• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Jos ei vauhti, niin mikä sitten?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PoS
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

PoS

Super Retard
MotOrg ry jäsen
Jos ei vauhti, niin mikä sitten?

Nopeusrajoituksen noudattamista kosksevassa kyselyssä on useita, jotka ainakin yrittävät noudattaa nopeusrajoituksia. Tämä ei sitten ole vittuilua, vaan ihan vilpittön kysymys, tavoitteena ymmärtää muiden ajattelutapaa.

Jos vauhti ei ole se, mistä saat kiksejä, niin mistä niitä saat?

Taustana se, että mun mielestä moottoripyöräily on parhaimmillaan silloin, kun pelottaa vähän. Kaikkien aikojen hienoin ajokokemus oli perinteisellä aloittelijapyörällä, turbo-Busalla, kun moottoritien kaarteessa perä alkoi siirtyä sivulle 300+ lasissa.
 
Hallittavissa oleva liian suuri tilannenopeus, varsinkin enskapuolella ja talvirätkäilyssä...:grin: Siitä se lähtee.

Suoraan, tasaista tietä, tasaisella nopeudella on niin tylsää, että olen mielummin ilman.
 
Parhaat kiksit saa mutkan ennakoinnista, mutkaan menosta, mutkassa kanttailusta je seuraavan mutkan ennakoinnista. Tuon kun pystyy riittävän monesti ja riittävän joutuisalla menolla toistamaan niin hurmokseen mennään.

Nykyiset nopeusrajoitukset ovat toisinaan turhan alhaisia...:p
 
Täällä vaan paatuneet kaaharit kommentoi, kyllähän minä nämä argumentit tiedän ja olen itsekin mieluummin ajamatta kuin vedän kuuttakybää tyhjillä peltoaukeilla.

Mutta kertokaa nyt te, jotka noudatatte niitä nopeusrajoituksia.
 
Goofy S sanoi:
Parhaat kiksit saa mutkan ennakoinnista, mutkaan menosta, mutkassa kanttailusta je seuraavan mutkan ennakoinnista. Tuon kun pystyy riittävän monesti ja riittävän joutuisalla menolla toistamaan niin hurmokseen mennään.

Nykyiset nopeusrajoitukset ovat toisinaan turhan alhaisia...:p

Tässä olen ihan samaa mieltä
 
80kmh mutkateillä ja kaupungilla kruisailu mukavaa musta. Tuo mopokin tuommonen ettei sillä paljoo kaahailla:) Ei tee mieli ajaa kauheesti ylinopeutta nuilla ajo-ominaisuuksilla. Lisäks ihan kulkuneuvonakin tuo ja siitäkin kiksit. Ei tunnu niin tylsältä lähteä duuniin yms
 
Kyllä se on mutkien taittelu lämpimässä Suomen suvessa. Ei sillä, kyllähän tuo mun mopedi menee motarillakin kuin juna, mutta tylsäähän se on. Kaupungissa tuo laite on vähän ehkä kankea, mutta ei niin paha kuin etukäteen luulin. Kaupungissa on muuten vaan tylsää seisoskella ruuhkassa, kun flekti työntää kuumaa ilmaa kintuille.

Hampaat irveessä +4 kelissä suoraa tietä Helsinki-Pori väliä ei ole mun juttu.

Stadissa vain tuppaa olemaan se huono puoli, että täältä pitää ensin ajaa johonkin, että pääsee oikeasti ajamaan. Ei lähde yhtään hyvää mutkapätkää tuosta nurkilta.
 
Se tunne, kun alla ompi luikasta, mutta nastat puree ja boxeri vastaa kahvankääntöön, olipa se sitten ylä- tai mikätahansa mäki eessä.....! :rakastunut:
 
Aloittajan kertoma kokemus on eräänlainen rajakokemus, jossa on pelon ja uuden kokemuksen yhdistämä välittäjäaine pölly. Se tuntuu ihan älyttömän hyvältä kun ensimmäisiä kertoja tekee jotain joka ylittää edelliset vastaavat pöllyt, mutta sen jälkeen sen saman kiksin saaminen vaikeutuu jatkuvasti. Kyllähän niitä muistaa minkälaisia pöllyjä sai ensimmäisistä +200 nopeuksista, ensimmäisistä pitkistä keuloista, vaihtamisen onnistumisesta keuliessa yms. Mutta lopulta se ei tunnu arkiajoa kummemmalta. Onhan se kivaa ja sain pitkään parempia (kovempia) kiksejä vaihtamalla tehokkaampia pyöriä, mutta sekin tie menee aika nopeasti loppuun, ja sitten pitäisi mennä tuonne turbobusa akselille, ja jos haastattelet turbobusa kuskeja, niin yleensä ne miettii isompaa turboa laittaa... Eli tie on loputon ja täynnä riskejä.

