielle ja matka sujui kun siivillä, siihen asti kun autoja alkoi olla ruuhkaksi asti.



Zumo vaihteeksi oikeassa Tokion lahdella



Onneksi ei tämän mukaan tarvinnut navigoida.

Ajelimme kävelyvauhtia lukuisten rekkojen ja muiden autojen välissä. Odottelin milloin siirrytään rampille, mutta kun edessä näkyi kyltti ”Narita” tiesin että zumo ei ollut enää tehtäviensä tasalla. Siirryimme seuraavasta rampista vasemmalle ja sitten se odottelu alkoi. Rampin loppupäässä oli luonnollisesti liikennevalot jotka päästivät ainoastaan pari – kolme autoa kerralla läpi. Pääsimme viimeinkin kääntymään vasemmalle, ja zumokin riehaantui toimimaan.



Alamme lähestyä Ikebukuroa ja vuokraamoa.

Ajelimme eteenpäin ja pian olimme taas rampilla jossa oli maksukoppi. Ajoin kopille jossa oleva koppalakki näki meidät nousten välittömästi suorastaan eläimelliseen raivoon. Huutonsa välillä mies näytti japaninkielistä lappua josta en ymmärtänyt tuon taivallista. Tulin kuitenkin siihen käsitykseen ettei moottoripyörällä saisi ajaa tällä tiellä. No. Äijä raivoili aikansa ja jono perässämme kasvoi, jolloin hän viittasi meidät rampin vasempaan reunaan. Ajoin sinne odottelemaan. Mitään ei tapahtunut paitsi että ainakin 2 pyörää tuli tielle toisten porttien kautta. Hetken kuluttua liityimme vähin äänin muun liikenteen joukkoon ja eipä aikaakaan kun olimme Kizuki moottoripyörävuokraamossa ainoastaan reilu puoli tuntia myöhässä sovitusta saapumisajasta. Reilu 60 kilometriä moottoritiellä Tokion alueella otti reilut 3 tuntia, mutta pääasia että pääsimme perille. Mr. Yosuke Hanazava oli vastassa, tarkasti pyörän ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Palautus prosessi oli helppo ja pian olimme taksissa matkalla hotelliimme Shinjukussa.



Perillä ollaan Ikebukurossa.



Reissu on heitetty onnistuneesti.

Hotelli löytyi ja vietimme Tokiossa viikon tutustuen tähän metropoliin. Kulkuvälineenä oli metro joka toimii tässä kaupungissa erinomaisesti, ja koska asemilla on info myös englanniksi, kulkeminen on helppoa, kun vaan tietää minne on menossa.

Tässä muutama kuva vielä Tokiosta.



Maan-alaisen asemamme Shinjukussa


Keisarillinen puisto. Taustalla olevassa rakennuksessa asuu Japanin keisari.



Tyttöjä Shinjukussa
 


Japanin omituisuuksia: Kapakassa saa tupakoida, mutta kadulla ei.





Asakusa



Sorry, No tattoed persons to the Imperial park.



