Taitaa olla romanssin tuoksua ilmassa...
suomi-usa pelissä.....vai kuluneissa rattaissani??
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Haku: Joensuulainen motoristi
- Keskustelun aloittaja Jenni
- Aloituspäivä
suomi-usa pelissä.....vai kuluneissa rattaissani??
kava10 ja Jenni - Tommi Tabermanin alter egoja?
sanoi:
sanoi:
Meillä on hyvä olla.
Jenni on vielä enemmän kuin kava10. Jenni on ILO! Ilo minun sydämessäni. Ilo, ja rohkeuden antaja.
Me haavoittuneet linnut olemme täällä ja nyt. Me olemme elämässämme voittaneet. Ja uskon, että vieläkin jaksamme, haavoittuneina, paljon kokeneina, nousta siivillemme.
Te upeat ORG!laiset ette edes kaikkea tiedä.
Näette vain pinnan, pienen lapsen uskon.
Näette vain sen, että jaksamme lentää, lentää Teidän avullanne.
Muistakaa haavoittuneita, muistakaa pieniä. Te vahvat.
On aika, jolloin kaikki meistä tarvitsevat apua elämän tiellä.
Minä olen iloinen siitä, että Te ORG!laiset jaksatte nyt. Jaksatte auttaa pieniä kulkijoita. Taiteellisia, tuntevia höpisijöitä.
Mutta, mekin haluamme olla Teidän apunanne, vuorovaikutteisesti.
Jenni on vielä enemmän kuin kava10. Jenni on ILO! Ilo minun sydämessäni. Ilo, ja rohkeuden antaja.
Me haavoittuneet linnut olemme täällä ja nyt. Me olemme elämässämme voittaneet. Ja uskon, että vieläkin jaksamme, haavoittuneina, paljon kokeneina, nousta siivillemme.
Te upeat ORG!laiset ette edes kaikkea tiedä.
Näette vain pinnan, pienen lapsen uskon.
Näette vain sen, että jaksamme lentää, lentää Teidän avullanne.
Muistakaa haavoittuneita, muistakaa pieniä. Te vahvat.
On aika, jolloin kaikki meistä tarvitsevat apua elämän tiellä.
Minä olen iloinen siitä, että Te ORG!laiset jaksatte nyt. Jaksatte auttaa pieniä kulkijoita. Taiteellisia, tuntevia höpisijöitä.
Mutta, mekin haluamme olla Teidän apunanne, vuorovaikutteisesti.
Joop. Tää saa riittää nyt tältä illalta
Meillä on hyvä olla.
Jenni on vielä enemmän kuin kava10. Jenni on ILO! Ilo minun sydämessäni. Ilo, ja rohkeuden antaja.
Me haavoittuneet linnut olemme täällä ja nyt. Me olemme elämässämme voittaneet. Ja uskon, että vieläkin jaksamme, haavoittuneina, paljon kokeneina, nousta siivillemme.
Te upeat ORG!laiset ette edes kaikkea tiedä.
Näette vain pinnan, pienen lapsen uskon.
Näette vain sen, että jaksamme lentää, lentää Teidän avullanne.
Muistakaa haavoittuneita, muistakaa pieniä. Te vahvat.
On aika, jolloin kaikki meistä tarvitsevat apua elämän tiellä.
Minä olen iloinen siitä, että Te ORG!laiset jaksatte nyt. Jaksatte auttaa pieniä kulkijoita. Taiteellisia, tuntevia höpisijöitä.
Mutta, mekin haluamme olla Teidän apunanne, vuorovaikutteisesti.
Sitten, koska huomenna katoan hetkeksi Emoa tervehtimään, jätän tähän ylistyksen äideille:
Sydämeni sykkii,
tuntea saan,
Auringon nousevan,
Linnunlaulusta kohoaa.
Sydämeni sykkii,
kyynelin
sen rintaani tiesin.
Kukan poimin, nuuskin,
ihailen, hyväilen,
Käsin,
Silmin,
nenällä hassulla,
nauran, ja kohta itken.
