Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Itse pääsin ihme kyllä niistä dropeista eroon aivan noin vain, kylläkin kipujen kustannuksella. Elimistö tottuu jomotukseen ja se painuu ikäänkuin huomaamattomaksi taka-alalle. Toivon, että se sinun tapauksessasi pysyy myös siellä, sillä tämä jatkuvan, tasoltaan vaihtelevan taustajomotuksen kanssa eläminen syö miestä.Olen nyt myös lääkevieroituksessa, koska nuihin nappeihin mitä hermokipuun otetaan jää varmasti addiktio.. Ja todella paha sellainen.. Kivut on siis hellittänyt. En tiedä miksi. Ehkä elimistö tottui siihen ja kipukynnys kasvoi yli kipurajan tai sitten se viimeinen leikkaus todellakin onnistui ja hermot on korjautunut nyt sitten sen verran että kipukin hellittänyt..
Hyvää kevättä kaikille!
Minkälaista se kipu pääpiirteissään oli?Itse pääsin ihme kyllä niistä dropeista eroon aivan noin vain, kylläkin kipujen kustannuksella. Elimistö tottuu jomotukseen ja se painuu ikäänkuin huomaamattomaksi taka-alalle. Toivon, että se sinun tapauksessasi pysyy myös siellä, sillä tämä jatkuvan, tasoltaan vaihtelevan taustajomotuksen kanssa eläminen syö miestä.Olen nyt myös lääkevieroituksessa, koska nuihin nappeihin mitä hermokipuun otetaan jää varmasti addiktio.. Ja todella paha sellainen.. Kivut on siis hellittänyt. En tiedä miksi. Ehkä elimistö tottui siihen ja kipukynnys kasvoi yli kipurajan tai sitten se viimeinen leikkaus todellakin onnistui ja hermot on korjautunut nyt sitten sen verran että kipukin hellittänyt..
Hyvää kevättä kaikille!
Muistanpa eräänkin kauniin kesäaamun, kun herätessä tuntui, että nyt on jotain outoa, joku asia on pielessä. Tunnetta jatkui parisen tuntia, kunnes tuntui ensimmäinen vihlaisu ja selkisi, että ai jaa, siitäkö se johtuikin. Tuntui, että jotain puuttui, kun ei koskenut mihinkään...
Tsemppiä toipumiseen!
Ei tarvia pitkää aikaa lääkkeitä napostella kun alkaa tulemaan liian tutuksi niiden kanssa... Itsellä ensimmäisen selkäleikkauksen jälkeen tuupattiin viikon verran morfiinin johdannaisia tarpeen mukaan piikkinä ja toisen avauksen jälkeen kotiin lääkitykseksi Tramalia ... 200 X 2 päivässä ja 100 tarpeen mukaan... Siinä kun vielä viikon kotosalla pillereitä popsi ja kaikki heitti liki kerralla pois niin vapinat ja tärinät sekä liskojen yöt oli valmiina... Kyllä ne siitä helpottavat... Ensin elimistö keksii kaikkia temppuja jolla saisi saman määrän huumaavia aineita sisuksiin, mutta kyllä se lopulta antautuu... Tsemppiä niiden vaivojen kanssa...Minkälaista se kipu pääpiirteissään oli?Itse pääsin ihme kyllä niistä dropeista eroon aivan noin vain, kylläkin kipujen kustannuksella. Elimistö tottuu jomotukseen ja se painuu ikäänkuin huomaamattomaksi taka-alalle. Toivon, että se sinun tapauksessasi pysyy myös siellä, sillä tämä jatkuvan, tasoltaan vaihtelevan taustajomotuksen kanssa eläminen syö miestä.Olen nyt myös lääkevieroituksessa, koska nuihin nappeihin mitä hermokipuun otetaan jää varmasti addiktio.. Ja todella paha sellainen.. Kivut on siis hellittänyt. En tiedä miksi. Ehkä elimistö tottui siihen ja kipukynnys kasvoi yli kipurajan tai sitten se viimeinen leikkaus todellakin onnistui ja hermot on korjautunut nyt sitten sen verran että kipukin hellittänyt..
Hyvää kevättä kaikille!
Muistanpa eräänkin kauniin kesäaamun, kun herätessä tuntui, että nyt on jotain outoa, joku asia on pielessä. Tunnetta jatkui parisen tuntia, kunnes tuntui ensimmäinen vihlaisu ja selkisi, että ai jaa, siitäkö se johtuikin. Tuntui, että jotain puuttui, kun ei koskenut mihinkään...
Tsemppiä toipumiseen!
Minulla tuo on vielä lähinnä polttelua ym. selittämätöntöntä kipua..
Ja minkälainen kipulääkitys oli ennenkuin lopetettiin kokonaan?
Minulla on tällä hetkellä 300mg Lyrica ja n. 180mg oxycodonia, joista jälkimmäinen on vielä aika pahansorttinen opiaatti.
Kova on kyllä työ tuosta pääsemiseen kun jo 10mg/viikossa vähentäminen tuntuu hirveältä.![]()
Se oli todellakin jotain aivan käsittämätöntä. Välillä vihlaisuja, jotka menivät aaltoina pitkin jalkaa alas, kuumia ja kylmiä aaltoja, nipistelyjä, kaikkea mahdollista. Vioittunut hermo antaa niin kummallisia tuntemuksia, ettei niitä oikein pysty kuvailemaan. Välillä tuntui, että varpaat liikkuivat ja kipristelivät omia aikojaan, vaikka kuinka näki, ettei ne mihinkään liiku, välillä taas jalka liikkui omia aikojaan, joskus taas hävisi tunto ja/tai tolkku siitä kokonaan. Nykyään se on ikäänkuin tauotonta jomotusta lepopäivän ratoksi, tuntuu pääsääntöisesti vas. pakaran ylälaidassa ja varpaissa.Minkälaista se kipu pääpiirteissään oli?
