• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kehä III:llako onnettomuus?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kava10
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
joo kyllä on rankka paikka ollu,mutta onneksi jo parempaan päin. ei muuta ku toipumista ja sitä motivaatioo siihen.
thumbs-up.gif
 
Nostan hattua! Aikamoinen projekti tuo hoitaminen ja parantuminen on ison tärskyn jälkeen.

Kyllä kaikki Orggilaiset on hengessä mukana ja varmasti kannustaa sinua sinne asti kunnes ensi kerran saat taas istua kaksipyöräisen päälle.
062802moto_prv.gif


Pistäppä tarinaa kun uutta ajatusta ilmenee.
Tsemppiä matkaan!

t. Spagu
 
Näin se on. Viper nähdään keväällä ajelemassa uudella Ducatilla, uusi Dainesen puku päällä ja uusi kypärä päässä. Ja elämä jatkuu...Ajelut jatkuvat.
cool.gif
 
:jippikaijee:Luajan kiitos että selvisit hengissä!
Olen kanssasi ihan samaa mieltä että tilastot on jo riittävän synkät!
Koitetaan olla varovaisia siellä liikenteessä!
 
NÄÄÄÄÄIN paljon tsemppiä ja paranemisia, hieno kuulla että on äijällä vielä oma mieli korkealla tollasen jälkeen. Toivottavasti kaikki ottaa rauhallisemmin jatkossa tästä taas oppineena. Tarkoitan kaikkein eniten itseäni nimittäin ostin ensimmäisen pyöräni viikko sitten joten toivottavasti muistan tarinasi vielä ensi keväänä.

Pikaisia paranemisia!
smile_org.gif
Ja toivottavast pääset pian
062802moto_prv.gif
 
Tsemppiä kovasti paranemisessa, miten käsi on toipunut leikkauksesta?
pftroest.gif
062802moto_prv.gif
Juu morjensta vaan..
Onkin jo aikaa kun viimeks oon kirjotellu. Käsi on toipunu ihan odotetulla tavalla ja pahempia juttuja ei ole ollut. Pari viikkoa takaperin tosin alko käsi tosta kyynärpäästä alaspäin turpoamaan kun pullataikina. Ja kun kerta kivutkin oli lisääntyny, niin sairaalaanhan siitä piti lähteä
033102ass_1_prv.gif
Ei ne siellä siitä mitään vikaa löytäny ja takas vaan kotiin paranemaan.. Kyllä siinä jo säikähin että siirteet on alkanu mätänemään sinne tms..

Muuten tässä nyt menee ihan ok.. vähän meinaa syksyn ankeus painaa päätä alas, kun muutenkin on tuo mieliala vähä herkässä tummenemaan päin. Parantuminen kun on niin pirun hidasta ja pitäs vaan saada pidettyä usko itseensä yllä. Tällä hetkellä kun ei voi tehdä muuta kun pitää nivelien liikeraatoja yllä passiivisilla jumppaliikkeillä. Mitään eloa kun kädessä ei ole. Mitä nyt ehkä tuossa joku aika sitten huomasin että sormia saa liikutettua kun oikein tosissaan yrittää.

Mut siinä tärkeimmät tällä kertaa. Kirjottelen kyllä aina kun jotakin vaan ilmaantuu..
smile_org.gif
 
nyt vaan mieli korkeella... kaikki täs joutuu odottaan kevättä ja jos ne sormet jo liikkuu niin ei mitään isompaa hätää... mul oli kaverit pahas taksi kolaris ruoholahdes tos joitain vuosii sitte paras..kuoli ja muutkaan ei hyvin selvinny mut esim yks kaveri sai jalkapöytänsä toimiin lähes normaalisti vaikka kyseinen lihas puuttuu kokonaan... tahdosta se lähes kokonaan on kiinni ja lukemani perusteella sitä sulla on nyt tietty paha aika ku muutenkin on pimeetä mut katse korkealle kevääseen niin hyvä tulee
tsemppiä toipumiseen....
062802jumpie_prv.gif
 
Pidä vain se  
062802moto_prv.gif
mielessä, ja laita vaikka silmät kiinni ja kuvittele kuiva kesäpäivä, ei liikennettä, vain MP:n hurina ja uutta asvalttia edessä vain sinua ja sinun uutta pyörää varten. <- jos toi ei saa mitään reaktiota, niin sitten on keinot vähissä
tounge.gif
.

