Meitähän on tietysti niin kovin erilaisia aloittelijoita...Itse rohkenin hommata ihan ekaksi omaksi mopoksi LT:n kun eräs liiketuttavani oli kyllin hullu antaakseen omansa noin parinsadan kilsan koeajoon."Myös K1200LT on erittäin mainio. Ja kolmas vaihtoehto voisi olla Goldwing"
Tuossa on varmaankin 2 pyörämallia, joita kaikkein viimeiseksi suosittelisin aloittelijalle. Kuivapaino jossain 350-400kg vaiheilla! Ja 30 vuotta ajamatta kyllä tarkoittaa, että saat aloittaa opettelun käytännössä uusiksi, joten moisista moottorisohvista kannattaa pysyä loitolla, ellet sitten erityisesti halua nostella niitä porukalla ylös jossain huoltoasemilla parkkipaikoilla.
Tai ehkäpä joku Boss Hoss V8 toki saattaisi olla vielä piirun painavampi ja hankalampi käsitellä.
Viides kausi aluillaan ja kohta 80 tonnia ajettuna eikä ole käynyt edes mielessäkään vaihtaa.
Itse asiassa nuo "moottorisohvat" ovat siinä mielessä petollisia pelejä, että kun ensimmäistä LT-kesää seurannena keväänä pääsin ajamaan ns. oikeata moottoripyörää (taisi olla Gessu), järkytyin ihan oikeasti. Samalla kunnioitukseni "oikeita motoristeja" kohtaan kohosi huimasti. Totesin, että jos olisin aloittanut mopoilun oikeaoppisesti jollakin kuussatasella nakupyörällä, homma olisi takuuvarmasti jäänyt siihen. Epämukavuus, tärinä, tuulen riepotus, oikean käden puutuminen ynnä kylmyys olivat niin karmaiseva kokemus, että ei tämmöinen viisikymppinen vanha ukko enää semmoiseen ryhdy. Ainakaan reissuajossa...maastomopot on sitten erikseen.
Niinpä niin, en tässä nyt ole ketään usuttamassa seuraamaan esimerkkiäni, halusinpahan vaan tuoda esiin yhden poikkeuksenkin tuohon alituiseen sormen heristelyyn, että "älä aloita isolla pyörällä". Haluaisin mieluumminkin painottaa koon sijasta tehoa. Olenkin sitä mieltä, että jokin Hayabusa on varmasti alkavalle motoristille pahempi paikka kuin vaikka paljon tehottomampi (ja painavampi) matkasohva.
Tuon ison painon kanssa nimittäin tulee yllättävän nopeasti sinuiksi, mutta ylettömän tehon kanssa "sinuiksi tuleminen" saattaa olla yhtä kuin vauhtisokeus ja omien kykyjen yliarviointi ja silloin kyllä äkkiä voi käydä köpelösti.
Painavan pyörän kanssa vaikeudet ovat juuri nollavauhdissa ja siinä kupsauttelut harvemmin johtavat sairaalareissuihin pahemmasta nyt puhumattakaan. Nuo isot pyörät on jo valmiiksi suunniteltu välillä huiluutettaviksi, eli ei niistä yleensä peilit ja vilkut ynnä katteet ole solmussa pikku kaadon jälkeen. Itsetunto on kyllä kovilla, sen toki myönnän viiden kippaamisen kokemuksella, joista eka oli heti tunti kaupasta noudon jälkeen kuppilan parkkipaikalla keskikokoisen yleisön edessä. Vahingot olivat nimenomaan henkisiä ja sen jälkeen mopo pysyikin pystyssä kokonaisen vuoden aina seuraavaan kesään asti.
Käyttötarkoitus täytyy toki pitää mielessä kun mopoa on hommaamassa. Jos kerran reissuille haluat niin reissupyörähän sen sitten olla pitää. Ja niitäkin on sitten äärestä laitaan, kuten olet jo tässäkin viestiketjussa saanut lukea...
t. pozo