"Alan mies" Ueno

Kävimme myös Disneyland Sea-huvipuistossa joka oli floppi. Hirveässä kuumuudessa puistoon oli päästetty liikaa ihmisiä. Joka paikassa oli tungos,liian harvoihin juomapisteisiin oli valtavat jonot. Ainoaan laitteeseen jossa kävimme, jouduimme odottamaan melkein tunnin. Portilla saamastamme alueen paperikartasta huolimatta alueella oli vaikea liikkua puutteellisten opasteiden takia.
Tokion eläintarha sen sijaan oli näkemisen arvoinen paikka kuten vieressä oleva Ueno Asakusasta puhumattakaan.
Tokiossa ja sen lähiseuduilla olemista auttoi paljon mr. Tapani Jussilan julkaisema ”Tokio Passi”, joka perustuu käytännön kokemuksiin maasta.
Japani maana on varsin erilainen kun kuin muut maat. Pitkä eristäytymisen kausi on muokannut kansaa. Ihmiset pääosin ovat varsin ystävällisiä, joskin aikaisemmin mainitsemani rasismi pari kertaa putkahti esiin, mutta kun selvisi että olemme suomalaisia, homma korjaantui.
Japanilaisten järkyttävän huono englanninkielen taito oli yllätys. Maa on länsihenkinen ja Yhdysvaltain liittolainen, joten vian täytyy olla koulutusjärjestelmässä jota ei ole haluttu korjata. Japanilaiset lapset hemmotellaan pilalle ennen kouluikää. Koulun aletua muuttuu lapsen elämä radikaalisti, sillä koulussa on tiukka kuri ja järjestys. Siitä ei ole tietoa, voiko japanilainen opettaja vetää oppilasta ”lättyyn” kuten meillä joskus aikanaan.

Tokion ydinkeskustaa lukuun ottamatta maan kalleus on mielestäni harhaa. Bensiini on halvempaa kuin meillä, hotelleissa löytyy edullisia huoneita ja koska siisteys on japanilaiselle kaikki kaikessa, halpaan hotelliin voi nuukan budjetin reissaaja hyvin mennä. Ruoka on maassa hyvää kun muistaa, että maassa maan tavalla, eli kasvis-ja kalapitoinen ruoka on listoilla yleisin. Liha kai on kalliimpaa, mutta me emme lihaa syöneet kun aamiaismakkaroissa. ja hyvin pärjättiin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, ettei meidän tarvinnut putsata viisiireitä eikä pyörän pleksiä kertaakaan hyönteisistä, vaikka oli kesäaika. Olisiko Fukushiman säteily tappanut pikkuhyönteiset? Myöskään emme nähneet ainuttakaan kotieläinlaumaa laiduntamassa koko matkalla.

Koska joku tätä kuitenkin kysyy, kerron muutamalla sanalla japanilaisista vessoista, jotka ovatkin veikeitä kapistuksia: Kun istut pytylle, alkaa takanasi kuulua kohinaa, kun pytty täyttyy ja samalla huuhteluvesi rupeaa lämpenemään. Pytystä riippuen sen jommalla kummalla puolella tai seinällä on nappirivistö vessan koosta riippuen. Napeista etummainen on punainen ollen pysäytysnappi. Seuraavassa napissa on tyylitelty kolmonen, eli peräpeilin profiili ja suihku joka tähtää suoraan tähän peräpeiliin. Seuraavassa napissa on sivuprofiili pytyllä istuvasta naisesta ja suihku joka osoittaa ns. ”ronttoseen” Seuraavana on veden lämpötilan säätö ja viimeisenä suihkun paineen säätö.

Pytty toimii seuraavasti: Kun mies on ”laskenut seppeleen”, hän painaa tätä kolmosta. Pieni hurina kuuluu ja pytyn uumenista suuntautuu lämmin ja miellyttävä vesisuihku suoraan aunukseen puhdistaen sen hygieenisesti käsin koskematta. Nainen toimii em. tilanteessa samoin, paitsi ”ronttosen” huuhtelussa hän painaa tätä sivuprofiili kuvaa ja katso, vastaava suihku tulee suuntautuen myös oikeaan paikkaan. Viimeisenä painetaan punaista nappia, jolloin herkuttelu loppuu. Jo lapsena kuulemani vitsi automaattisesta tamponipoistajasta sen sijaan on tuubaa. On myös sanottava että japanilainen vessapaperi on niin kehnoa, että tämä ”ToTo” eli Tokyo Toalet on loistava keksintö. Lisäksi luksusmalleissa soi musiikki vähän niin kuin hisseissäkin.



Tokyo toalet
 


Japanilainen yömyyrä



Japanilainen työmyyrä




Koiranomistajille aivan oma liikennemerkki.


