On kai tässä taas jotain väkästelty. Moottori odottaa laakereita ja sitten sitä voi alkaa niputtaa. Kampiakselin sain takaisin HRP Suzukin koneistajavelholta, ja oli kuulemma hämmentävän hyvä akseli, heittoa niin vähän, että oli pistänyt epäilemään mittalaitteita. Samalla tasapainottui veivit. Siinä meni melkein vuosi. Toki pitkään kestoon vaikutti sekä akselia viedessäni lausuttu "ei tällä oo mikään kiire", oma passiivisuus että koronakin hieman.
Talliin aiemmin pesänrakennusta yrittäneestä kymppiärrästä jäi talteen nopeampi kaasu ja jarrupääsylkkä. Siirtosarjan kun asensi, muuttui takapääsylkän asento sen verran, että orggisletku ei enää ylettynyt, joten paikalliselta HEL-edustajalta piti hakea uusi. R1-satuloiden adapterit pelkäsin kadottaneeni, mutta onneksi nekin löytyi, joten nyt pyörässä on jarrut. Vaihdoin samalla vauhdilla molempiin vanteisiin laakerit, orggisvanteiden laakerit olikin aika jännän näköiset, mutta silti pyörivät ihan herkästi. Kympistä sosialisoin myös sivutuen, mutta ainakin nyt alla olevalla 190/50-renkaalla se on ehkä vähän pitkä. Pitää katsoa, josko 55 nostaisi tarpeeksi. Perähän on jo shimmattu prikoilla niin korkealle kuin vaan pystyy.
Järkevää tekemistä odotellessani olen pesettänyt lohkot ja kiillotellut katteita – niistä tulikin yllättävän hienot. Myös Skidmarxin katelasi kiinnosti niin paljon, että se oli asennettava, ja kyllä sinne tällainen jouluisan runsaskin kuski mahtunee taakse. Laakereiden sun muun OEM-pikkusälän lisäksi tulossa on vihdoin myös se Ignitechin sytkä. Kun ne saapuu, ei olekaan muuta kuin niputtamista enää, mikä muka vois mennä pieleen?