Kävimme kahdessa luolassa: ensimmäinen oli syvä kuoppa jossa kuitenkin oli isot jäämuodostelmat, miten lie muodostuneet. Toinen luola oli lähistöllä sijaitseva ”lepakkoluola”. Luolaan pääsi ainoastaan kypärä päässä ja hyvä näin. Paikka oli välillä niin matala että ryömiminen oli ainoa konsti päästä eteenpäin. Luola oli sinänsä pettymys koska lepakon lepakkoa ei nähty. Illan suussa nautimme vaihteeksi italialaisen päivällisen joka ei ollut kaksinen, mutta maha tuli täyteen.
Ikijäätä kylmässä luolassa.
Marjatta tapaamassa Batmania ja Robinia.
Aamiaisen jälkeen hyvästelimme isännän ja paluumatka kohti Jokohamaa alkoi. Ensin kuitenkin kävimme hienolla näköalatasanteella katsomassa Fuji-vuorta, joka tietenkin oli pilvien peitossa. Paikalla oli nuoria crossareita pyörineen aivan harrikan vieressä. Jotain tuttua vilahti verkkokalvoillani. Eräässä pyörässä oli suomen lippu- ja vaakunatarra. Lisäksi pyörässä luki vielä: Kotka-Hamina six days motocross 2012. Taas jouduimme hämmästelemän maailman pienuutta. Kaveri jonka pyörässä tarrat olivat, oli ollut viime kesänä Suomessa tässä kilpailussa. Pojat eivät nuoresta iästään huolimatta osanneet kukaan englantia joten seurustelu jäi taaskin huitomisen varaan. Valitettavasti olimme niin äimän käkinä, ettemme ottaneet lähikuvaa pyörästä.
Tällainenkin mainoskyltti löytyi Fujilta.
Matka Fujilta Jokohamaan sujui rutiinilla ja zumo vei meidät varaamani hotellin edustalla ilman temppuiluja. Laitteella on ilmiselvästi jotakin Tokiota vastaan. No. Ei kaikki käy kuten elokuvissa. Huoneen varaus oli selvä, mutta kun kysyin paikkaa pyörälle, tulikin ”tenkkapoo” Lähin moottoripyörä parkki oli kuulemma lähes kilometrin päässä. Kuitenkin hotellissa on parkkipaikka, miksei pyörä mahdu siihen. Englantia puhuva receptionisti kertoi, että autot nostetaan hissillä pysäköinti kerroksiin ja henkilökunta ajaa ne paikoilleen ja takaisin ulos. Siis sama juttu kun San Franciscossa. Nyt otti taas koteloon. Taas kuului ” ai am soli, sööl.”
Jokohama
Suoritin Marjatan kanssa pikaneuvottelun ja päätimme että matka jatkuu. Lähdemme Kamakuraan, kaupunkiin joka on myös maan entisiä pääkaupunkeja ja täynnä kaikennäköistä temppeliä. Kamakuraa ei saa sotkea Kama Sutraan joka on intialainen tuote.
Kamakura
Matka ei ollut pitkä joten olimme Kamakurassa hyvissä ajoin ja pääsimme kunnialla pieneen siistiin hotellin. Kaupunki on pieni Japanin mittakaavassa joten siellä oli kiva kävellä ja kävimmekin nauttimassa erinomaisen sushiaterian jonka jälkeen kaaduimme vuoteisiimme. Seuraavan aamupäivän vietimme tutustumalla erääseen lähistöllä sijaitsevaan temppeliin joka olikin vaikuttavan näköinen paikka.
Kamakuran temppelissä
Ikijäätä kylmässä luolassa.
Marjatta tapaamassa Batmania ja Robinia.
Aamiaisen jälkeen hyvästelimme isännän ja paluumatka kohti Jokohamaa alkoi. Ensin kuitenkin kävimme hienolla näköalatasanteella katsomassa Fuji-vuorta, joka tietenkin oli pilvien peitossa. Paikalla oli nuoria crossareita pyörineen aivan harrikan vieressä. Jotain tuttua vilahti verkkokalvoillani. Eräässä pyörässä oli suomen lippu- ja vaakunatarra. Lisäksi pyörässä luki vielä: Kotka-Hamina six days motocross 2012. Taas jouduimme hämmästelemän maailman pienuutta. Kaveri jonka pyörässä tarrat olivat, oli ollut viime kesänä Suomessa tässä kilpailussa. Pojat eivät nuoresta iästään huolimatta osanneet kukaan englantia joten seurustelu jäi taaskin huitomisen varaan. Valitettavasti olimme niin äimän käkinä, ettemme ottaneet lähikuvaa pyörästä.
Tällainenkin mainoskyltti löytyi Fujilta.
Matka Fujilta Jokohamaan sujui rutiinilla ja zumo vei meidät varaamani hotellin edustalla ilman temppuiluja. Laitteella on ilmiselvästi jotakin Tokiota vastaan. No. Ei kaikki käy kuten elokuvissa. Huoneen varaus oli selvä, mutta kun kysyin paikkaa pyörälle, tulikin ”tenkkapoo” Lähin moottoripyörä parkki oli kuulemma lähes kilometrin päässä. Kuitenkin hotellissa on parkkipaikka, miksei pyörä mahdu siihen. Englantia puhuva receptionisti kertoi, että autot nostetaan hissillä pysäköinti kerroksiin ja henkilökunta ajaa ne paikoilleen ja takaisin ulos. Siis sama juttu kun San Franciscossa. Nyt otti taas koteloon. Taas kuului ” ai am soli, sööl.”
Jokohama
Suoritin Marjatan kanssa pikaneuvottelun ja päätimme että matka jatkuu. Lähdemme Kamakuraan, kaupunkiin joka on myös maan entisiä pääkaupunkeja ja täynnä kaikennäköistä temppeliä. Kamakuraa ei saa sotkea Kama Sutraan joka on intialainen tuote.
Kamakura
Matka ei ollut pitkä joten olimme Kamakurassa hyvissä ajoin ja pääsimme kunnialla pieneen siistiin hotellin. Kaupunki on pieni Japanin mittakaavassa joten siellä oli kiva kävellä ja kävimmekin nauttimassa erinomaisen sushiaterian jonka jälkeen kaaduimme vuoteisiimme. Seuraavan aamupäivän vietimme tutustumalla erääseen lähistöllä sijaitsevaan temppeliin joka olikin vaikuttavan näköinen paikka.
Kamakuran temppelissä