Anyway, onneksi olet selvinnyt tuollaisesta tärskystä, ei muuta kuin voimia kuntoutukselle.  
smile_org.gif
 
Muistikuvani nuista viimeisistä hetkistä: Ajelin kaikessa rauhassa sellasessa pienessä jonossa ja turvavälini oli taatusti kohdallaan. Hetkeä ennen ikävää tapahtumaa eteeni kiilaa auto rampilta ja jää siihen. Huomioni oli täysin edellä ajavassa autossa, koska se sai sappeni kiehumaan. Seuraava tapahtuma oli outo.. Auto hyökkää salamana vasemmalle kaistalle ja eteeni paljastuu traktori ruiskutuslaitteen kanssa, ja välimatkaa on enää jotain 5m. Kerkesin vaan säikähtää ja sitten pamahti!
Seuraava muistikuva on kun makaan mahallani asfaltilla ja joku juttelee minulle. Naamani on asfalttia päin ja visiiri on lentänyt kypärästäni jonnekin. Sattuu joka paikkaan ja karjun sille juttelijalle että miks kädet eikä jalat liiku! Hän yrittää rauhotella ja sanoo että ajoit kolarin ja että ambulanssi on jo tulossa. Sitten menee taas hetki, josta en muista mitään. Seuraavaksi muistan kun poliisi kyselee kuka olen ja että löytyisikö rahapussi tai jotain. Selitän yllättävän täsmällisesti että repun sivutaskussa ja että puhelin löytyy toisesta taskusta. Poliisi alkaa kyselemään omaisista joillekka ilmoittaa ja sanon että soittakaa tyttöystävälle, joka jäi lapsenvahdiksi kotiin.
Sitten tulee ambulanssi ja ukot tökkää minuun sellasen annoksen jotain morfiinin johdannaista, että kivut lakkaa siihen. Sittenpä muistankin vaan kun olen sairaalassa ja leikkaavat ihka uutta dainesea mun päältä pois  
confused_orig.gif


Hätäleikkaus Töölön sairaalassa kesti noin 11h, jossa paljastui odotettua pahemmat sisäelin vauriot. Keuhkot olivat todella pahasti painuneet kasaan ja maksa oli ottanut myös pahasti osumaa.
Seuraavassa leikkauksessa reiteen asennettiin ydinnaula ja ranne paikattiin myös raudalla.. Eli kipsiltä onneksi vältyin.
Mutta oikea käsi tulee vielä työllistämään kirurgeja koska se sai niin kovan tällin että hermoradat ovat repeytyneet irti jopa selkäytimestä saakka. Eli käsi roikkuu tälläkin hetkellä kuin keitetty makaroni.

Ei sitä olis koskaan uskonut että se omalle kohdalle sattuu..
Ajelkaa hyvät kanssamotoristit varovasti. Tilastot on jo nyt liian karut. Minä en onneksi siirtynyt taivaallisille mutkapätkille mutta lähellä se oli!
TOIVON, että jokainen Orgilainen muistaisi nämä kirjoitukset, kun ensi kesä koittaa. Tässä tapauksessa on ollut vauhdit /asenteet kohdallaan, mutta ikävien yhteensattumien vuoksi lopputulos oli mitä ikävin.
Onneksi mitään peruuttamatonta ei päässyt tapahtumaan, mp kuski onneksi elossa ja selviytymään päin sekä fyysisesti että toivottavasti myös psyykkisesti!!