Rata-ajo on kivaa ja antaa kiksejä, mutta kyllä sekin alkaa tasaantumaan tunnepuolella vuosien jälkeen.

Lopulta tilanne on se, että kiksejä saa enää kaatumisesta. Kun tuli se Guy Martin ohjelma, niin mäkiauto kohdassa rakentajat ihmetteli, kun kolarin ajanut Guy hihitteli kolarin jälkeen ja sanoi, että se oli paras kolari vuosiin. Se oli saanut just ne kiksit ja on kanssa niin pöllyihin tottunut, että normaali toiminta ei aiheuta enää mitään tunnetta. Kolari aiheuttaa vielä. Jos se on hyvä.:D

Tämän jälkeen homma vaan tasaantuu, mistään ei saa enää hirveesti kiksejä. Joskus tulee lämmin olo jos välittäjäainetta jostain vielä tursuaa, mutta eipä juuri muuta.

JT
 
PoS sanoi:
Jos vauhti ei ole se, mistä saat kiksejä, niin mistä niitä saat?
Ymmärränkö oikein että tässä kysytään oikeastaan perimmäistä syytä ajaa prätkällä?
Mä vastasin tuohon kyselyyn ajavani lähes aina pientä ylinopeutta, mutta sakotusrajan alla kuitenkin. Eli mun näkemys ei ole "paatuneen kaahaajan". Mä olisin kauhusta kankeena ja kurat uikkareissa tuollaisessa 300+ vauhdissa ilman pidon menetystäkin!:grin: Eikä tuo mun möhkö-kalustokaan kyllä juuri kannusta isompaan kaahaamiseen.
Suurimmat kicksit moottoripyöräilyssä saan vapaudesta. Joo, karmee klisee, tiedän mutta niin se vaan menee. Mulla on lähes aina toisessa sivulaukussa sellainen selviytymispakkaus (pesuvehkeet, parit paidat ja kalsarit, kevyet tossut...), jolla pärjää muutaman päivän jos vaikka sattuu maantie maistumaan. Useimmiten olen sen pakkauksen kanssa palannut illaksi himaan, mutta parhaimmillaan reissu on venähtänyt melkein neljäksi viikoksi (silloin kyllä piti ostaa vähän lisää releitä); onneksi mulla on ymmärtäväinen Rva.:jippikaijee:
Mutta siis se fiilis kun lähtee aamuarska selän takana ajamaan eteenpäin, ainoana tavoitteena taivutella prätkää mutkiin kauniissa maisemassa, ilman määränpäätä tai aikataulua, se on se mun juttu, siitä ne kicksit tulee.

-jp-
 
Tombo Armageddon sanoi:
80kmh mutkateillä ja kaupungilla kruisailu mukavaa musta. Tuo mopokin tuommonen ettei sillä paljoo kaahailla:) Ei tee mieli ajaa kauheesti ylinopeutta nuilla ajo-ominaisuuksilla. Lisäks ihan kulkuneuvonakin tuo ja siitäkin kiksit. Ei tunnu niin tylsältä lähteä duuniin yms

Ostin tuossa syksyllä wanhan 750 Viragon, ei mitään ajo- tai muitakaan ominaisuuksia. Vittu sillä oli siistiä ajaa mutkateitä niin kovaa kun vehkeestä lähtee, kipinät vaan sinkoili ja välilevyt kiitti jokaisesta töyssyyn osumisesta. Otti muuten mittariin yli 180.
 
PoS sanoi:
Nopeusrajoituksen noudattamista kosksevassa kyselyssä on useita, jotka ainakin yrittävät noudattaa nopeusrajoituksia. Tämä ei sitten ole vittuilua, vaan ihan vilpittön kysymys, tavoitteena ymmärtää muiden ajattelutapaa.

Jos vauhti ei ole se, mistä saat kiksejä, niin mistä niitä saat?

Taustana se, että mun mielestä moottoripyöräily on parhaimmillaan silloin, kun pelottaa vähän. Kaikkien aikojen hienoin ajokokemus oli perinteisellä aloittelijapyörällä, turbo-Busalla, kun moottoritien kaarteessa perä alkoi siirtyä sivulle 300+ lasissa.