Minulla tuo on vielä lähinnä polttelua ym. selittämätöntöntä kipua..
Ja minkälainen kipulääkitys oli ennenkuin lopetettiin kokonaan?
Hikeä ja kerakkeita tullee ilmassa olemaan... Lisätään vielä omasta tapauksestani: Alussa tuijottivat vain röntgen- ja skannerikuvia ja hokivat, ettei mua mikään vaivaa, kun ei ole näkyviä luu- tai kudosvaurioita. Sitten, kun jalka oli kutistunut puoleen paksuudestaan, pistettiin vihdoin neurologille, joka ei testin perusteella meinannut uskoa, että kykenin liikkumaan ilman pyörätuolia. No, sitten aloitettiinkin vimmattu kuntoutus ja todettiin, että sun uras ja kamppailuharrastukset on ohi, tuolla jalalla ei ikinä juosta. Siitä veetuuntuneena aloitin omaehtoisen kuntoutusrääkin ja kolmen vuoden päästä olin jo kykenevä juoksemaan lyhyitä pätkiä. Nykyään jalan lihaksisto ja voima ovat palautuneet, kontrollia on n. 90-95%, mutta kivut ovat tallella ja joskus koipi ei yksinkertaisesti tottele; toimii normaalisti kävellessä, vaan kun yrität pistää juoksuksi, niin ei vauhti nouse tai menee hetkeksi ihan jumiin. No, nykytilanne on kuitenkin huomattavasti parempi, kuin 85% vas. puolen alaraajahalvaus, josta lähdettiin liikkeelle. Eli kuten todettua, aikaa menee, mutta toivoakin on ja sun asenteellas sä vielä vetelet leukoja samaan aikaan, kun toisella kädellä nypläät pitsiä ja naputtelet tekstaria...Hermokivut ja hermoratojen paraneminen on tosi pitkäaikaista puuhaa. Mutta uskon viper78, että Sinullakin koittaa päivä, jolloin jaksat taas kädelläsi alkaa tehdä. Kärsivällisyyttä se vaatii. Mutta koska Sinulla on positiivinen elämänasenne ja vahva tahto, olet jonain päivänä voittaja!
Juu kyllä sairaalassa piikittävät aika ahkeraan..Ei tarvia pitkää aikaa lääkkeitä napostella kun alkaa tulemaan liian tutuksi niiden kanssa... Itsellä ensimmäisen selkäleikkauksen jälkeen tuupattiin viikon verran morfiinin johdannaisia tarpeen mukaan piikkinä ja toisen avauksen jälkeen kotiin lääkitykseksi Tramalia ... 200 X 2 päivässä ja 100 tarpeen mukaan... Siinä kun vielä viikon kotosalla pillereitä popsi ja kaikki heitti liki kerralla pois niin vapinat ja tärinät sekä liskojen yöt oli valmiina... Kyllä ne siitä helpottavat... Ensin elimistö keksii kaikkia temppuja jolla saisi saman määrän huumaavia aineita sisuksiin, mutta kyllä se lopulta antautuu... Tsemppiä niiden vaivojen kanssa...Minkälaista se kipu pääpiirteissään oli?Itse pääsin ihme kyllä niistä dropeista eroon aivan noin vain, kylläkin kipujen kustannuksella. Elimistö tottuu jomotukseen ja se painuu ikäänkuin huomaamattomaksi taka-alalle. Toivon, että se sinun tapauksessasi pysyy myös siellä, sillä tämä jatkuvan, tasoltaan vaihtelevan taustajomotuksen kanssa eläminen syö miestä.Olen nyt myös lääkevieroituksessa, koska nuihin nappeihin mitä hermokipuun otetaan jää varmasti addiktio.. Ja todella paha sellainen.. Kivut on siis hellittänyt. En tiedä miksi. Ehkä elimistö tottui siihen ja kipukynnys kasvoi yli kipurajan tai sitten se viimeinen leikkaus todellakin onnistui ja hermot on korjautunut nyt sitten sen verran että kipukin hellittänyt..
Hyvää kevättä kaikille!
Muistanpa eräänkin kauniin kesäaamun, kun herätessä tuntui, että nyt on jotain outoa, joku asia on pielessä. Tunnetta jatkui parisen tuntia, kunnes tuntui ensimmäinen vihlaisu ja selkisi, että ai jaa, siitäkö se johtuikin. Tuntui, että jotain puuttui, kun ei koskenut mihinkään...
Tsemppiä toipumiseen!
Minulla tuo on vielä lähinnä polttelua ym. selittämätöntöntä kipua..
Ja minkälainen kipulääkitys oli ennenkuin lopetettiin kokonaan?
Minulla on tällä hetkellä 300mg Lyrica ja n. 180mg oxycodonia, joista jälkimmäinen on vielä aika pahansorttinen opiaatti.
Kova on kyllä työ tuosta pääsemiseen kun jo 10mg/viikossa vähentäminen tuntuu hirveältä.![]()
Hyvä että parantuminen edistyy.Olenkin pystynyt elämään ihan normaalia elämää ja jopa käymään töissä, niin ei painkillerit kokonaan paha asia ole!