Moottoripyöräily Japanissa oli upea kokemus. Kilometrejä harrikkaan kertyi aika tarkkaan 5000 kilometriä ja pyörä pelasi kuin enkeli. Tiet olivat pääosin erinomaisia.
Vasemmanpuoleinen liikenne ei haitannut. Infrastruktuuri ei kuitenkaan maassa ole kerinnyt vastaamaan liikenteen kasvuun. Jos maassa haluaa tehdä pitempiä lenkkejä, on pakko käyttää ainakin osittain moottoriteitä jotka olivat lähes kaikki maksullisia. Kuumassa auringonpaisteessa satakin kilometriä liikennevaloissa pysähdellen on varsin haasteellista. Kannattaa ehdottomasti käyttää kunnollisia aurinkolaseja.
Moottoriteillä kuitenkin näki maisemia varsin erinomaisesti. Korkeat meluvallit olivat käytössä ainoastaan suurten kaupunkien keskustoissa. Huoltoasemaverkosto on loistava. Moottoriteillä asemat ovat täysiä tavarataloja. Japanilainen liikennekulttuuri on myös erinomaista. Kiilaajia ei näkynyt yhtä pakettiautoa lukuunottamatta. Moottoriteillä ajetaan vähän sallittua nopeammin, mutta näinhän tehdään joka maassa.



Tällainen oli reittimme käsivaralla piirrettynä. Tokion eteläpuolella ajelimme vähän ristiin rastiin, mutta oli siellä näkemistäkin.
Olemme erittäin tyytyväisiä matkaamme ja nyt on tarkoitus suunnata kohti uusia seikkailuja.

Kotka ja Marjatta
 
Ihan loistavaa että jotkut käy vähän kauempana ajelemassa ja jakaa tarinat täällä. Päästään vähän osalliseksi mekin joilla ei ole mahdollisuutta itse lähteä! Kiitos vielä kerran.
 
Kiitos Kotka kun viitsit meille jakaa näin hienosti reissun kokemuksia! Viikko pari sitten oli kaverin kanssa puhetta että pitäisikö joskus käydä Japanissa kun ei ole tullut käytyä, mutta eipä tullut edes mieleen että jos nyt ylipäänsä sinne pääsisi että prätkällä kiertelisi.

Kaino toivomus että ettehän sattuneet ottamaan yhtään kuvaa missä noiden Osakan tienoilla tapaamienne bikerien fillarit näkyisivät paremmin? Tuo yksi mikä jonkun verran näkyy tuossa ryhmäkuvassa vaikuttaa vimpan päälle hienolta ja sen mitä tuosta saa selvää olisi trendikäs minkä tahansa maan pyöränrakentajien tuotoksena.
 
Hienot jutut, kiitoksia. Noille nurkille muutaman työreissun tehneenä ihan nousi ruokien kohdalla vesi kielelle. Paitsi se natto, yksi kerta riitti. Muuten pidin maasta paljon, Hiroshiman puisto ja museo olivat pysäyttävä kokemus.
 
Pande_K sanoi:
Kiitos Kotka kun viitsit meille jakaa näin hienosti reissun kokemuksia! Viikko pari sitten oli kaverin kanssa puhetta että pitäisikö joskus käydä Japanissa kun ei ole tullut käytyä, mutta eipä tullut edes mieleen että jos nyt ylipäänsä sinne pääsisi että prätkällä kiertelisi.

Kaino toivomus että ettehän sattuneet ottamaan yhtään kuvaa missä noiden Osakan tienoilla tapaamienne bikerien fillarit näkyisivät paremmin? Tuo yksi mikä jonkun verran näkyy tuossa ryhmäkuvassa vaikuttaa vimpan päälle hienolta ja sen mitä tuosta saa selvää olisi trendikäs minkä tahansa maan pyöränrakentajien tuotoksena.

Nämä lisäkuvat löytyivät ainoastaan. Lisäsin ne juttuun mukaan.
Kotka
 
Back
Ylös