Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Käytät vanhentunutta selainta. Se ei välttämättä näytä tätä tai muita verkkosivustoja oikein. Sinun pitäisi päivittää tai käyttää vaihtoehtoista selainta.
Kuulutaan klubiin... 5. kausi menossa pystyssä pysyen...
edit... otetaan käsky takaisin... jammu basaks... 10 km/h vauhtia ja katteet ja peili tuhannen päreiks... tai ei nyt ihan mutta siltä tällä hetkellä vaikuttaa
Pikkunolo! Olen kulkenu erilaisilla päristimillä (kaikki yli 500ccm) vuodesta -76 tähän kesään asti ilman kaatoja (paikallaankaan).
Mutta pariviikkoo sitten tilastotappio iski. Ekaks kaadoin mopottimen parkkihallissa paikaltaan kamun mopoo vasten, ei vaurioita onneksi kummallekkaan. Ja pari päivää myöhemmin ajoin sekaseen talliini jossa jalkani jäi tapille kun en saanu sitä irtoromun takia nostettua. No mopo toiselle kyljelleen ja ukko mukana. Mopo säily ehjänä mut goretexiin reikä kun nyin itteeni mopon alta pois. Toivottavasti seuraavat n.30v menee vakaammissa merkeissä kun ei selkä enää oikein jaksa kestää mopon vinssaamista pystyasentoon painaa meinaan n.300kg ja on testioloissa todettu v:n painavaksi vinssaa pystyyn.
Mopolla on varmaan joskus tullut kaaduttua, mutta kun aika kultaa muistot, niin muistikuvia ei enää ole. Moottoripyörällä on vielä pidetty renkaat alaspäin. Toisaalta mieluummin kaataisi tämän halvan, käytetyn ja kevyen, kuin sitten joskus tulevan uudemman, raskaamman ja kalliimman
. Kaikkihan vaihtavat pyörää parempaan tai ainakin suunnittelevat sitä
Vuodesta 97---> 0 kaatoa vauhdissa
---""---- ---> 2 kaatoa paikoillaan
toinen paikoillaan kaato vielä pakettiauton sisällä.
toinen keskiseisontatuelle nostaessa, kivimöllikkä oli jalan alla (pyörän jalan ).
Jos näin jatkuu, niin hyvä... keskimäärin 16.000 km. / kausi
Vuodesta 84 2 kaatoa.. asfaltilla siis.. kerran piikillä rotvallin reunasta otti kimmokkeen kun jäin tölläämään perseen perään liian intensiivisesti. Kerran 90 luvun alussa seiskapätkällä mentiin pöpelikköön tuhatta ja sataa .... mopo paskaks ja itelle ei tullu ku nahkapuku paskaseks ja hävetti ku kaverit meni menojaan
Prätkällä ja kevarilla pystyssä pysynyt aina. Varmaan tuli mopo aikaan kontattua sen verran paljon, että jotain oppinut. Katsotaan nyt kun päästään radalle seuraavan kerran (kop kop)
Kun crossia ajoin niin siinä tuli pannutettua erittäin usein. Mopolla kerran ja piikillä myös. Isolla pyörällä ei kertaakaan, koputtaa päätä(lue puuta)
piikillä vedin talvella kerran nurin kun ketjut lähti kuudenkympin vauhdissa...oli lunta sen verran että se jopa tuntu mukavalla lipottaa, tosin katteet levis tuhannen ..llun päreiksi kadulle. Muuten kyllä pystyssä pysytty"vielä"
Vauhissa en oo vielä kaatanu, paikallaan vahingossa yhen kerran (omaa typeryyttä 100%:sti) ja tuulen tai jonkun muun mystisen voimasta yhen kerran itekseen kaatunu. Sitähän ei lasketa kun ei ollu mun kaato
Viimeseen asti pyrin kyllä välttämään kaatuilua, on tuo vekotin sen verran rakas
Mopolla ja mikähänlieHondan80cccrosserilla tuli nuorempana kloppina kaatuiltua aivan riittämiin, eli moottoripyöriä ei ole ainakaan vielä tarvinnut kaadella. Piikkiaikaan tosin kerran meinasi kammeta pehmeällä hietikolla työnnettäessä DT:n kyljelleen.
535 Viragolla tuli (ekat) oppirahat maksettua, kun etupyörä karkasi alta hiekkatiellä tökerösti jarrutettaessa ja pyörä nurin lähes pysähdyksistä vasemman jalan päälle. Kipeetä jalkaa paranneltiin heinä-elokuun ajan.
Siitä kolmen vuoden päästä hankin uuden 1,4L Intikan, jonka kaadoin neitsytmatkalla Shellin huoltsikalla. Piti nimittäin laittaa käyntiin ja kuunnella ääniä, kun pyörä seisoi sivutuella lievässä alamäessä. Tärinän voimasta se siitä siirtyi eteenpäin kypärää sovitellessani ja rämähti poskelleen. Silloin ei ollu kiroominen kaukana. Vilkku rikki ja naarmuja tuli.
Samainen Intikka meni vaihtoon pari vuotta sitten, kun oikeelta kolmion takaa tökkäs henkilöauto eteen. En ehtiny perkelettä sanoon loppuun, kun jo makasin tiellä painava pyörä päälläni. Kolarissa jäi oikea jalka auton ja pyörän väliin... sitä sitten paranneltiinkin yli ½ vuotta.
Nyt jo ajelenkin iisimmin ja erikoisen varovaisesti jarruttelen hiekkatiellä. Liikenteessä yritän olla näkösällä enkä tempoile ihan yhtä villisti kuin ennen.