Sydämeni sykkii,
Ei tiettä se rintaani tullut,
Kun sydämeni sykkii,
Kuulen kehtolaulut,
Sen sinulta sain,
Äiti,
Sen muistan mä ain.
http://www.myrsky.com/gallery/Jenni/Emolle06_Holopainen
Tuosta tuli mieleen eilinen episodi: Tankilla käydessä viereisellä mittarilla jo veteraanisarjassa oleva matkapyöräilijä. Moikattiin siinä, mutta en sitten (taaskaan) keksinyt senkummempaa sanomisia. (parempi vain näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa epäilyt) Kuitenkin, kun ei muuta ilmennyt niin veteraani otti ohjat: "Huomasitko tuolla valoissa, kun oli tytöllä ISOT TISSIT?!"sanoi:
näinhän se homma etenee....jo jos henkilö muuten lukee tätä, niin minä tarjoan seuraavat 'tsufet, jos törmätään
No voe teitä miehiä..Tuosta tuli mieleen eilinen episodi: Tankilla käydessä viereisellä mittarilla jo veteraanisarjassa oleva matkapyöräilijä. Moikattiin siinä, mutta en sitten (taaskaan) keksinyt senkummempaa sanomisia. (parempi vain näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa epäilyt) Kuitenkin, kun ei muuta ilmennyt niin veteraani otti ohjat: "Huomasitko tuolla valoissa, kun oli tytöllä ISOT TISSIT?!"sanoi:
näinhän se homma etenee....jo jos henkilö muuten lukee tätä, niin minä tarjoan seuraavat 'tsufet, jos törmätään
Lähtökohtana äijien väliselle ystävyydelle on se, että ne ei keskenään
a) halaa (kuin joukkueurheilussa)
b) puhu (muista kuin tisseistä, mopoista, oluesta ja a***ista)
Kaikki muu on h*m*jen ja metroseksuaalien hommaa...
Äijät on niin kliseitä! Mutta meillä on oma arvomme, jonka (vain me) itse ymmärrämme
a) halaa (kuin joukkueurheilussa)
b) puhu (muista kuin tisseistä, mopoista, oluesta ja a***ista)
Kaikki muu on h*m*jen ja metroseksuaalien hommaa...
Äijät on niin kliseitä! Mutta meillä on oma arvomme, jonka (vain me) itse ymmärrämme
Ihmeen hyvin muuten ajatukset lakkaavat harhailemasta, kun ajaa mutkateitä 360 km, kuten tänään kavereitten kanssa ajelimme.
Sumppa. Onko pahoinvointi jo ohi?
Ajeleminen pärrällä poistaa myöskin tehokkaasti pahoinvoinnin.
Se raikas ilma ja viima selkiyttää oloa. Mutkapätkäajelut sopivat niin naisille kuin miehillekin. Ja voittavat mennen tullen kaljotteluillat.
Sumppa. Onko pahoinvointi jo ohi?
Ajeleminen pärrällä poistaa myöskin tehokkaasti pahoinvoinnin.
Se raikas ilma ja viima selkiyttää oloa. Mutkapätkäajelut sopivat niin naisille kuin miehillekin. Ja voittavat mennen tullen kaljotteluillat.
Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.
Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.
Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta.
Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )
Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja
Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.
Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta.
Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )
Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja
*reps*Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.
Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.
Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta.
Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )
Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja
Eikös sinulla tänään pitänyt olla se pihan kunnostus.Tänään kohtasin moottoripyöräilyn vaarat silmästä silmään. Kuten tapanani on, nauroin vaaralle vedet silmissä.
Olin herännyt jo hyvän aikaa takaperin ja arvelin jättää jo peitteen keittiöön ( Herättyäni menen peitto hartioilla keittiöön ja ärmötän kahvikupin äärellä sen puoli tuntia, valppaana kuin saalistava kuningasboa ( Boa Constrictor constrictor ). Silloin mikään elollinen ei halua lähestyä minua tai on erittäin todennäköistä, että ruuanlaittotilamme koristeeksi ilmestyy irtojäseniä ja tanner on kovinkin hurmeinen.
Eli siis olin menossa kohti ulko-ovea Camel ja zippo pienessä kätösessä ja kahvikuppi toisessa, ajatuksena poltella aamusavut pyörän päällä. Nousin mopon selkään, laitoin mukin tankin päälle ja sytytin tupakin. Juuri, kun olin laittamassa sytkäriä college-housujeni taskuun ( jouduin kallistamaan itseäni että onnistusin ), töppönen otti ja lipesi
betonilaatoitukselta.
