• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kehä III:llako onnettomuus?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kava10
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Näin tämän viestiketjun juuri ensikertaa ja luettuani läpi täytyy kyllä todeta, että tämä tulisi jokaisen motoristin lukea. Ja miksei muidenkin tieliikenteessä liikkuvien!

Pistää miettimään sitä mikä todella on elämässä tärkeää ja kuinka pienestä kaikki on loppujenlopuksi kiinni.

Jokatapauksessa kun Viperillä on noin hieno ja terve asenne elämään, niin olen varma, että mies nähdään vielä pyörän päällä. Toivottavasti jo ensi kesänä!!!

Pikaista paranemista!!!!!
thumbs-up.gif
 
Nuo hermokivut ei oo kivoja, itsellä meni useampi vuosi (vaikka vahinko oli paljonkin pienempi) että pääsi niistä eroon ja vieläkin yli 20v myöhemmin ne muistuttelee välillä. Tsemppiä ja sormien heilutusta
smile_org.gif
 
Erittäin ihailtava asenne kyllä!!! Varmaan useampaan otteeseen jo mainittu, mut
bowdown.gif


Tästä selviämisestä ja taistelusta pitäis antaa joku .orgin vuoden henkilö -palkinto..!

Tsemppiä ja toivottavasti paraneminen sen kuin nopeentuu!!
 
Luin vasta nyt koko ketjun lävitse. Uskomaton asenne miehellä. Ei muuta kuin voimia ja uskoa parempaan huomiseen.

Tsemppiä!
 
Luin koko ketjun läpi vasta nyt ensimmäistä kertaa ja kokonaan! Oli todella vaikuttavaa lukea. Olen todella mykistynyt. Viper: Voimia.

Itse pasautin viime toukokuussa auton perään, kerroin siitä täällä. Mopo lunastukseen, selvisin jalan kipsauksella. Nyt 1/2 vuotta myöhemmin kivut on vähentyny ja juoksiminen luonnistuu. Siitäkin osaa ja iloita.

2 päivää kun oli kipsi ollu pois, suuntasimme jo hakemaan uutta mopoa Saksasta.

Pidin itseäni varmana kuskina. Kuitenkin töihin mennessä hetken herpaantuminen aiheutti vaikutuksia pitemmälle ajanjaksolle....

Hienoa lukea, ja Viper, mielelläni jään odottelemaan lisäkuulumisia!!!
 
Tsemppiä kovasti paranemisessa, miten käsi on toipunut leikkauksesta?  
pftroest.gif
 
062802moto_prv.gif
Juu morjensta vaan..
Onkin jo aikaa kun viimeks oon kirjotellu.  Käsi on toipunu ihan odotetulla tavalla ja pahempia juttuja ei ole ollut. Pari viikkoa takaperin tosin alko käsi tosta kyynärpäästä alaspäin turpoamaan kun pullataikina. Ja kun kerta kivutkin oli lisääntyny, niin sairaalaanhan siitä piti lähteä  
033102ass_1_prv.gif
Ei ne siellä siitä mitään vikaa löytäny ja takas vaan kotiin paranemaan.. Kyllä siinä jo säikähin että siirteet on alkanu mätänemään sinne tms..

Muuten tässä nyt menee ihan ok.. vähän meinaa syksyn ankeus painaa päätä alas, kun muutenkin on tuo mieliala vähä herkässä tummenemaan päin. Parantuminen kun on niin pirun hidasta ja pitäs vaan saada pidettyä usko itseensä yllä. Tällä hetkellä kun ei voi tehdä muuta kun pitää nivelien liikeraatoja yllä passiivisilla jumppaliikkeillä. Mitään eloa kun kädessä ei ole. Mitä nyt ehkä tuossa joku aika sitten huomasin että sormia saa liikutettua kun oikein tosissaan yrittää.

Mut siinä tärkeimmät tällä kertaa. Kirjottelen kyllä aina kun jotakin vaan ilmaantuu..
smile_org.gif
Sormia saa liikuteltua!!!! Hieno homma ja merkki, että siellä hermoradoissa tapahtuu jotain! Lähetän sulle voimia ja jaksamista.
blush.gif
 
Tämän tarinan luettuani oli aivan pakko toivottaa paljon voimia paranemiseen.. Hurjan kuuloinen tarina on.. Toivokaamme että muut välttyisi kokemasta tälläistä.. Mites on parantuminen nyt sujunut?
 
Viper78, voimia Sinulle toipumiseen.

'Kohtalon toverinasi' voin todeta, että
toipuminen vie aina oman aikansa - jollain
enemmän / toisilla vähemmän.