Kyllähän se "mopon kanssa" on monessa mielessä samaa kuin "naisen kanssa":D, vaikka joku kuinka
tuosta rinnastuksesta vetäis porot sieraimeen.

Molempien kanssa koetaan "skaalat" ja suuret tunteet laidasta laitaan:D.

Yleiset ladut, mopo ja raskaan sarjan adrenaliininarkkari:thumbup:. Siinä on yhdistelmää kerrakseen:p.

Adrenaliininarkkari on ihan yhtä "sairas" kuin alkoholisti tai huumeriippuvainen, eikä tuohon kunnolla
sotkeentumisen jälkeen löydy "parannusta". "Pöhinän puutteen" löytää aina edestään, tavalla tai
toisella ja monissa eri puitteissa.
Kyse on vaan siitä, kuinka kukin saa asian pidettyä jotenkin hanskassa siten, että hommasta ei aiheudu
suurempaa haittaa tai katastrofia.... itselle tai muille.

Mopoilussa on onneksi, adrenaliinirytinän lisäksi, monia muitakin nautintoa tuottavia ulottuvuuksia.
En kuitenkaa lähtisi väittämään niitä "korvaaviksi":p.
 
Aloittajan kertoma kokemus on eräänlainen rajakokemus, jossa on pelon ja uuden kokemuksen yhdistämä välittäjäaine pölly. Se tuntuu ihan älyttömän hyvältä kun ensimmäisiä kertoja tekee jotain joka ylittää edelliset vastaavat pöllyt, mutta sen jälkeen sen saman kiksin saaminen vaikeutuu jatkuvasti. Kyllähän niitä muistaa minkälaisia pöllyjä sai ensimmäisistä +200 nopeuksista, ensimmäisistä pitkistä keuloista, vaihtamisen onnistumisesta keuliessa yms. Mutta lopulta se ei tunnu arkiajoa kummemmalta. Onhan se kivaa ja sain pitkään parempia (kovempia) kiksejä vaihtamalla tehokkaampia pyöriä, mutta sekin tie menee aika nopeasti loppuun, ja sitten pitäisi mennä tuonne turbobusa akselille, ja jos haastattelet turbobusa kuskeja, niin yleensä ne miettii isompaa turboa laittaa... Eli tie on loputon ja täynnä riskejä.

Rata-ajo on kivaa ja antaa kiksejä, mutta kyllä sekin alkaa tasaantumaan tunnepuolella vuosien jälkeen.

Lopulta tilanne on se, että kiksejä saa enää kaatumisesta. Kun tuli se Guy Martin ohjelma, niin mäkiauto kohdassa rakentajat ihmetteli, kun kolarin ajanut Guy hihitteli kolarin jälkeen ja sanoi, että se oli paras kolari vuosiin. Se oli saanut just ne kiksit ja on kanssa niin pöllyihin tottunut, että normaali toiminta ei aiheuta enää mitään tunnetta. Kolari aiheuttaa vielä. Jos se on hyvä.:D

Tämän jälkeen homma vaan tasaantuu, mistään ei saa enää hirveesti kiksejä. Joskus tulee lämmin olo jos välittäjäainetta jostain vielä tursuaa, mutta eipä juuri muuta.

JT

Noista "pöhinöistä" vielä hieman.

Siinä mennään kuitenkin aika pitkälle "subjektiivisella kokemuksella".
Pentti-Oskarin Viragokokemus on tuosta oiva esimerkki:D.

Tästä päästäänkin usein jonkinlaiselle, jos ei pelastumisen, niin ehkä kuitenkin paremmin hengissä
selviämisen tielle.

Hommassa kuin hommassa se "kynnys" jatkaa nousua tasolle, jossa ollaankin pääosin jo "herran hallussa"
vaikka olisi kuinka taitoa ja kokemusta. Ilman näiden ulosmittausta ei mikään "värähdä missään".

Mikäli "pöhinä" on alkujaan haettu jostain taito/fysiikkalajista, on vaan koitettava hakea se tuttu tunne
vaihtamalla touhua, jotta saadaan haluttu alhaisemmalla kynnyksellä ja mieluusti niin, että
kämmääminen ei johda väistämättä katastrofiin.

Joo.... Itsepetostahan tuo on, ehdottomasti:grin:.

Mutta onhan se vaan niinkin, että helvetin pitkän ja ankaran ripulin jälkeen.....
väitetään ihan pelkän räväkän ja kuivan pierunkin tuntuvan aivan mahtavalta :grin:.