Tosin sen TOIVON, että jokainen, joka on kirjoittanut tänne ORG:iin koskien vetomiehiä, lukisivat tämän ketjun tarkasti ja miettisivät, mikä voisi olla lopputulos, kun nopeudet ovat huomattavasti suurempia. Eli mp kuski on loppujenlopuksi aika turvaton kun äkkipysäys tapahtuu....
 
Äääääääärimmäisen paljon voimia ja jaksamista siihen treenauksen ja paikkojen uudelleenkoulutukseen! Aivan uskomatonta asennetta, kyllä noilla aatoksilla miehestä vielä kalu tulee, ei epäilystäkään!  
bowdown.gif
Muista että ensimmäinen asento johon sormesi taivutat, kuuluu olla
buttrock.gif


Jatkahan kirjoittelua, sun kuulumisia seurailee suuri määrä ORGilaisia!
smile_org.gif
 
Jep, tsemppiä vaan jatkossakin
buttrock.gif

Ja niinkuin Tumeetti tuossa aiemmin mainitsi, moni meistä on hengessä mukana, kyllä se kevät vielä koittaa niin sulle kun muillekin
062802moto_prv.gif
 
Eikä kannata unohtaa, että se kevät koittaa valoisana ja mukavana, vaikkei pyörän selkään heti pystyisikään! On niitä ilonaiheita paljon muitakin. Jos sormet liikkuu, siellä on piuhat kunnossa joten lisää "potkimista" niin alkaa virtakin kulkea!
Jaksele
bowdown.gif
 
sanoi:
Hetkeä ennen ikävää tapahtumaa eteeni kiilaa auto rampilta ja jää siihen. Huomioni oli täysin edellä ajavassa autossa, koska se sai sappeni kiehumaan.

Tämä kohta kiinnitti heti huomioni. Itselle on nimittäin sattunut käden murtumaan johtanut onnettomuus kun lähdin suuttuneena ja kiihtyneenä kotoa fillarilla ja kaaduin kun ajattelin aivan muuta kuin ajamista. Täytyy myöntää että prätkälläkin on tullu joskus lähdettyä ajamaan kun on suuttunut johonkuhun ja silloin on kumi kyllä palanu. Ajatukset on aivan muualla kun pitäis ja vaikka kiihtyneessä tilassa aivot käy tehokkaasti ne keskittyy aivan muuhun kuin ajamiseen. Liikenteessäkin tulee välillä suutahdettua kanssakulkijoille ja juuri silloin on lähtökohdat onnettomuudelle hyvin kohdallaan.
 
Jep, voimia ja kärsivällisyyttä vaan kohtalotoverille käden kuntoutuksen kanssa. Itsellä otti kanssa oikea käsi samaan tapaan osumia n. 1.5 vuotta sitten, tosin onneksi (ja onnettomuudeksi) ei liikenteessä. Jokseenkin karmea tunne oli huomata että koko käsi on ihan mykkä. Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei oikeastaan tapahtunut juurikaan edistymistä. Onneksi ei leikata tarvinnut, vaikka sitäkin vaihtoehtoa kyllä alkuun harkittiin. Nykyään tilanne on se, että kädessä on n. 5-8 kilon puristusvoima, etusormi ei vieläkään jaksa koukistua, ojennusvoima sormissa ja ranteessa heikonpuoleinen. Tunto palaa hiljalleen.

Kannattaa tosiaan treenata sitä kättä niin paljon kuin vaan pystyy, vaikka se tuntuu joskus tympeältä touhulta. Varovainen vaan pitää olla, tunnon puutteen takia sen onnistuu kolhimaan uskomattoman monella eri tavalla. Ja nivelien passiivinen jumppa on tärkeää, uskomatonta miten nopeasti ne jäykistyy, ei tosiaan uskoisi.

t. Janne
 
Back
Ylös