Mulla kävi muutama vuosi sitten vähän samoin
kuin Panderolli yllä kirjoitti.
Pystyin välttämään peräänajon
kaatamalla pyörän. Kaataminen tosin oli
väistämätön tosiseikka tehdessä paniikkijarrutuksen
kaarteessa-
cool.gif

Hups ja pyörä nurin.
Keskittyminen herpaantui hermostuessani yhdestä
kotilokuskin pökiöinnistä. P...kele !
Halusin nähdä millainen k...pää suffailee liikenteessä
ja täyttää aina eteen jättämäni turvallisuusvälin.
veryangry.gif


Nahkapukukaan ei suojannut tarpeeksi (polvipalat
puuttui !) ja vasen polvilumpio pirstaleiksi.
Leikkauspöydän kautta kuusi viikkoa koipi kipsissä
ja sen jälkeen pitkä, pitkä kuntoutuminen.
Muistan ambulanssikuskin toivoneen, ettei polven luita olis
poikki 'Silloin on edessä pitkä toipuminen'
No, tuntui tietävän mistä puhuu.
blush.gif


Näin jälkikäteen todettuna, koipi ei koskaan täysin
palaa ennalleen; joutui luopumaan mm. laskettelusta,
juoksulenkit jäivät sikseen jne jne.
Elämä jatkuu - kärsivällisyyttä vain toipumiseen !!

Kahta en vaihda....toinen on moottoripyöräily !
062802moto_prv.gif

ja toinen jääkööt kertomatta .

Hyvää joulua Sinulle ja kaikille foorumilaisille.
 
Niin Viper, jaksatko kertoa miten menee?
Hyvää Joulua ja toivoa uuteen vuoteen!!
Kiitoksia. Joulu meni hätäsesti mutta rauhallisesti niinkuin varmaan monella muullakin työelämässä olevalla. Niin Ja Hyvää Uutta vuotta vaan kaikille.

Just.. niitä kuulumisia. No niinkun jo tuli tuossa kertaalleen mainittua, niin töihin olen palannut. Semmosta toimistotyötä kun pääasiassa on, niin mikäs tuossa.
24.11 oli eka työpäivä ja ihan täysipäiväisenä aloitin.
Piti vaan osoittaa, että kyllähän nuo hommat hoitelee vaikka vasemmalla kädellä.. heh heh. Mutta mutta. voisin vaikka painottaa sanaa aloitin, koska juuri tänään kävin pomolle sanomassa että mitä jos otettas siitä työpäivän pituudesta pari tuntia pois ja antaa vakuutusyhtiön maksella sen. Tuli nimittäin huomattua että on se vaan raskasta tuo toimistohommakin.. näin ainakin tyypille joka on ollut muutama kuukausi sitten vielä napit vastakkain itse kuoleman kanssa.
Vahva lääkitys jo pelkästään pistää nukuttamaan jo niin pajlon, että hereilä pysyminen käy jollain aikaa tosi vaikeaksi. Ja siihen vielä kivut sun muut mielenmyllerrykset niin Avot!

Elikkä mutta kuitenkin, töissä ollaan
cool.gif


Ja paranemisesta on sen verran kerrottavaa, että oli tuossa joku aika sitten lihaskuntokartoitus, jossa siis katotaan missä on toimivia lihaksia jne.. Toimivia lihaksia löytyi olkapään seuduilta, eli pystyn hiukan loitontamaan kättä sekä liikuttamaan eteen ja taakse. Ja nyt ihan lähipäivinä on alkanut hauis ja ojentaja näyttämään elonmerkkejä.

Että näin.. siis ihan hyvää kuuluu.

Palaillaan taas astialle, vaikka ens vuoden puolella.
 
Hienoa Viper
biggrin.gif
, siitä se kunto pikkuhiljaa nousee, pistetäänpäs tähän vielä Hyvän Uuden Vuoden toivotukset perään
062802moto_prv.gif
 
Viper. Olen oikein iloinen, kun hauslihaksesi ja ojentajalihaksesi alkavat toimia. Se on merkki siitä, että jaksoit keskittyä. Tästä eteenpäin kaikki menee vain parempaan suuntaan. Ja edelleen olen mukana kannustamassa hyvää, rehtiä motoristia kohti kevättä. Me tullaan näkemään Viper Sinut kevätkesällä viikkokokoontumisissa uudella Ducatillasi, huoltsikalla tankkaamassa. Oikealla kädelläsi bensaletkua nostamassa! Kerro taas kuulumisia uutenavuotena.
T. kava10
062802moto_prv.gif
 
Viper.... Hyvää Uutta Vuotta !!!

Kyllä se siitä paranee, menee kyllä vuosia,
mutta mihin meillä on kiire näin valmiissa maailmassa
biggrin.gif


Ihminen on ihmeellinen luontokappale se ei usko että omalle kohdalle voi jotain sattua.

Muistui mieleen kun osuin kolaripaikalle missä Mersu oli vetänyt nokkakolarin rekan kanssa.

Sydän kylmä lähestyin autoa ja mietin että kohta kahlataan veressä, montako uhria ? lapsia ? kaikki on varmaan monivamma potilaita ?

No ei ollut kuin kuljettaja ja eikä sitäkään tarvinnut elvyttää.......
Jälki oli murskavaa, kirjaimellisesti.

Piti illalla ottaa pullo punaviinä että sai nukutuksi, ajatukset kiersi kehää...miksi ? entäs perhe ? oliko se itsari ? nukahtiko rattiin ?

Itse kun aikoinaa ajoin rekan kanssa yhteen, ensimmäinen ajatus oli että MINULLE EI VOI KÄYDÄ NÄIN !!!!

Hyvää jatkoa ja toipumista toivottaen
wink.gif

Reiska_SB
 
Back
Ylös