Saattaa tuossa olla perääkin:grin:.
 
Nopeusrajoituksen noudattamista kosksevassa kyselyssä on useita, jotka ainakin yrittävät noudattaa nopeusrajoituksia. Tämä ei sitten ole vittuilua, vaan ihan vilpittön kysymys, tavoitteena ymmärtää muiden ajattelutapaa.

Jos vauhti ei ole se, mistä saat kiksejä, niin mistä niitä saat?

Taustana se, että mun mielestä moottoripyöräily on parhaimmillaan silloin, kun pelottaa vähän. Kaikkien aikojen hienoin ajokokemus oli perinteisellä aloittelijapyörällä, turbo-Busalla, kun moottoritien kaarteessa perä alkoi siirtyä sivulle 300+ lasissa.

kyllähän se on vauhti ja voiman hallinta omien kykyjen rajoissa.
ja se mittari nopeus on joskus pienikin kun vaan ajoura ja muut olosuhteet on sopivat... jonkun mielestä huonot,
mutta ei ole huonoja kelejä.. vain vääriä vehkeitä ja omaa taitamattomuutta...
muumipapan sanoin... ei ole reissu mitään jos ei palattua voi sanoa että olipa täpärä pelastus...
 
sen takia varmaan aika moni siirtyy lopulta enduroon, vanhat ratakuskit ja kaikki. Nopeus ei tarvitse olla ihan älytön ja homma on lähtemässä lapasesta koko ajan.
 
jaket sanoi:
sen takia varmaan aika moni siirtyy lopulta enduroon, vanhat ratakuskit ja kaikki. Nopeus ei tarvitse olla ihan älytön ja homma on lähtemässä lapasesta koko ajan.

Jos joskus saan enskalla 50 km/h rikki puittenvälissä, niin olen tyytyväinen. Ainakin täällä olevat mettäreitit on niin pirun kapeita ja syheröisiä.

Katuajossa ja 100+ hp nakupyörällä joutuu _vähän_ soveltamaan nopeusrajoituksia, että pääsee fiiliksiin.
Radalla meno on parasta, mitä 2-pyöräisellä on tarjota. Varsinkin kun on moderni muoviluoti alla.

Mutta loppuun täytyy sanoa, että odotan kovasti ensi kesää, että pääsee kokeilemaan, miltä 32 vuotta vanha 650 cc rivikakkonen tuntuu. Pääseekö sillä millaiseen hurmokseen. Onhan siinä kuitenkin 50 hp ja paino siinä 180 kg hujakoilla.
 
itse olen monesti saanut parhaita fiiliksiä tuollaisilla tehottomilla pyörillä. Luulen, että se johtuu siitä, että sillä pystyy ajamaan täysiä. Voi vetää rampissa usean vaihteen tappiin. ja lopputulos ei ole kuin rajoitusnopeus.

on paljon masentavampaa ajaa 150heppaisella ja käyttää 2%, kuin 50hp ja käyttää 100%
 
jaket sanoi:
itse olen monesti saanut parhaita fiiliksiä tuollaisilla tehottomilla pyörillä. Luulen, että se johtuu siitä, että sillä pystyy ajamaan täysiä. Voi vetää rampissa usean vaihteen tappiin. ja lopputulos ei ole kuin rajoitusnopeus.

on paljon masentavampaa ajaa 150heppaisella ja käyttää 2%, kuin 50hp ja käyttää 100%

On se kyllä niinkin, että ylimääräinen teho rauhoittaa mieltä samalla tavalla ja suhteessa
kuin raha pankissa:grin:.
 
Näitä juttuja kun lukee, niin kai se vaan on uskottava, että alkaa olla aika myydä kaikki muut romut ja ostaa tilalle joku jäykkäperäspora. Vielä jos rautiksella hommaa, niin ei tartte sitäkään vähää ajaa, kun se on pajalla koko ajan.
 
PoS sanoi:
Näitä juttuja kun lukee, niin kai se vaan on uskottava, että alkaa olla aika myydä kaikki muut romut ja ostaa tilalle joku jäykkäperäspora. Vielä jos rautiksella hommaa, niin ei tartte sitäkään vähää ajaa, kun se on pajalla koko ajan.

Mul on käsitys, että sun mopot muuttuu tohon suuntaan pikkuhiljaa automaattisesti. Ehkä se rottaantuminen onkin alitajuista itsesuojeluvaistoa?
 
Back
Ylös