Maan vetovoima kumosi hetkessä vanupuikon mallisen, reilun 90 kiloisen vartaloni tasapainon ja kopsahdin siihen laatoitukselle niskoilleni. Pyörä ei kaatunut, mutta se kahvi ( jossa oli maitoa ), otti jotenkin vauhtia ruhoni aiheuttamasta imusta ja yritti tunkeutua elimistööni vastakkaisesta suunnasta kun normaalisti. Jotenkin rupesi naurattamaan, ainakin siinä vaiheessa kun vaimo tuli ovelle kattoo et mitä mie rymyyn ja kuulin vaan kommentin : " Mitä hittoa sie .... " ja ovi menee samoin tein takasin kiinni.. ( No kuvitelkaa nyt se tilanne: Kaveri on kummallisessa jooga-asennossa katollaan mopon vieressä, rööki hampaissa, housut kahvista märkänä ja hiljainen hekotus kuuluu maantasosta )
Nyt ei naurata tosin yhtään. Niska on ihan jumalattoman kipee, samoin ristiselkä. Hyvä että pystyy ees kävelee. Jännä nähä pääseekö huomenna edes sängystä ylös ja
Tuo on kyllä omituisin tapa pakoilla kotitöitä, mitä olen kuullut.
Toisille sitä sattuu ja tapahtuu.. (<- Tuksa)
Mutta tuohon miesten väliseen ystävyyskliseeseen (<- C-A-D) voisi lisätä semmoisen lisäkaneetin, että kun tuota ystävyyttä on takana jo jonkin aikaa (vuosia), niin voi tulla ilmiö, jossa n. 2+ promillen humalassa avaudutaankin puolin ja toisin todellakin henkilökohtaisista asioista (esim. parisuhdeongelmista rehellisesti, eikä todellakaan vitsiä kertoen tai naureskellen). Näistä avautumisista ei koskaan jutella selvin päin, ei ainakaan jos muita on lähettyvillä, mutta niihin sitten saatetaan palailla kyynelsilmässä satunnaisesti joku toinen puljaus-ilta...
Mutta tuohon miesten väliseen ystävyyskliseeseen (<- C-A-D) voisi lisätä semmoisen lisäkaneetin, että kun tuota ystävyyttä on takana jo jonkin aikaa (vuosia), niin voi tulla ilmiö, jossa n. 2+ promillen humalassa avaudutaankin puolin ja toisin todellakin henkilökohtaisista asioista (esim. parisuhdeongelmista rehellisesti, eikä todellakaan vitsiä kertoen tai naureskellen). Näistä avautumisista ei koskaan jutella selvin päin, ei ainakaan jos muita on lähettyvillä, mutta niihin sitten saatetaan palailla kyynelsilmässä satunnaisesti joku toinen puljaus-ilta...
Tuohon miesten väliseen ystävyys-kliseeseen... anteeksi kuinka, mitä tuli sanottua? Miehet osaavat olla ystäviä kun taas naiset pääsääntöisesti lähinnä jauhavat p****a selän takana ja edessäpäin muodostetaan hymistelyverkostoja. Ja tuosta tisseistä puhumisesta, niistä ne feministisimmät naisasianaisetkin puhuu. Niiiin ja tuohon sivujuonteena vellovaan Wanna be-rönsyyn sinilimä-Frankin sanoin: to be or not to be a wanna be: to be is to do!
Hyvää kevättä ja halikaa itseänne toivoo tummanpuhuva, voimaa uhkuva, matalalla äänellä mörísevä, funktionaalisesti muotoiltu (kaskelotin muotoinen), joukossakin yksinäinen ja vice versa kokematon veteraani motometu.
Hyvää kevättä ja halikaa itseänne toivoo tummanpuhuva, voimaa uhkuva, matalalla äänellä mörísevä, funktionaalisesti muotoiltu (kaskelotin muotoinen), joukossakin yksinäinen ja vice versa kokematon veteraani motometu.
Siis pihan kunnostushan tapahtu. Ei voinu koskee, ei tullu verta